20.04.2010

Posted at 21:16h in Yleinen by
0 Likes

Lähdin innoissani mukaan Indiedaysin ja Nikonin yhteiseen katumuotikampanjaan, jossa meidän bloggajien on tarkoitus kuvailla mielenkiintoisia tyyppejä turuila ja toreilla. En kuitenkaan arvannut miten suuri kynnys on lähestyä ventovieraita keskellä kaupunkia. Olen luonteeltani todella sosiaalinen ja juttelen tuntemattomille kaupan kassajonoissa ja baarien naistenvessoissa, mutta jostakin syystä tällainen ”anteeksi saisinko ottaa sinusta kuvan….” lähestyminen melkein jäädyttää minut. Mutta muutamia ihania tyyppejä olen kuitenkin jo kamerallani ahdistellut ja lisää on tällä ja ensi viikolla tulossa.

Käykää ihmeessä showroom-sivulla tsekkaamassa myös muiden nappailemia katumuotikuvia ja osallistukaa äänestämällä kilpailuun, jossa voi voittaa Nikonin Coolpix-kameran. Kuvagalleriaan lisätään kuvia kampanjan ajan päivittäin joten kannattaa seurailla sivua useamminkin. Kaikki itse ottamani kuvat tulen pikku hiljaa julkaisemaan myös täällä omassa blogissani.

tyyra_pieni

koska olen suuri huivien, päähineiden ja erityisesti turbaanien ystävä, en voinut olla kiinnittämättä lauantaina huomiota kävelykadulla vastaan tulleeseen Tyyraan. Hänen mahtava päähineviritysensä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitsen kesäksi jonkun pirteän värisen turbaaniksi taituvan huivin huonojen tukkapäivien ja hellekelien varalle.

Tyyra kertoi, ettei juurikaan hanki vaatteita uusina, vaan koluaa kirpputorien ohella äitinsä ja ystäviensä vaatekaappeja. Lauantaisessa asussakin sekä housut, että paita olivat kaverilta saatuja.

jenni_pieni

Ystävät olivat säästäneet polttareitaan viettänyttä Jenniä karmivilta rooliasuilta ja tuleva rouva sai laseja lukuunottamatta nauttia juhlapäivästä omissa releissään. Lady Loven vaaleanpunaiset lasit kuitenkin miellytivät neitiä, koska ne tekivät ankean harmaasta päivästä huomattavasti kauniimman värisen. Omaa tyliään Jenni kuvaili rennoksi ja ajanmukaiseksi ja lempikengiksi nimettiin mukavuutensa vuosi tennarit.

Vastalahjaksi kuvauksesta sain Lady Lovelta suklaasydämen ja aformismipätkän Romeosta ja Juliasta. Sanat kuuluivat näin: ”Ei lempeä voi kivilinnat estää”. Tyyliä metsästämässä toivottaa onnea Jennille ja hänen sulholleen! 🙂


19.04.2010

Posted at 22:47h in Yleinen by
0 Likes

Edellisen postauksen kommenttiboksissa hämmästeltiin sitä, että en kuulema oikein vaikuta niin isokokoiselta kuin mitä vaatekokoni kertoo. Samaa on kommentoitu joskus aiemminkin ja sehän on vallan imartelevaa, mutta lyödään nyt kaikki faktat kuitenkin pöytään. Mun mitat ei ole todellakaan mikään salaisuus ja niitä aina silloin tällöin kysellään, niin täältä pesee.

Tämä lihapulla on 167 cm pitkä ja viikonloppuna pahoinpitelin vaakaa 83,4 kilon massalla. Noilla luvuilla saamme painoindeksikseni 29,9, joka todistaa mun olevan melkoisen heviä kamaa ja painonpudotuksen tarpeessa. Käytän useimmiten vaatekokoa 44-46 tai XL, mutta esim. henkkamaukan 46 kokoiset joustamattomasta materiaalista tehdyt mekot eivät ole ystäviäni.

En just nyt löydä mittanauhaa, mutta mikäli muistan viime viikkoiset vaatetilausta varten tekemäni mittaukset, niin strategiset lukemani taisivat olla 116 – 99 – 113. Kuppikokoni vaihtelee merkeittäin välillä E-G.

060310-2B

Koitan pukeutumisessani välttää suuria telttoja ja niien sijaan puen päälleni mieluummin vartalonmyötäisiä linjoja. Suurin kauhistuksen aiheeni ovat liian pienet vaatteet, jotka saavat kenet tahansa näyttämään todellista suuremmalta. Yritän siis olla välittämättä kokolappujen huimista merkinnöistä ja valita vaatteeni ainoastaan sen perusteella miten ne oikeasti mahtuvat ja istuvat.

En ikinä suostu hirttämään päälleni esimerkiksi  farkkuja jotka mahtuvat väkivaltaa käyttäen juuri ja juuri kiinni jättäen vatsan roikkumaan housunkauluksen päälle vaan valitsen ennemmin korkeamman mallin joka luo linjakkaamman figuurin. Tästä omaan silmääni kammottavasta vatsamakkaran epätoivoisesta esittelystä olenkin kirjoittanut jo pari vuotta sitten. 😀

Olen aiemmin kirjoittanut myös alusvaatteiden vaikutuksesta ja siitä kuinka olen jo hyväksynyt sen, että tälle ahterille ja eturepulle on malli maxi alushousuissa huomattavasti stringejä ja muita pikkunöpsyjä parempi. Ja niissäkin on sitten vaan suosiolla otettava se koko joka ei pureudu rumasti ja ikäväntunoisesti lihaan eikä huijata itseään ja itsetuntoaan kokolapun pienemmillä numeroilla.

En kuitenkaan käytä mitään läskinkuristussysteemejä tai antigravitaatio spandexpukuja vaatteideni alla litistämässä lihojani, vaan koitan vain valita vaatteita jotka alkavat ja loppuvat oikeisiin kohtiin.

En kuitenkaan mieti joka ikinen päivä, että millaisilla vaatevalinnoilla onnistuisin näyttämään hoikemmalta vaan keskityn enemmänkin siihen mikä tuntuu hyvältä. Tänään esimerkiksi näytin neuletakki+lyhyt nahkatakki yhdistelmässäni matalilla kengillä melkoiselta pullalta, mutta ei se haittaa. Oli just mukavat ja itseni näköiset kamppeet kaupungilla juoksenteluun.

190410B

kuvassa muuten mun uudet viime viikolla ostamani Vagabondin kangaskengät.Käytin viime kesänä samettiset kiinantossuni puhki, joten piti saada jotain saman mallista tilalle. Söpöläiset kustansivat 35 €

Mä olen itseeni yleensä melko tyytyväinen enkä siis ole koko ajan ahdistunut koostani. Ärsytys iskee toisinaan sovituskopissa, kun en mittojeni vuoksi löydä jotain etsimääni, mutta esim. alastomana olen mielestäni vallan mukiinmenevän kokoinen ja mallinen. Se onkin jännä, että tunnen itseni isommaksi vaatteet päällä kuin ilman. 😀

Viime aikoina minua on kuitenkin alkanut tympimään kilojen näkyminen kasvoissani ja rintaosasto on alkanut aiheuttaa ongelmia melkoisten kipujen ja jumituksen muodossa. Kaipaisin välillä jonkun assistentin kantamaan näitä tissejä puolestani. 😀 Näiden syiden vuoksi onkin alkanut tuntua, että jonkinmoinen painonpudotus olisi hyväksi. Mutta mun tuurilla grammaakaan ei varmasti lähtis etupuskurista!

Mutta kuten olen jo joskus aiemmin todennut, mahdolliset laihdutushommat eivät kuulu tänne blogiin, joten jos päätyisikin niihin hommiin, niin en varmaankaan niitä täällä kovati kuuluttelisi.

Jonkun mielestä tämä postaus todennäköisesti sisälsi jo liikaa informaatiota, mutta itse oen sitä mieltä, että tässä aiheessa blogiini sopii tällainen avoimuus. En halua blogini olevan varsinaisesti mikää läskiblogi, jossa asiaa joka välissä korostettaisiin, vaan haluan itseeni liitettävän muitakin määreitä, mutta en myöskään tippaakaan halua peitellä ja salailla tosiasioita.

Että sellaista raivorehellisyyttä tänään. Herättikö ajatuksia?


18.04.2010

Posted at 18:07h in Yleinen by
0 Likes

Sovitin syksyllä Ratsulassa upeaa vaalean khakinvihreä toppia koossa XL ja kaikesta mahdollisesta venkoilusta ja venyttelystä huolimatta se oli minulle auttamattomasti liian pieni. Malli oli mielestäni niin suunnattoman kaunis ja täysin itseni näköinen, että olin ihan murheen murtama, kun tajusin ettei meistä mitenkään tulisi paria.

Mutta arvatkaapa mitä vastaani sattui eilisellä kaupunkikierroksella? Se sama mahtavuus mustana! Katkerista sovituskokemuksista huolimatta päätin uskaltautua vaatteen kanssa pussausk.. ei kun sovituskoppiin ja onneksi uskalsin. Kävi nimittäin ilmi, että siinä syksyllä sovittamassani on kenties ollut väärä kokolappu, sillä tämä kaunotar mahtui päälleni ilman minkäänlaisia ongelmia. Hintaa paidalla oli 59,95 €, eli varsin sopiva hinta vaatteesta joka tuntuu ensi sekunnista lähtien siltä kuin olisimme aina kuuluneet yhteen ja on vielä miellyttävistä materiaaleista valmistettu.

mexx

Mexxin upeassa kaksikerroksisessa puserossa ns. alustoppi on modaalia ja tuo kauniin mallinen päällisosa silkkiä. Sillkiosuus rajoittuu vain etupuolelle ja takaa se näyttää kaulusta lukuunottamatta melko normalilta trikootopilta, jossa on yksityiskohtina muutamia  saumoja. Noissa kuvissa tuo etuosa ei ole asettunut ihan ihan parhaalla mahdollisella tavalla, sillä unohdin vilkaisa itseäni peiliin ennen kuvien ottoa. Rintsikan olkaimet saa survottua piiloon ja pusero laskeutuu rintojen päältä ja sivultakin oikeasti tuota kuvaa paremmin. Mutta saatte jonkinlaisen ksityksen tuosta epäsymmetrisestä kietaisumallista.

Keksin jo sata ja yksi asiaa minkä kanssa ja missä tilanteissa voin tuota heti lempivaatteiden listalle kivunnutta uutukaista käyttää. Eilen Dress Up!:in Ence sai houkuteltua minut illalla hetkeksi mukaansa baariin (jossa allekirjoittanut tunsi itsensä hyvin vanhaksi, sillä paikalla oli sen ikäistä sakkia, että pahimmassa tapauksessa mulla voi olla vähemmän ikäeroa heidän äitiensä kuin heidän itsensä kanssa. 😀 ). Päädyin yhdistämään uuden toppini löysiin vajaamittaisiin Vero Modan housuihin jotka ovat ehdottomasti tämän hetkiset suosikkini.

170410B

Yhdistän harvemmin löysää yläosaa ja löysää alaosaa, mutta tässä tapauksessa toppi on mielestäni riittävän istuva tuollaistenkin pöksyjen kaveriksi. Tykkäsin asusta ihan mielettömästi, sillä se oli yhtäaikaa käsittämättömän mukava ja rento, mutta silti melkoisen särmä. Tällä yhdistelmällä uskoisin poistuvani kotoa useamminkin. Kokonaisuus on juuri oikealla tavalla yhtä aikaa sekä feminiinen ja seksikäs, mutta ripauksella rakastamaani maskuliinisuutta. On ihanaa kulkea korkokengissä kädet survottuna  jätkämäisesti syvälle taskuihin.

Testasin yläosaa myös kireiden pillien kanssa ja kuten arvata saattaa sekin toimi upeasti. Mutta eiliseen fiilikseen tuo löysäily sopi vallan mainiosti.

Bronxin nilkkurit ovat edelleen melkoisen vaikeat pukea ja riisua vetoketjun puuttumisen vuoksi, mutta upean ja uljaan ulkomuotonsa vuoksi saavat pienen dysfunktionaaliuutensa anteeksi.

tuuttitukkaB

Koska asukuva oli otettu tänään työpäivän jälkeisellä tukalla, niin tässä vielä kuva eilisestä frisyyristä. Ensimmäistä kertaa ikinä mä sain joten kuten onnistumaan tuollaisen etutötteröviritelmän!

Keskiviikkona olisi vuorossa Maikun tuoliin kiipeäminen ja suunnitelma olisi sanoa Kiprusoff-kiharoille hei hei ja ajella toinen sivu kenties taas ihan sängelle, mutta jättää vielä toistaiseksi etu ja päälliosan pituus entiselleen. Sitten kun kesä paremmin koittaa ja sitä myötä lämpötilat nousevat, on aika raapaista kuontalo kokonaan huolettoman lyhyeksi ja viileäksi. Mutta siihen asti ehtii vielä nauttia itselleni harvinaisen pitkien hiusten tuomista kampausmahdollisuuksista. Tällaista tötteröä pitää nimittäin päästä ulkoiluttamaan toistekin!