Yhdet sisään, kymmeniä ulos

Koitin tänään pitää vapaapäivän ja onnistuinkin muutamia asiakaspuheluita lukuunottamatta tavoitteessani. Ja kuten onnistuneeseen vapaapäivääni usein kuuluu, oli tänäänkin ohjelmassa lounas hyvän ystävän kanssa ja piipahdus kirpputorilla. Ja siitä mitä mä olen tehnyt sen jälkeen, pitääkin kirjoittaa joskus erikseen tarkemmin. Mutta toteanpa kuitenkin, että vaate-ja kenkäkaapissa käy nyt melkoinen myrsky. Kokonainen kengille varattu hyllykkö jäi tämän päivän raivonpuuskan tuoksinassa tyhjäksi. Että semmoista.

Tuossa päivänasussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan päällä on jo aiemminkin nähtyjä lemppareita, mutta katsokaa mitä mulla roikkuu kädessä!!!

2010_08_26_asub

martensb2

martensb

Just oikean kokoiset, juuri sopivan pehmeäksi kävellyt, mutta kaikin puolin loistavassa kunnossa olevat Dr. Martensit kirpputorilta. Ja mikä parasta, ne kustansi huikeat 5 €!! (mulla on joku 5 € nahkasaapastaika kirppareilla. Myös viime keväänä ostetut pitkät maiharit kustansi saman verran) Nauhojen puuttuminen tietenkin korotti hieman kokonaishintaa, kun piti sellaiset hankkia, mutta eipä niihinkään uponnut kuin reilut kolme euroa.

Mä olen niin fiiliksissä tästä löydöstä! Mulla ei yläasteella ollut oikeita Martenseja, mutta varrettomat ihan samannäköiset jotkut merkittömät ja ne oli kovin rakkaat.  Muistan vieläkin kuinka ne ostettiin muutama päivä ennen seiska luokan alkua ja istuskelin autossa niitä ihailemassa sillä välin, kun äiti kävi iskän asioilla autopurkaamossa. Muistan siitä hetkestä kaiken. Missä kohti purkaamon pihaa meidän auo oli parkissa, kuinka aurinko paistoi jne. Hetki autopurkaamon pihassa ei varmasti olisi piirtynyt vuosikausiksi niin tarkasti mieleeni, ellei jalassani olisi ollut juuri ostetut suunnattoman räyheät kengät. Yläasteelaisen kengät.

Muitakin maihareita on vuosien varrella ollut, mutta ei koskaan Martenseja. Usein on tullut kenkiä kaupassa soviteltua, mutta uutuuden jäykkyys, on aina saanut jättämään ne loppujen lopuksi kauppaan. Nyt sitten joku on muhjannut ne puolestani pehmeiksi ja tarjoili ne vielä käsitämättömän edulliseen hintaan. En voi uskoa onneani. 🙂


14 Comments
  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    mä olin ihan martens orja lukiossa…oiskohan ollu viidet tai kuudet erilaiset, lontoosta ostettuja.se oli se juttu-depeche mode, valkoset 501 ja prätkätakki;) nyt ne on mulle kaikki liian pieniä, mutta säästössä rakkaat kengät!-maikku-

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      hahaa, mä pystyn niin kuvittelemaan! Ja tähänkös se sitten kuului vielä se etutukan koukkupermis? 😀

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Vau vitosen! Todellinen löyty, sanon minä

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      no niinpä! Saatoin ehkä ottaa parin tanssiaskelta! 🙂

  • Nina
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Sä olet ihan uskomaton noiden kenkälöytöjesi kanssa. Onnea taas kerran!

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      mä alan itsekin vihdoin uskoa, että on olemassa ainakin yksi asia, jossa mulla on onnea. 😀

  • x-ray
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Nyt on pakko olla kateellinen.. Miten kaikki muut tekevät tollasia kenkälöytöjä?! Not fair sanon minä!

    Arvaa vaan löysinkö itseni nyt Brandosin sivuilta? http://www.brandos.fi/dr-martens/8761-010966-001-black/a16145

    Uhm.. Tahdon. Tarvitsen. Nyt. Heti. Ai mikä vuokra? Pitääks sellanenkin maksaa? Onko pakko? *puppy eyes*

    😀

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      en mä tajua tuuriani itsekään!

  • Nimetön
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Historiaa:

    Kauan sitten nahkakenkiä oli vain varakkailla, suutari valmisti käsin henkilökohtaisten mittojen mukaan jokaisen saapasparin. Silloin palvelijoilla ei yleensä ollut omia kenkiä, he vain saivat mahdollisuuden käyttää kenkiä, kun kävelivät isäntänsä/emäntänsä kengät pehmeiksi ja mukaviksi käyttää. Palvelijan tunnistikin uusista kengistä jotka olivat sisäänajossa. Kenkien käyttäjä oli yleensä luotettava henkilökohtainen palvelija joka hoiti kenkiä kuin pientä lasta, rasvasi, harjasi ja kiilloitti säämiskällä kunnes niistä tuli riittävän mukavat ja pehmeät herrasväen käyttöön. Rakot kantapäissä olivat renkien ja piikojen ”vero” mahdollisuudesta kulkea kunnon kengissä.

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      oo, tämä oli varsin mielenkiintoista tietoa. Tässähän tuntee itsensä varsin hemmotelluksi. 😀

      • Maddaleena
        Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

        No, etkö muka ole lumpulla läkkäytetty ja hemmoteltu =;o

  • Maddaleena
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Minä huitaisin historiia nimettömänä =;o

  • Lilou
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Vitsi mikä löytö! Ja nyt ne sun odottamat maiharikelit on sitten täällä, jee jee 🙂

  • Veera
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    viimeinen viiko onkin jo mennyt innokkaana maihareissa ja bikereissa! Mahtavaa!

Post A Comment