Vaikka itselläni onkin takki vielä etsinnässä, niin eräälle  rakkaalle pikkuystävälleni puolestaan löytyi tällä viikolla varsin upea retro ”rotsi”. Vai mitä tästä tuumaatte?

canon2

Kameralaukkuasiat ovat aiheuttaneet viime aikoina itselleni päänvaivaa melkoisesti. Hankittuani viime kuussa uuden teleobjektiivin ja akkukahvan eivät työkamani enää mahdu vanhaan laukkuun, joten entistä isompi kamerareppu on nyt ostoslistalla. Siitä hankinnasta ei sitten ihan halvalla selviäkään, mutta onneksi sentään ilman pussukkaa viime joulukuusta asti seilanneelle G10 -pokkarilleni  sentään löytyi näpsäkkä kotelo valokuvausliikkeen alennuskorista.

canon1

Tule ihan mieleen mamman vanha Canonin filmikamera koteloineen. Ihanaa menneiden vuosikymmenien fiilistä! Nyt ei tarvii kameraparan enää luurata milloin minkäkin meikkipussin pohjalla.


Ehdin jo jonkin aikaa olla jo vankasti sitä mieltä, että täällä ei tulla näkemään monista blogeista tuttua ”syksyn ostoslista”-tyyppistä postausta, mutta viilenevän vuodenajan porautuessa syvemmälle mieleeni alkaa vaatekaapin uumenista ilmestyä tarve jos toinenkin. Lista näyttää tällä hetkellä tältä:

1. ’sukkahousuja, tonneittain sukkahousuja!’

Kuten varmaan suurin osa naisista tietää, niin sukkahousuja, noita Niksi-Pirkan ehtymättömiä kultakaivoksia ei koskaan ole kaapissa riittävästi ja oikeanlaisia. Kekkereihin lähtiessä laatikoista löytyy vain paksuja talvisukkiksia ja lämmikettä etsiessä käteen sattuu vain 15 denierin kameleita.

Olen avautunut nailoneista aiemminki postauksessa Sukkahousujen salaliitto. Silloinhan en löytänyt yksiäkään rikkinäisiä sukkahousuja jotka olisin voinut leikata lyhyiksi. Ei löytynyt, ei. Tuhosin kolmet ehjät ihan vain siksi, että voisin syksyn ensimmäisenä sukkahousuja vaativana kirpeänä aamuna puoletaan löytää vain ja ainoastaan noita kesäkuussa piilossa pysytelleitä silmäpakosukkiksia.

Syöksyin viime viikolla raivon vallassa kauppaan ja ostin neljät normaalit mustat 40 den (vai olisko ne 60, en muista) sukkahousut ja kuvittelin pärjääväni pitkän tovin. Ja paskat. Ehjänä enää 1/4 ostetuista. Mä en vaan osaa.

Tätä kohtaa ei siis voida edelleenkään pyyhkiä ostoslistalta, vaan se on tainnut lunastaa paikkansa listan kärjestä pysyvästi.

2. Täydellinen ja laadukas musta neulemekko.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut kahden viime talven suurin hitti arkipukeutumisessani ja olen varma, että musta versio samasta aiheesta pelastaisi myös melko monta kylmää päivää.

Sopivasti mamma kysyi olisiko minulla jotain neuletarvetta talveksi, joten voi olla, että tämä kimotus hoituu sitä kautta kaupan sijaan. Esitin seuraavanlaiset toiveet: ei pörröistä lankaa, 3/4 hihat, löysä iso kaulus, taskut edessä, pituus hieman polven yläpuolelle. Tätä suunnitelmaa varmaan hiotaan yhdessä kun seuraavan kerran nähdään.

3. Takki!!

Tällä viikolla on kovin akuutiksi noussut tarve nimeltä takki. Nahkarotseja löytyy ja pari muutakin loimea joita voi pitää ainoastaan auki, mutta töihin viimassa pyöräillessä voisi olla kiva sellainenkin versio, joka menee kiinni. Osa takeistani ei mene kiinni siksi, että ne on ostettu kaksi kuppikokoa sitten ja osa siksi, ettei niitä alunperinkään ole tarkoitettu kiinni pidettäviksi.

Nyt siis hakusessa olisi takki jossa yhdistyy kiva ulkonäkö ja käytännöllisyys. Pomoni tuomio oli toiveeni kuullessaan, että ”ei niitä ole”. Tarkkaa haavekuvaa ei ole, mikä on ehkä hyvä juttu etsintöjä ajatellen, mutta esimerkiksi kuvissa näkyvä Asoksen parka kelpaisi paremmin kuin hyvin.

parka1

parka4

parka3

parka2 copy

Malli ja väri tuovat juuri sopivissa määrin mieleen teiniaikojen rakkaan kirpputorilta löytyneen Lee Cooperin maiharin, mutta nahkaiset yksityiskohdat nostavat kokonaisuuden astetta aikuisemmalle tasolle. Tykkään. Ehkä jopa hieman himoitsen.

Viime päivinä ei ole ollut aikaa pyöriä kaupoissa takkia etsimässä, sillä tulevan viikonlopun näyttötutkinto (osa 2/4) on pitänyt hieman kiireisenä mm. portfolion päivityksen muodossa. Kun tuo melkoisesti stressaava kouluvelvollisuus on ensi viikolla ohitse, niin saattaa jopa ehtiä takkijahtiin.

Syksyn tärkeimmän vaateostoksen metsästyksen taidankin tällä kertaa aloittaa paikasta nimeltä Amsterdam! Lennot ja hotellit varattu ja maksettu tänään, lähtö koittaa reilun viikon päästä. I’m so happy!

Otan siis kommenttiboksiin vinkkejä mm. seuraavista aiheista:

  • kaiken kestävät sukkahousut
  • upeat+käytännölliset minun näköiset takit
  • kokemisen arvoiset asiat Amsterdamissa

Ja Bonuksena myös seuraavat aiheet ovat just nyt mielenpäällä otsikon ”mistä ratkaisu” alla

  • loitsut ja taiat joiden avulla asunto siivoaisi itse itsensä
  • kuinka selättää peilistä hiipivä ikäkriisi

Jotta ei muuta kuin neuvomaan.


Aika monesti saa lukea blogista jos toisestakin kuinka joku vaate tai asuste on muuttanut jonkun vaatekaappiin tai naulakkoon. Itsekin on tullut käytettyä tuota ilmaisua. ”Mun vaatekaappiin muutti eilen uusi blaa blaa blaa….” Mutta kun niitä asukkeja muuttaa sisään riittävän tiiviillä tahdilla eikä kaapin omistaja ehdi/muista/tahdo ulkoiluttaa kaikkia, niin pian voikin tilanne olla se, ettei edes isännöitsijä itse tiedä ketä kaikkia hyllyn perukoilla luuraa. Siinä vaiheessa, kun kenkäkaappeja kompatessaan löytää pelkästään neljät tai viidet täysin unohtamansa syyskengät, niin silloin on aika järjestää häätö osalle asukeista.

Minun kenkäkommuunissani kävi viikonloppuna sellainen puhuri, että kokonainen 18 paria jalkineita syönyt Ikean hyllykkö jäi kokonaan tyhjäksi. Kaiken maailman kirpputorille päätyvien keinonahkakammotusten lisäksi kenkälaatikoista paljastui myös muutamia iloisia ja ajankohtaisia yllätyksiä. Olin täysin unohtanut mm. yhdet Vagabondin korkonilkkurit, sekä Ultima-bikereiden  hankkimisen jälkeen käyttämättä jääneet Bullboxerin musta nahkasaappaat, jotka näyttivät taas vuoden tauon jälkeen hyvinkin käyttökelpoisilta.

20100901kengat

Myös toinen syyskenkälöytöni oli merkiltään Bullboxer. Vaaleat, hieman hopeisena hohtavat nilkkurit muuttivat parin käyttökerran lähes suoraan kenkälaatikossa hyllyn pohjalle ostettuani ne Elloksen alesta parilla kympillä joskus viime vuonna. (vai oliko se toissa vuonna..) Syytä tuohon ratkaisuun en osaa oikein sanoa. Ehkäpä jotkut muut kengät vain veivät tuolloin liikaa huomiotani. Nyt vaaleat nilkkurit kuitenkin tuntuivat tervetulleelta raikkalta tuulahdukselta syksyn pimentämään ja mustien saappaiden valtaamaan eteiseeni.

Kaapin pohjalta eteiseen siirtyminen moninkertaistaa kenkien mahdollisuuden päästä käyttöön ja niin kävi näillekin. Kahden päivän tassuttelun jälkeen vaan aloin muistaa miksi ne ehkä alunperin eivät saaneet asua eteisessä. Sain nimittäin tänään karmivan rakkulan pikkuvarpaaseeni ja kantakin on melko kipeä. Omituista kyllä, eilen samat kengät suorastaan hellivät jalkojani. En kuitenkaan aio vielä luovuttaa löytöjeni suhteen, vaan aion ottaa uuden erän heti kun rakkulat ovat parantuneet,sillä kaiken mustan keskelle on mukava saada välillä jotain muutakin vaaleaa kuin pelkkä oma naama.

20100901asub

kengät/Bullboxer, housut/KappAhl, t-paita/Lindex, nahkatakki/S.T.I., repalehuivi/gTie

Asu oli jälleen kerran mustaa ja rentoa. Samalla löysäilyllä on menty kaksi  päivää putkeen. Mutta kuten tuosta rotsista kirjoittaessani totesin, niin se tuntuu skarppaavan löysimmätkin löllöasut. Olenkin ehtinyt kuumeisesti miettiä, että mitä kenkiä voisin syksyn tullen käyttää noiden KappAhlin superlemppareiksi nousseiden housujeni kanssa ja tässä tuntuu olevan ainakin yksi toimiva vaihtoehto.

Kenkien ja niiden sisään sullottujen lahkeiden synnyttämä combat-fiilis sai kliseisesti jatkoa kaulaan heitetystä tuntolevykorusta. Jos ei kenkien marssilla aiheuttamia hiertymiä oteta huomioon, niin täytyy sanoa, että tässä asussa taidan taistella läpi useammankin duunipäivän.

Ja mitä niihin vaatekaappeihin ja kenkähyllyihin muuttaviin yksilöihin tulee, niin mitä jos alettais kaikkia miettiä niissä ostotilanteissa vielä kerran. Jos harkitsee hankkivansa jotain minkä tuleva osoite on tosiaan kaappi tai hylly, niin ehkä kannattaa vielä nukkua yön yli. Onnistuneimpia ja järkevimpiä  ostoksia kun ovat  yleensä vain ne, jotka voisi ajatella kiskovansa päällensä heti siinä kaupan kassalla. Uusien kamppeiden kuuluisi siis muuttaa mieluummin päälle kuin kaappiin. Koitan itsekin pitää tämän mielessäni, kun taas seuraavan kerran eksyn johonkin putiikkiin.