Hieman unelmointia sunnuntaipäivän ratoksi. Minun ja henkeäsalpaavan upean Balmainin mokkanahkaisen mekon välissä nyt sattuu vaan olemaan n. 6500 € ja n. 4 vaatekokoa. Pikku juttuja.. 😀

balmainmekko

kuva: Net-a-porter

Välillä mä aina mietin, että miten paljon mun koko oikeasti mahtaa rajoittaa ja sanella pukeutumistani. Miten pitkälti nykyinen tyylini on pelkästään sopeutumista ylikiloihini? Millaisia vaatteita kaapissani olisi, jos en joutuisi ohittamaan suurta osaa tarjonnasta liian pienten kokolappujen takia? Mutta toisaalta jossittelun tielle tuskin kannattaa lähteä. Yritän vain muistaa, että kaikki maailman vaatteet eivät vain ole kaikkia varten. Ihminen muuttuu ja tyyli sen mukana. Nyt mennään tällä vartalolla ja sille sopivilla vaatteilla. Mutta voin minä siitä huolimatta valuttaa pari pisaraa kuolaa tuota mekkoa katsoessani. Onnellisia ne joilla on siihen vadittavat lompsa ja kroppa.


Hihii! Mamma lähetti mulle mainion kuvan tänään. Isillä oli töissä purkautunut neuleen hihan sauma vaatimattomasti kainalosta ranteeseen saakka. Mitä sitä turhaan vaatteita vaihtamaan pikkuisen onnettomuuden vuoksi, työt keskeytyisi ihan turhaan. Herra oli käyttänyt luovaa ratkaisukykyä ja tuunannut puserosta tuollaisen pikku tuuletusaukolla varustetun mutta päällä pysyvän luomuksen.

Timppa

Tämä näyttävä taideparsinta oli suoritettu ompelijan itsensä mukaan 0,8 mm mig-hitsauslangalla. Toimii tämän tyyppisissä ompelutoöissä kuulemma erittäin hyvin. 😀  Ongelmanratkaisukyvystä ja mahtavista ompelijan taidoista oli luonnollisestikin oltu kotiin palatessa enemmän kuin ylpeitä. Mun isi on ihana. <3


Apua! Pikainen hätähuuto täältä kampaamotuolista. Maikku löysi multa just elämäni ensimmäisen harmaan hiuksen! Eikä se kuulema ollut edes ainoa. Ihan selkeää mummoharmaata kaksi senttiä muutaman hiuksen tyvessä.

Miksi? Miten tämä on mahdollista? Mä en ole edes kolmeakymmentä. Ei vielä voi olla minun vuoroni. Mä en ole vielä valmis tähän! Minulla piti olla vielä monia elinvoimaisia ja tummia vuosia edessä! Eikä minun sukukaan ole harmaantunut nuorena. Isäkin oli mustatukkainen lähes kuusikymppiseksi.

Tästä lähtien minunkin on siis vahdattava väripurkkien kyljet entistä tarkemmin, että kyseessä on varmasti harmaat peittävä töhnä. En kestä. Oon ihan shokissa.

Uskottelén itselleni että kyseessä on vaan muutama stressistä häiriintynyt yksilö. Ei vielä ole hätää. Eihän?

Mä kaipaan nyt empatiaa ja tukea. Lohduttakaa mua pliis.

Aha.. Nyt se löysi niitä vielä lisää.. En kestä..