Tänään vihdoin nappasin töissä pikaisesti pari kuvaa tiistaina hankkimistani korkokenkäkaunottarista. Kommenttiboksiin jätetyt arvaukset siitä mitkä kuvan kengistä mahtoivatkaan löytää tiensä kaappiini menivät kaikki pieleen. Minun veikattiin ostaneen jälleen kerran mustat kengät, mutta kuinka väärässä te olittekaan!

viauno2B

Ei kai teiltä ole jäänyt huomaamatta rakkauteni punaisia kenkiä kohtaan? Tähän saakka käytössäni olleet Seppälästä muutma vuosi sitten ostetut keinonahkaiset korkkarit alkoivat olla kaikkien baarireissujen jäljiltä jo niin karmaisevassa kunnossa, että olin jo hetken aikaa etsiskellyt jotain uutta ja parempaa niiden tilalle. Noissa Tampereen Sokokselta löytyneissä Via Unon punaisissa paholaisissa yhdistyikin sitten oikeastaan kaikki mitä toivoa saatoin. Riittävän korkea korko, pieni platform, itseäni kovasti ihastuttava kärjen malli, sähäkkä punaisen sävy, aito nahka, mukavuus ja alle satasen hinta. Ihan loistava paketti siis!

viauno1B

Vai voitteko muka väittää etteivätkö näyttäisi melko herkullisilta? Täytyy itse asiassa omaksi edukseni sanoa, että kengät näyttävät näissä itse ottamissani kuvissa ihan sata kertaa upeammilta ja houkuttelevammilta kuin merkin omilta sivuilta napatussa laimeassa ja liian tummassa kuvassa. Vai mitä olette mieltä? Kenkien kevyt kiilto ei nimittäin näkynyt siinä fotossa juuri lainkaan. Ihan näin kirkkaan punaisilta kengät eivät näytä normivalaistuksessa, mutta lähes tulkoon kuitenkin.

Voi kun nyt äkkiä pääsisi näitä upeuksia ulkoiluttamaan! Järjestäkää joku jotkut kivat partyt ja kutsukaa mut mukaan! 🙂

Mitenkäs uutukaiset uppoaa teille? Yllättikö tämä ostos?


Olen useammankin lukenut tai kuullut, kun erilaiset tyylitaiturit ja muotipoliisit tuomitsevat tylsiksi ja aikansa eläneiksi asut, joissa muuten kokomustaa vaatepartta piristetään yhdellä tehostevärillä. Se kun ei kuulema ole riittävän mielikuvituksellista ja jännittävää. Minä puolestaan kuulun siihen lahkoon, jonka mielestä ärtsyn värisen asusteet ovat nimenomaan oiva tapa edes hieman katkaista päästä varpaisiin ylettyvää mustaa silloin harvoin, kun tuntuu, että elämäänsä saattaisi kaivata hieman väriä. Että anteeksi nyt vaan mielikuvituksettomuuteni.

Omat tehostevärini rajoittuvat pitkään pelkästään pinkkiin ja kirkkaan punaiseen, mutta viime vuosina olen uskaltanut käyttää laukun tai kenkien verran myös kirkasta keltaista ja sähkönsinistä. Rehellisen punaisen säilyttäessä pintansa vaatekaapissani tauotta on pinkki puolestaan aina aika ajoin jäähyllä sen tuntuessa välillä liian tyttömäiseltä. Viime aikoina on nimeomaan ollut menossa pinkin välttely, mutta sitten silmiini osui tämä pinkki-boikotin katkaissut laukku.

Azzurra_gronchi-1

azzurra_gronchi-2Ollessani ”ikkunaostoksilla” LuisaViaRoma.com läväytti eteeni tämän pysäyttävän Azzurra Gronchin maskilaukun enkä vain saanut silmiäni siitä irti. Vajaat kolmesataa euroa täysin ylimääräistä pätäkkää jostain mulle nyt, ja pistän heti veskan tilaukseen.

Veska kohoaisi vielä astetta korkeampiin sfääreihin mikäli tuo maski olisikin irrotettava ja käytettävissä ihan alkupeäisessä tarkoituksessaan. Miettikää nyt miten kätevä olis, jos siinä vaiheessa bileiltaa, kun silmämeikit eivät enää pysy alkuperäisillä paikoillaan, voisikin vaan tempaista ton superwoman naamarin kassin kyljestä ja peittää sillä nassun. Mitä sitä turhaan korjailemaan ehostusta täyteen ammutussa naistenhuoneessa, kun homma olis pelastettavissa paljon helpommalla! Varsinainen ensiapulaukku meikkikatastrofin yllättäessä.

Maskilaukkurahoja ei taida taivaasta pudota, joten kanavoin tämän himotuksen ihan vaan yleisesti pinkkiin pikkuveskaan. Ja miksipä tuollaista naamaria ei voisi ihan itse liimata jonkun laukun kylkeen. Olisikohan tässä siis aineksia pikku TSI-projektiin..


Mikä on se mieltäraastava ongelma joka toistuu keskimäärin kuukauden tai parin välein? No tämä hemmetin yläpäässä nököttävä karvakasa tietenkin! Niin paljon kuin mä mun Maikku-kampaajaa rakastankin, niin mä en jaksa ravata sen hellässä hoidossa niin usein, että saisin pidettyä oikein lyhyen tukan oikeasti siistinä. Niinpä minun tupeeni onkin kunnossa keskimäärin 2-3 viikon ajan kampaajakäynnistä ja sen jälkeen mua jo alkaa ahdistaa peiliin katsominen eikä tympeän mittaiseksi tukkaa jaksa enää oikein laittaakaan.

Typeryyksissäni ja aikapulassani sitten kärvistelen vielä muutaman viikon täysin reuhkaani vihaten, kunnes yhtenä aamuna kahden sentin juurikasvu ja karmivan pitkät niskahaituvat vaan tuntuvat kaatavan maailmani lopullisesti. Sitten onkin vuorossa itkupotkuraivari -puhelu pelastajalleni, jolta toivoisin saavani ajan tietenkin hetinyt. Ja kun ymmärrettävistä syistä aika ei monestikaan ihan mun toivomalla nopeudella järjesty, niin vietän viimeiset hetket ennen pelastusta erilaisten päähineiden alla muhien ja täysin epätietoisena siitä, mitä ihmettä haluaisin reuhkalleni edes tehtävän.

Ja kuten arvata saatatte, tämän sydäntä raastavan vuodatuksen syynä on tietenkin se, että elän tällä hetkellä tuota kamalan juurikasvun, kuvottavien niskahaituvien, epäsiistien korvanpäällysten ja rumasti kihartuvan etutukan aikaa, mutta en ole vielä tietenkään varannut laatuaikaa maikun tuolista. Kun mä en taaskaan tiedä mitä ihmettä tälle keksisi!

Moni teistä varmaan miettii, että mitä ihmettä mä tuskailen ja vingun, kun ainahan tää tukka on vaan samanlainen, tumma ja lyhyt. Mutta ei se nyt ihan niinkään mene. En meinannut edes itse muistaa kuinka moneksi karvani ovat taipuneet jo ihan tämän vuoden aikana. Mm. nämä neljä frisyyriä ovat viimeisen 10 kk ajalta!

Jotenkin tuo pidempää pääliosaa ja lyhyttä sänkeä yhdistellyt viime tammikuinen leikkaus näyttää taas omaan silmään hirvittävän hyvältä. Ainoastaan tuo karmea lätkätukka niskassa hieman ällöttää. 😛

vuodenymp

Kaikkien aikojen lempitukkani on kuitenkin keväällä 2009 nähty kahteen täysin erilaiseen ilmeeseen taipunut Maikun taidonnäyte. Leikkauksen lisäksi myös värissä oli hieman lisäsäpinää mustan rinnalla, kun lyhyet osat näyttäytyivät hieman vaaleampana ja punertavampana.

lempitukka

Valitettavasti hiukseni ovat vielä toistaiseksi liian lyhyet, jotta tuon lempikampauksen uusiminen onnistuisi. Nytpä olenkin siis jälleen kerran sen dilemman edessä, että riittäisikö maltti taas hieman kasvattaa. Pitäisikö seuraavalla kampaajakäynnillä siis vain tyytyä siistimään niska, korvanpäällykset ja pulsarit? Miten tylsää!

Sellainen hyvä puoli tässä mun karvatursaassa kuitenkin on, että useimmiten se ei ole kenenkään muun mielestä yhtään niin hirveän näköinen kuin mitä itse ajattelen. Itse asiassa viimeisen kahden viikon sisään ainakin 5 ihmistä on kehunut kampaustani ja kysynyt olenko juuri käynyt kampaajalla. (Kiitokset tällaisista sanoista mm. aina yhtä ihanalle Teemulle! 😀 ) Ei se oo ihan huono tukka, jos se vielä kaksi kuukautta kampaajakäynnin jälkeen onnistuu hämäämään ihmisiä.

Nyt siis olisi hyvät neuvot jälleen kerran tarpeen siitäkin huolimatta, että loppujen lopuksi ainoa jonka mieleipide mun tukkapäätöksissä painaa, on ainoa oikea luottokampaajani. Mutta jos jollain sattuisi olemaan hyviä ehdotuksia joita en ole edes älynnyt ajatella!