06.01.2011 Liian tipatonta

Koska uusi vuosi on aina loistavaa aikaa yrittää tehdä erilaisia omaa elämänlaatua parantavia lupauksia, niin taidanpa minäkin yrittää. Aloitan tekemällä tunnustuksen: juominen on minulle suunnattoman suuri ongelma, jota en osaa itse kontrolloida. En tiedä miten tilanne on päässyt niin pahaksi kuin se on nyt, mutta olen alkanut viime aikoina ymmärtää, että voidakseni hyvin minun on todellakin muutettava tapojani.

Oikeastaan kun ollaan tarkempia, niin minun ongelmani ei suinkaan ole juominen vaan juomattomuus. Minä en juo riitävästi yhtän mitään. Olen kauhukseni huomannut, että minulle on ihan tavanomaista, että nesteensaantini voi päivässä jäädä jopa alle 4-5 dl:iin.Se on jo pelottavan vähän. Minulla ei vaan tee mieli juoda. En tunne janoa, tai en enää ainakaan tunnista sitä.

Olen aina ollut laiska juoja ja olen erinäisiä kertoja yrittänyt parantaa tapojani kiikuttamalla mukana vesipulloa ja säätämällä kännykkään muistutuksia, mutta turhaan. Nyt ollaan kuitenkin tultu siihen tilanteeseen, että olen tajunnut tilanteen olevan siinä määrin paha, että teen ihan oikeasti hallaa terveydelleni.

Olen ollut koko syksyn todella, todella väsynyt. Olen käynyt töissä ja tehnyt päivän täyteen jaksamiseni äärirajoilla. Illat ja vapaapäivät olen käyttänyt lähinnä nukkumiseen. Mikään ei jaksa innostaa tai kiinnostaa, ajatus ei kulje enkä saa mitään aikaiseksi.

Esimerkiksi tänään heräsin yhdeltätoista ja nukahdin jälleen sohvalle jo reilua tuntia myöhemmin herätäkseni uudelleen vasta puoli viideltä. Tämän tekstin tuottaminen tuntuu todella suurelta haasteelta ja haluaisin vain vaipua takaisin makuuasentoon viltin alle. Nukkuessa ei tietenkään tule syötyä eikä juotua, joten tänään en ole vielä pistänyt suuhuni muuta kuin reilun desin vettä äsken herättyäni ja senkin ihan väkipakolla.

Minulta otettiin tuossa joulukuun alussa kilpirauhaskokeet ja tulos oli, että kilpirauhasarvoni olivat vielä toistaiseksi ihan viitearvojen rajoilla, mutta edellisisitä kokeista oltiin menty kohti vajaatoiminnasta kertovia arvoja. (tsh 4,2 ja t4v 10,0, jos jollekin on tuttuja juttuja). Lääkäri sitten kyseli onko minulla mm. seuraavia oireita; väsymys/kyllä ummetus/kyllä kuiva iho/kyllä hiusten lähtöä/ei havaittavissa määrin, palelu/kyllä, painon nousu/kyllä, kuukautishäiriöt/kyllä. Ja mitä tuolta lueskelin lisää listaa vajaatoiminnan aiheuttamista häiriöistä, niin paljon muitakin tunnistan. Asiaa seurataan nyt sitten vielä uudella verikokeella tämän kuun lopulla ja katsotaan sitten onko lääkehoidon paikka.

Mitenkö tämä sitten liittyy tuohon huonoon juomiseen? No siten, että monet noista mahdollisesti kilpirauhasen laiskuuteen liittyvistä oireista eivät todellakaan ainakaan helpotu liian vähäisellä nesteen saannilla. Ihon kuivuminen, väsymys, ummetus, palelu ovat kaikki ongelmia joita voi seurata, kun elimistö ei saa riittävästi nesteitä.Vaikka siis olisikin niin, että minulla olisi ongelmaa myös kilpirauhasessa, niin en voi olla ajattelematta kuinka paljon huonosta olostani olen mahdollisesti itse aiheuttanut tällä ”juomavammallani”.

Todetaanpa minulla mitään sairautta tai ei, niin tiedän, että paras tapa vaikuttaa olooni, on alkaa kiinnittää huomiota siihen mitä pistän suuhuni. Ihminen voi niellä kourakaupalla lääkkeitä vaivaan jos toiseenkin, mutta jos perusasiat on perseellään, niin ei ne nappulatkaan ihmeisiin pysty.

Tämän kaiken siis järkevänä ihmisenä ymmärrän ja nyt ongelman myöntäminen ja ymmärtäminen pitäisi saada konkretisoitua toiminnan muuttamiseksi/parantamiseksi asti. Helppoa se ei tule olemaan, mutta nyt on hyvä aika luvata aloittaa pitämään itsestäni huolta.

Tarvitsen muutosta niin ruokavaliooni kuin muuhunkin kehostani huolehtimiseen, mutta koska uusia tapoja ei opi hetkessä eikä montaa kerralla, niin aloitan nyt yhdellä lupauksella: Minä lupaan opetella juomaan enemmän. Teen kaikkeni, jotta oppisin sellaisen yksinkertaisen taidon kuin veden juominen. Jos voin edes jossain määrin vaikuttaa olooni niinkin helpolla lääkkeellä kuin vesi, niin miksi ihmeessä en hyödyntäisi sitä?

Projekti ”Tipallinen tammikuu” sisältää raivoisaa vesipäiväkirjan täyttämistä, hälytyksiä puhelimessa ja käteen liimatun vesipullon. Kerron myöhemmin miten olen onistunut parantamaan tapojani ja myös sen, onko sillä olut vaikutusta olooni.

Ah, tulipa pitkä avautuminen ja henkilökohtaista terveydentilasettiä ehkä yli normaalin, mutta ehkä te harvakseltaan jaksatte tällaistakin. Mut voin toki nyt tähän perään kysäistä, että mikäli tässä saan kehiteltyä mun ”ruokavalio ja elämäntavat kuntoon ennen kolmekymppisiä”-projektiani, niin kiinnostaako teitä silloin tällöin lukea aiheesta? En ala mitään ruokapäiväkirjaa tms. tänne tietenkän puskemaan, mutta jos vähän sellaisia yleistunnelmia jos onnistun jotain mainittavia muutoksia saamaan aikaiseksi.

Onko muuten ketään sellaista joka olisi ollut yhtä onneton tuon juomisen kanssa ja onnistunut tekemään mutoksen? Muuttuiko olo?