Jos sitten ihan pikaisesti tämän päivän maailmankaikkeuden yksinkertaisin asu, joka sattuu sisältämään kaksi eilistä Helsingin ostosta. Pyörähdin pikareissulla pääkaupungissa katsastamassa mm. Jukka Rintalan 35-vuotis juhlanäytöksen ja vilkuilemassa H&M:n kevään ja kesän tarjontaa showroomilla. Samalla reissulla ehdin ryntäämään läpi vielä parit loppualet MouMoun ja Sallan kanssa.

Maaninen suhtautumiseni muutamiin mustiin asioihin kuten erilaiset huitulahärpäkkeet ja korkonilkkurit sekä bikerit on jo pitkään ollut bloggaajakavereideni naurun aihe yhteiseillä ostosreissuilla ja sitä se oli eilenkin. Ja oikeasti on se kyllä alaknut hymyilyttää itseänikin. Eilenkin minä nimittäin onnistuin ostamaan jälleen jotakin mistä mies sanoi tulokkaan nähdessään juuri niin kuin ennustinkin: ”eikö sinulla jo ole tuollaiset?”. Mutta mitäpä ne miehet pienistä nyansseista ymmärtäisivätkään, ainakaan kenkien kohdalla. 😀

290111-asu6

Ennen kuin selittelen enemmän kenkäostostani, niin sananen noista samalla reissulla hankituista housuista. Salla hankki G-Star RAW:sta mahtavat hieman kiiltäväpintaiset mustat pillit joita minäkin sitten innoissani sovittelin suurimman koon vetoketjun kuitenkaan suostumatta menemään kiinni.

Myyjä lupasi ottaa selvää josko seuraavaa kokoa olisi vielä saatavilla, mutta minä ehdin jo ostaa itselleni lohtuvastineet Moksun muistaessa, että samantapaisia pöksyjä oli tyrkyllä H&M:lla. Sieltä ihme ja kumma suurin koko ”sujahti” (niin kuin mikään ikinä sujahtais mun ruholle..) päälle joten kävelin ne kädessä kassalle.  (Luojalle kiitos elastaanista!)

Ihan hirveästi ei enää jäänyt ne G-Starin housut harmittamaan, kun nämä osoittautuivat näin kivoiksi ja vielä vaivaiset 110 € halvemmiksi. Mutta katsotaan nyt vielä mitä se G-Starin myyjä kokoasiasta ilmoittelee..

290111-asu1

Ja sitten ne kengät. En mä tiedä kehtaanko edes yrittää mitään selitellä. Te vaan joko tajuatte tai ette. Erona rakkaisiin Vagabondin Ultima-saappaisiin näissä Cloun bikereissa on mattaisempi pinta ja lyhyempi varsi. Myös lestissä on melkoinen ero ja näillä kävely tuntuukin huomattavasti jämäkämmältä kuin Vagabondeilla. Jotenkin siis vaan astetta ryhdikkäämmät kaverit jotka sopivat päiviin jolloin tarvitsee löysäilyn sijaan asennetta. Ulospäinhän tuollainen juttu ei välttämättä näy, mutta ulkonäön lisäksi vaatteissa ja kengissähän on suunnattoman tärkeää se millaisen olon ne itselle tekevät. Ja nämä tekevät mahtavan olon. 🙂

290111-asu2

Olin sovitellut ja ihastellut näitä Nilsonilla jo syksyllä, mutta en raskinut sijoittaa 170 €. Nyt irtosivat puoleen hintaan joten ei tarvinnut enää kovin kauaa miettiä. Hieman kävin käden vääntöä mustien ja ruskeiden välillä, mutta taas se jo ennenkin miettimäni homma, että en vaan käyttäisi niitä yhtä paljoa. Nyt toivon, että saan nämä tämän ja huomisen päivän aikana pehmitettyä sen verran, että voin saapastella niissä matkaan maananataina.

Saanko mä ymmärrystä keltään vai yhdyttekö mun miehen lausuntoon? 🙂

Apua! Enää kaksi yötä Tukholmaan! Vaatteet on pitkälti vielä pyykkikopassa eikä mistään pakkaussuunnitelmasta vielä tietoakaan. Mut ennen kuin alan panikoimaan siitä aiheesta, aion tänään rentoutua murun ja muutaman kaverin kanssa ravintolaillallisella. Ehtiihän noita rättiasioita stressata vielä huomennakin…


Nyt kun muutaman päivän päässä häämöttää uusi reissu ihanan Nelliinan kanssa, on hyvä aika tajuta, että yksi satsi kuvia meidän joulukuiselta Easy-Jetin sponssaamalta Manchesterin reissulta on jäänyt kokonaan julkaisematta. Postailin omia asuja ja ihmettelyä manse-tyyppien pukeutumisesta, mutta luonnoksista löytyi vielä sekalainen setti otoksia viikonlopulta. Eli lähes kaksi kuukautta matkan jälkeen, olkaa hyvä!

manse13

Juurettomat kulkurit ovat kautta aikojen vedonneet naisiin huolettomalla olemuksellaan ja siihen miesryhmään kuuluu myös iki-ihana Nuuskamuikkunen. Yritin hieman lämmitellä herraa, mutta se keskittyi vain musisoimaan huuliharpullaan. Matka alkoi siis saamalla pakit jo Helsinki-Vantaalla.

manse22

Manchesterin lentokenttä oli myöhään illalla lähes pelottavan hiljainen ja aavemainen. Tästä spaceship-tunnelmaisesta käytävästä tuli ihan mieleen V-sarjan emoalus.

manse21

Ah, brittiläistä omenasiideriä puupaneloidussa pubissa. Parasta. Hieman muuten itketti siiderin halvat hinnat etenkin kaupassa. 8-pack Magnersia 9 puntaa! En kestä.. Mun lähikaupassa siitä saa pulittaa melkein vitosen pullo. Vihaan meidän alkoholiverotusta. 😛

manse12

Iloiset ja innostuneet mansen matkaajat hotellimme vieressä koreilleen karusellin edustalla. Mielihaluista huolimatta en uskaltanut yrittää kyytiin. Ehkä nuo hepat ei olis kestänyt tällaista lähes 90-kiloista pikkutyttöä. 😀

manse23

manse20

Ulkomaanmatkoilla on aina pakko päästä ainakin yhteen kosmetiikkahelvettiin tutkailemaan kaikkia niitä meikkimerkkejä joita ei kotimaasta saa. Nelliina taitaa tässä etsiä loistavia luomivärisävyjä.

manse11

Jos meillä Suomessa on bloggaajat intoillut yksivärisistä Jumpin-haalareista, niin tuolla homma oli viety astetta pidemmälle. Tuostakin asusta voisi luulla meidän vierailleen naamiaisasuliikkeessä, mutta kuten korin teksti todistaa, olimme Primarkissa. Yksi nainen hamstrasi samanlaisia haalareita tiikerikuosilla useampia kappaleita. On mahtanut perhe olla tuliaisista enemmän kuin innoissaan.

manse7

manse24

manse10

Ihan meidän tallaamilla shoppailuhuudeilla oli myös kaunis katedraali, jota kävimme ihailemassa myös sisältäpäin. Jos aikaa olisi reissussa ollut enemmän olisin ehdottomasti halunnut jäädä messuun, sillä en ole koskaan seurannut mitään kirkollista toimitusta muualla kuin luterilaisessa kirkossa.

manse5

Matkoilla sitä saa aina myös muistutuksia siitä kuinka onnellinen saa olla, kun on katto pään päällä. On vaikeaa kuvitella miltä tuntuisi, kun koko pientä omaisuuttaan joutuisi kuljettamaan koko ajan mukanaan tietämättä mihin päänsä seuraavaksi kallistaa.

manse4

Onneksi Nelliina on yhtä lehtifriikki kuin minäkin. Ahmittiin oikein kunnon kasa paikallisia juorulehtiä viikonlopun aikana.

manse19

Ahmittiin illalla hotellissa ihan vähän jotain muutakin..

manse18

Ja katseltiin syömisen, juomisen, lukemisen ja meikkaamisen lomassa mm. X-factoria ja Tanssii tähtien kanssa, jossa oli livenä esiintymssä Take That. Voi sitä nostalgian määrää!

Mahti seura, mahti reissu! Ensi viikon Tukholman turneesta ei varmasti tule tippaakaan ikävämpi reissu, vaan huikea mahtavan upea ja viihdyttävä kokemus. Vielä kolme yötä matkaan!


Joku saattaa ehkä muistaakin kuinka onnellinen olin marraskuun alussa yksin viettämästäni minilomasta Scandic-Marskissa. Hehkuttelin jo tuolloin miten rakastan hotellien pehmeitä lakanoita ja kuinka niiden välissä nukuttuaan tuntee itsensä niin kovin rentoutuneeksi ja levänneeksi.

Viimeisen vuoden sisään olen onnekseni päässyt nauttimaan tuosta pienestä ylellisyyden tunteesta ilahduttavan usein ja jatkoakin on hotellikokemuksille luvassa jo ensi viikolla Tukholmassa. En malta odottaa, että näen millaisen huoneen me Bernsissä saamme!

Seuraavaa hotelliyötä odotellessa voin kuitenkin kuvien vielä hetkeksi palata toissa viikonlopun ylellisiin tunnelmiin Klaus K.:ssa, jossa vietin kaksi yötä.

klausk3

klausk2

Huone ei ollut suunnattoman suuri, mutta todella tunnelmallinen, viihtyisä ja lämminhenkinen. Hotellielämyksessä pienet yksityiskohdat ovat todella tärkeitä ja ainakin tämä tyttö ilahtui sunnattomasti, kun kaapista löytyi pehmoinen kylpytakki ja suihkutuotteissa tuoksuivat raikas eucalyptus ja piaprminttu. Myös minibaarin sisältö oli single malt -viskeineen ja viineineen ehkä hieman tasokkaampi kuin mihin olen tottunut.

klausk1

klausk4

Mutta mitä niihin pieniin yksityiskohtiin tulee, niin tuo yllä oleva kyllä jo enemmänkin vain huvitti.. koristerusetti vessapaperirullan ympärillä!!! Tokihan se tuolla tavoin näyttää hieman nätimmältä tuossa hyllyllä, mutta jotenkin naurattaa se mielikuva käytävällä näkemästäni isokouraisesta hotellisiivoojamiehestä kieli keskellä suuta näpertämässä rusettia paskapaperirullan ympärille. Tällaisista jutuista sitä tunnistaa astetta paremman hotellin. 😀

Toinen asia josta tasokkaan hotellin tunnistaa on tietenkin palvelu. Sain hyvän esimerkin innokkaasta palvelusta kun respan poika juoksi tiskinsä takaa ohjaamaan minua hissiin, kun minä tumpula en huomannut nurkassa olevan hissin odottavan minua ovi avoinna vaan tuijottelin vain tuskastuneena toisen oven edessä. Useimmissa majataloissa sokean asiakkaan olisi vain annettu rauhassa odotella. Pikku juttu, mutta kasvatti kyllä positiivista mielikuvaa paikasta.

Positiivista mielikuvaa lisäsi myös maittava The Best of Finland -aamiainen, joka oli monipuolinen, mutta ei liiallisuuksiin asti. Ihan joka sortimenttia ei tarvitse olla tarjolla, kun valitut tuotteet ovat loistavia. Hotelli joka tarjoilee aamiaisellaan yön yli haudutettua ohrapuuroa, oman keittiön marjahilloja ja ympäri Suomea pientiloilta hankittuja luomutuotteita on todellinen piristys suuryhtiöiden puolivalmisteita tarjoavien kilpailijoidensa rinnalla.

Kaikenkaikkiaan siis miellyttävä hotellikokemus. Voin suositella lämpimästi.

Tämä oli jo toinen hotelliaiheinen postaukseni.. Tästähän alkaa jo pikkuhiljaa tulla perinne. 🙂