Opiskelujani ja työtäni koskien sateli sellainen määrä kysymyksiä, että päätin jakaa niitä osiin ja postata aiheesta siis useamman kerran. Aloitin tänään kirjoittelemalla tuosta ajasta ennen oppisopimushommiani, eli AMK-opinnoistani ja siitä miten ne johtivat nykyisiin opintoihini ja työhön. Kuvituksena valokuvia AMK-opintojeni ajalta koulusta ja työharjoittelujaksolta.

Mitä kouluja/opintosysteemejä olet nyt siis käynyt?

Opiskelin lukion jälkeen viestintää Satakunnan AMK:ssa Porissa (aloitusvuosi 2001) ja valmistuin sieltä medianomiksi joulukuussa 2007, opintojen hieman venähdettyä töiden ym. vuoksi. Ja sen jälkeen olen opiskellut oppisopimuksella valokuvausta. (tästä lisää myöhemmin)

Veera Monitorissa

Mihin suuntauduit medianomikoulutuksessa?

Minun aikanani koulussamme ei ollut mahdollista valita selkeää suuntautumisvaihtoehtoa, vaan opiskelimme sillisalaattina sitä sun tätä kuten tv-tuotantoa, graafista suunnittelua, kuvankäsittelyä jne.

Veeraa Ahdistaa

Mitenvalitsit SAMK:in opiskelupaikaksesi?

Kirjoitettuani ylioppilaaksi vuonna 2000, en halunnut lähteä opiskelemaan vielä seuraavana syksynä, vaan halusin pitää välivuoden työskennellen kotipaikkakunnalla. Tiesin kuitenkin haluavani opiskelmaan viestintää ja koska hakeminen oli pakollista, niin paiskasin paperit menemään sellaisiin oppilaitoksiin, joihin ei vaadittu ennakkotehtäviä.

Pääsin peruutuspaikalla pääsykokeisiin ja niiden mentyä hyvin sain opiskelulupaikan. Ilmoittauduin ensimmäiseksi vuodeksi poissaolevaksi ja ajattelin hakea seuraavana keväänä jonnekin muulle paikkakunnalle. Talven aikana kuitenkin ajattelin asiaa tarkemmin ja päätin mennä Poriin, sillä en ennakolta tuntenut täältä ketään. Ajattelin, että olisi mukava muuttaa kaupunkiin, jossa ei ole valmiiksi tuttuja. Eli osittain sattumankauppana valikoitui tuo opiskelupaikka.

Niina Silhuetti

Mitä hyvää ja huonoa ko. koulutuksessa oli?

Tämä on vähän hankala kysymys.. Koska viestinnän opetus alkoi Porissa vasta vuotta ennen kuin itse aloitin, oli opetusohjelma vielä melko sekava mistä johtuen se muuttui lähes vuosittain ja tehden opintojen suunnittelusta hieman hankalaa. Opiskeluaikojani siis leimasi sellainen sekavuuden ja epävarmuuden tunne. Se oli huonoa.

Hyvää oli puolestaan käytännön läheisyys ja se, että montakaan tenttikirjaa ei tarvinnut vuosien aikana avata. Minä olen nimittäin äärimmäisen huono pänttäämään mitään teoriaopuksia. Kurssit siis olivat pääasiassa oikeata tekemistä. Opetuksen monipuolisuuden vuoksi opin perustaidot monesta asiasta. Se on toisaalta myös huono juttu, kun osaa kaikkea vähän, ei tosiasiassa osaa mitän kunnolla.

Mahtavaa opinnoissa oli myös omalle kohdalle sattunut todella ahkera ja luova luokka, jonka kanssa toteutettiiin paljon mieleenjääneitä projekteja.

Tatu lähetyksessä

Missä suoritit harjoittelut?

Hain kahta harjoittelupaikkaa ja koska sain molemmat, tein muutaman kuukauden enemmän harjoittelua kuin useimmat muut. Olin ensin syksyn Helsingissä eräässä tv-tuotantoyhtiössä, jossa osallistuin mm. Suoraa Huutoa ja Ruben & Joonas –ohjelmien tekoon.

Kevät lukukauden puolestaan olin Kajaanissa eräässä mainostoimistossa työskennellen lähinnä painotuotteiden parissa.

Veera, koivuniemi ja tatu

Miten päädyit oppisopimuskoulutukseen?

Kun AMK-opinnot alkoivat olla loppusuoralla, tuli paniikki, että mistä sitä hankkisi itselleen työpaikan. Omat mahdollisuudet työmarkkinoilla eivät tuntuneet kauhean vahvoilta, kun selkeää erityisosaamista ei ollut.

Olin jo useamman vuoden työskennellyt kesät ja muutenkin opintojen ohessa valokuvausliikkeessa ja päässyt siellä myös kuvaamaan esim. lapsi-, rippi- ja yo-kuvauksia. Myös kuvankäsittely oli kuulunut työhöni kameroiden myynnin ja kuvanvalmistuksen ohella.

Valokuvaus oli ollut rakas harrastukseni jo lukioajoista lähtien, joten se oli ehkä ainoa ala,jolle kuvittelin minulla olevan edes jonkinmoisia saumoja. Olin jo hetken aikaa haaveillut valokuvauksen opiskelemisesta oppisopimuksella ja ryhdyin tuumasta toimeen muutamaa kuukautta ennen valmistumistani ottamalla yhteyttä studioon joka minua kiinnosti.

198-9878_IMG

Valokuvasitko paljon ennen VVI opiskeluja?

Olin kuvannut harrastuksena n. 10 vuotta ja yhden kesän ehdin tehdä studiokuvausta työn puolesta. Vapaa-ajalla kuvailin kähinnä bändien keikkoja ja oman lähipiirin tarpeisiin rippikuvia ja perhejuhlia. Työ vaokuvausliikkeessä oli hyödyllinen siinä suhteessa, että kaiken maailman kamerat, objektiivit ja lisävarusteet olivat tulleet tutuiksi. Myös kuvankäsittelyä olin tehnyt jo useamman vuoden ajan niin töissä kuin koulussakin (AMK:ssa). Ala oli siis monella tavoin jo melko tuttu ennen kuin aloitin oppisopimuskoulutuksen ja samalla työt valokuvaajana.

198-9846_IMG

Miten sait hankittua itsellesi sen oppisopimustyöpaikan?

Otin vaan suoraan yhteyttä yhteen studioon täällä Porissa. Olisin varmasti voinut saada oppisopimuspaikan myös siitä firmasta, jossa työskentelin AMK-opintojeni ajan, mutta välineistön ja tilojen puolesta kaipasin parempia puitteita, joten hain muualle.

Firma johon hain ei ollut etsimässä varsinaisesti uutta työntekijää, mutta käskivät kuitenkin lähettää hakemuksen. Kerroin avoimessa hakemuksessa taidoistani, työhistoriastani ja tavoitteistani ja liitin oheen kuvanäytteitä studiotöistäni. Hakemukseen ei kuulunut vastausta joten soittelin perään reilun kuukauden päästä ja silloin minua pyydettiin haastatteluun. Ja niin minä sitten vain sain paikan. Kuitenkin sillä varauksella, että  firma saisi palkkatukea minua varten.

Palkkatuen saamista varten minun piti olla työtön työnhakija ja sitä varten minun piti ehtiä valmistua ennen kuin uusi vuosikurssi VVI:llä alkaisi. Hakkasin sitten AMK-opinnäyteyöni paniikissa loppuun muutaman viikon aikana, jotta sain paperit ulos joulukuussa.

Sitten olin työtön työnhakija ennen tammikuussa alkanutta koulutusta ja työkkäri myönsi firmalle vuoden ajaksi palkkatukea minun palkkaamistani varten hakuperusteiden täytyttyä. Oppisopimuskoulutuksen voitiin katsoa paranatavan tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiakin.

Ja kun palkkatuki varmistui, ja oln ottanut yhteyttä VVI:lle, että passaahan tuleva työpaikkani oppisopimuspaikaksi ja onhan heillä ryhmässä tilaa, saatoimme allekirjoittaa oppisopimuspaperit ja minä aloitin työn ja opiskelun.

Veera apina

Tässä siis ensin hieman taustaa. Jatkan lähipäivinä oppisopimuskuvioiden anatomiasta ja opiskelusta VVI:ssa. Tarkentavia kysymyksiä saa tietenkin esittää, vastailen niihin joko kommenttiboksissa tai seuraavissa osissa.


UUUUUU! Hieman mahtava ylläri tällaiselle lötkösununtaille, kun sähköpostissa lymyili viesti, jossa Minttu kertoi minun voittaneen hänen blogissaa olleen äänestykseen. Ja se tarkoitta siis sitä, että minä lähden viikon päästä Tukholman Muotiviikoille!!! En kestä! Olen niin innoissani!

stchlm

Luvassa siis ainakin paljon kuvamateriaalia näytöksistä ja toivottavasti myös inspiroivia katumuotibongauksia.

Mukaan lähtevä kaveri varmistuu huomenna, kun selviää saako hän töistä vapaata. Toivottavasti saa, sillä juuri siinä seurassa tietäisin reissusta tulevan erityisen huippu.

Nyt pitäisi siis alkaa epätoivoisesti miettimään matkalaukun täytettä ja pohtia, että mistä nappaan läppärin mukaan, jotta postailu onnistuu heti paikanpäältä. Oma vanha romuni, kun ei ole mitenkään kovin mallia ”kannettava”.

Suunnattomasti kiitoksia siis kaikille minua äänestäneille! Teitte minut hyvin, hyvin iloiseksi. 🙂

EDIT. Matkaseurakin varmistui hetki sitten, kun ihanainen Nelliina ilmoitti pääsevänsä mukaan. Ihan loistavaa! Saman parivaljakon edellinenkin reissu oli varsin onnistunut.


Verrattuna edellisiin vuosiin, olen tänä vuonnaollut melko maltillinen aleshoppailija. Helsingin reissulla tein 20 min pikakierroksen Stockan naistenosastolla ja löysin kaksi vaatetta ja eilen puolestaa pyrähdin töistä tullessa tsekkaamassa Lindexin loppualet. Eilen onnistuin tuhlaamaan kokonaiset kolmekymppiä ja saalis oli housut, hame, shortsit ja muutama koru. Tänään päälle pääsi uutukaisista tumman harmaat farkkushortsit.

1

Olin jo hetken aikaan etsinyt tummia farkkushortseja kun olen niin kovin rakastunut vaaleiden versioiden mukavuuteen, mutta väri ei aina kauheasti niissä miellytä. Näitä Lindexin shortseja olin ennenkin katsellut, mutta olin aina ollut sitä ieltä, että ne on ihan törkeän lyhyet ja muistaakseni joskus niitä sovitinkin, eikä tuo koko 44 mahtunut millään.

Eilen shortseissa sitten nakotti -70% hintalappu, joten raahasin ne sovituskoppiin. Lahkeet ovat edelleen ihan yhtä karmivan lyhyet, mutta ne mahtuivat kiinni! Hieman piti venytellä, mutta tänään ne on jo löystynyt siihen malliin, että ovat varsin hyvän kokoiset.

Lahkeet eivät tosin veny vaikka kuinka yrittäisi, mutta päätin vaan olla välittämättä.  Hieman täytyy vaan seurata sukkahousuja, etteivät pääse valumaan tuolla tavoin kuten toisessa kuvassa, että näkyy tuo housuosan sauma, mutta kaikin puolin muuten ovat varsin mukavat olemattomasta mitasta huolimatta.

2

Voin sanoa, että vielä muutama vuosi sitten en olisi mitenkään kehdannut pitää noin lyhyitä shortseja, mutta en tiedä mikä oikein on muuttunut. Reidet on levinneet vaan entisestään, mutta rohkeutta ja oman kropan hyväksyntää on tullut samalla lisää. Enää ei jaksa niin paljoa miettiä ja ahdistua siitä miltä muiden silmissä näyttää.

Se on vähän sama juttu kuin meidän auton kanssa joka on sininen. Kun mies oli sitä ostamassa, ilmoitin etten pidä sinisestä. Siihen mies tokaisi, että ei sinun sitä väriä tarvitse katsella, kun istut itse kyydissä. Vähän sama se on omien vikojen kanssa, ei minun tarvitse koko ajan istua tuijottelemassa reisiäni ja vatsamakkaroitani ja murjottaa näyn vuoksi.

3

Joten niin pääsivät nämä 9 € ihanuudet kotiin ja nyt yhden päivän tuttavuuden jälkeen voin todeta, että en luovu näistä enää koskaan. Loisto-ostos! Saanko alkaa jumittamaan shortseissa ikuisesti?