22.03.2011

Posted at 00:13h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka uudet farkut ovatkin toki imartelevimmillaan korkeiden korkojen kera, niin muutaman päivän tutustumisen perusteella farkku-uutuudet toimivat mainiosti myös arkisemmissa asuissa. Vapaapäivän kaupunkipyörähdys (eli mustien farkkujen ostosreissu) tapahtui käärityin lahkein.

210311_b

farkut/H&M, merinovillaneule/SAND, nahkarotsi/Saki, bikerit/Clou, neulehuivi/mamman luomus

En tiedä onko kukaan teistä pistänyt asiaa koskaan merkille sitä, että minä pukeudun lähes aina niin, että kengät ovat selkeästi näkyvillä. En tykkää peittää kenkiäni housujen lahkeiden alle, vaan mieluummin joko käärin lahkeet tai tavalla tai toisella sullon lahkeet kenkiin. Tai sitten turvaudun lyhyisiin helmoihin.

Kengät ovat minulle niin tärkeä osa pukeutumista, että tuntuisi tyhmältä piilotella rakkaitaan. Ne harvat vaatekaappini housut jotka on pakko laskea kenkien päälle, saavat kaverikseen sitten yleensä jalkineet jotka erottuvat jollain muulla tavalla, kuten värillä.

Muistan tänä talvena kerran lähteneeni kiireessä tapaamaan kaveria läheiseen kuppilaan niin, että kiskoin jalkaani ensimmäisenä käteen sattuneet suoralahkeiset farkkuni. Eteisessä tuli ongelma, kun en viitsinyt 25 asteen pakkaseen lähteä juoksemaan pienissä korkkareissa eivätkä kyseisten housujen lahkeet taivu oikein mihinkään ruttaus- tai käännöstouhuihin.

Päädyin kiireessä kiskomaan jalkaan pienellä korolla varustetut mustat täällä nähdyt Asoksen nilkkurit joiden yksityiskohtana toimivat vetoketjut tietenkin peittyivät lahkeiden alle. Ette voi käsittää kuinka suunnatoman kriisin kehitin tästä yhdistelmästä jo hississä. Jalassani oli omasta mielestäni maailman tylsin lahje/kenkä -yhdistelmä. Kivat kengät muuttuivat lahkeiden alla piilossa ollessaan ihan tylsiksi mummonilkkureiksi ja tunsin itseni ihan idiootiksi ja vieraaksi ihmiseksi. 😀

Tiedän, että voi kuulostaa vähäpätöiseltä asialta, mutta mulle tärkeimmät pukeutumisen luomat fiilikset tulevat kengistä. Kenkien mukaan tunnen itseni joko reteäksi ja rennoksi hieman jätkämäiseksi tyypiksi, keinuvalanteiseksi ja itsevarmaksi kissaksi, huolettomaksi ja kepeästi askeltavaksi tytöksi, tai sitten näköjään myös tylsäksi ja huomaamattomaksi. Ei siis ole ihan pikku juttu minulle.

T’änäänkin jalassa olleet Cloun pohjasta jykevät, mutta varresta pehmeät ja rennot bikerit loihtivat poikkeuksetta rennon reteän fiiliksen. Käärityt puntit ja nahkarotsi eivät varsinaisesti riidelleet tuon tunteen kanssa. Tukkakin tuli kampailtua hieman ”rasvaisesti” taaksepäin (ei ole kuosissa enää näissä kuvissa), joten kokonaisuudesta tuli peiliin katsoessa väkisin mieleen pienet James Dean ja 50’s vibat.

Sinistä denimiä ja nahkatakki.. melkoista klassikkokamaa sanoisin. Enää puuttuu valkoinen t-paita, mutta se ei taida olla ihan mun juttu. 😀


21.03.2011

Posted at 16:01h in Yleinen by
0 Likes

Mun mamma on opettanut, että jos löytää jotain kauan etsimäänsä tarpeellista tai muuten vaan ihanaa, niin kannattaa samointein ostaa kaikissa väreissä mitä kuvittelee tarvitsevansa. Äiti on ollut oikeassa melko monessa muussakin asiassa (kuten siinä, että kyllä jokaisessa huushollissa tulee olla silityslauta ja keittiöpyyhkeitä. Yritin esittää vastalauseita kotoa muuttaessani, mutta huomasin pien niiden olleen täysin typeriä. Sekä siinä, että jonakin päivänä minä vielä rakastaisin valkosipulia. Näin todella kävi), joten olen päättänyt totella tätäkin neuvoa.

mustat_pillit

Kommenttiboksissa joku vinkkasi, että kaipailemiani viime postauksen farkkuja on tosiaan saatavilla myös mustana, joten säntäsin näin vapaapäivän kunniaksi heti tänään henkkamaukkaan. Onni oli puolellani ja yksi lahjepari omassa koossani odotti minua hyllyssä.

Nyt on sitten pitkästä aikaa farkkuasiat ihan suht mallillaan minun vaatekaapissani.Sopivan korkuisella varustetut pillit sekä tumman sinisenä, että mustana ja sitten on vielä ne viime syksynä hankitut KappAhlin läskiosaston suoralahkeiset Magic-farkut. Ja minä kun vielä viikko sitten olin kiukusta kihisemässä sen vuoksi, ettei mulle mahtuvia kivoja farkkuja ole juuri olemassakaan. No, onneksi sentään ketjuliikkeet tykkäävät joskus meistä pylleröistäkin. Perinteiset farkkumerkit, kun eivät niin tee.


20.03.2011

Posted at 16:07h in Yleinen by
0 Likes

Muutama ehtikin jo kommenttiboksissa kysyä tarkempia speksejä eilisen asupostauksen tuoreista farkuista joten tässä niitä tulisi. Olin muuten koko tämän viikon miettinyt, että pitäisi vihdoin kirjoittaa jo pitkään mielessä pyörinyt hirvittävä angstipostaus aiheesta ”miksi meille pylleröille tarjotaan joka paikassa vain bootcut-farkkuja?!?!?”, mutta nyt sitten kuin ihmeen kaupalla putosi nämä yhdet pitkään haaveilut pillitkin syliin.

No en minä nyt siti yksillä farkkulöydöillä vielä paljoa lepy,vaan edelleenkin ihmettelen suuresti miksi joka paikassa myydään tuumakoon 32″ jälkeen lähes pelkkää ei oota. Ainoa mitä tosiaan tuntuisi olevan tarjolla on ne ”paksuja reisiä tasapainottaa parhaiten alaspäinlevenevä bootcut-lahje” -hirvitykset. Siis toki olen itsekin kyseistä mallia aikoinaan käyttänyt paljonkin ja jos oikein veikkaan, niin jossain vaiheessa ne taas iskevät itsellekin, mutta voisi nuo farkkuvalmistajat nyt hieman enemmän vaihtoehtoja tarjota meille ”järkyttävän kokoisille valaillekin”, vaikka se oidenkin silmiä saattaakin särkeä.

Omasta mielestäni tärkein vaatimus tällaisen pyllerön farkuissa ei suinkaan liity lahkeen malliin vaan siihen, että vyötärön täytyy olla riittävän korkea ja napakka. Kun vatsa muistuttaa todellakin enemmän pullataikinaa kuin pyykkilautaa, on matala ja myös. ns ”normaali vyötärö” mielestäni aivan karmiva vaihtoehto. Jenkkakahvat ja pelastusrengas kun pysyvät huomattavasti paremmin kurissa ja kauniimmassa kuosissa, kun farkkujen vyötärölinja nousee vähintään napaan asti ja mieluummin vielä hieman ylemmäskin. Silloin on yläosan valinnassakin enemmän valinnanvaraa kun puseron voi valita muillakin kriteereillä kuin sillä, että peittääkö sen helma housunkauluksen päällä vyöryvän taikinan. Kaduilla katsellessa kyllä huomaa, että moni ei kyllä välitä edes siitä kriteeristä, mutta jos se jonkun mielestä mukavalta tuntuu, niin mikäs siinä.

hmfarkut

Mutta nillityksestä sitten siis näihin uusimpiin löytöihin. Kyseessä siis H&M:n nettikaupasta löytyneet High Skin -malliset farkut. Ja tietenkin suurin tuumakoko mitä löytyi, eli 34″. Itselleni tuo 32″ lahje onneksi tässä mallissa riitti mainiosti, mutta jos joku vyötäröltään saman kokoinen kaipaisi pidempiä lahkeita, niin sellaisia ei valitettavasti tarjota. H&M:n logiikan mukaan kun 34-tuuman kinttuja löytyy vain hoikemmilta mimmeiltä ja sitten kun vyötärön ympärys kasvaa, niin se mitta lähtee sitten vissiin sääristä. 😀

faskutb2

H&M ilmoittaa koon 30/32 haarakorkeudeksi 23 cm. Omistani mittasin haarakorkeudeksi n. 27 cm. Vyötärön korkeuden havainnollistamiseksi merkkasin sen sen tuohon yllä olevaan kuvaan valkoisella viivalla. Eli ihan kohtuullisen hyvä keskivartalokorsetti kyseessä.

farkutb3

Hintaa näillä löydöillä oli vain 34,95 €, joten jos on jollakin muullakin hakusessa kapeat lahkeet hieman korkeammalla vyötäröllä, niin voin kyllä suositella lämpimästi. Taskuihin olisin ehkä toivonut jonkinmoisia tikkauksia, tuollainen ns. paljas iso tasku kun ei mielestäni ole se leveän ahterin kaikista paras ystävä. Mutta eipä sitä nyt ihan kaikkia vikojaan pysty vaatteilla paremmaksi peittelemään, joten en syytä farkkuja. 😀

Mutta kuten olen jo aiemmin mm. tukastani todennut, niin ”poissa silmistä, poissa mielestä” pätee tähänkin asiaan. Kun en itse näen omaa pyrstöäni, niin ei se mua silloin juuri vaivaakaan. Housut tuntuu hyvältä ja näyttävätkin omasta mielestäni varsin mainioilta melko monesta kulmasta, joten plussan puolella ollaan.

farkutB1

Vielä kun saisi nämä samat mustana…