Huhuu! Jos sinulla on koon 37 jalka ja H&M:n Swedish Hasbeensit kiinnostaa, niin lukaisepa tämä.

Nyt olisi arvottavana alla olevan kuvan mukaiset 20.4. myyntiin tulevan H&M:n ja Swedish Hasbeensin yhtesityömalliston vaaleanruskeat puukkarit koossa 37. Huomaathan, että kyseessä tosiaan vain koko 37!

image003

Hasbeens_1_highres

Jos haluat olla mukana kenkien arvonnassa, niin toimi seuraavasti:

1. Kerro 19.4 mennessä kommenttiboksissa millaiset ovat sinun unelmiesi kesäkengät.

2. Muista täyttää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttää, jotta saan voittajaan yhteyden. (osoite ei näy muille kuin minulle)

3. Pidä peukkusi pystyssä 20.4. saakka jolloin voittaja julkaistaan.

Vaikka en itse tähän arvontaan voikaan osallistua, niin kerronpa silti millaisista kengistä itse haaveilen täksi kesäksi. Ykköstoiveena olisi ehdottomasti löytää unelman pehmeät nahkaballerinat ainakin mustana ja mielellään myös jossain kesäisessä karkkivärissä. Noiden lisäksi haaveissani kummittelee edelleen Vagabondin kiilakorkoiset Korfu-nilkkurit..

PS: Jos tuo koko 37 sattuu olemaan itsellesi liian pieni, niin 38-jalkaisten kannattaa suunnata Nelliinan blogiin, missä puolestaan arvotaan yhdet punaiset sandaalit koossa 38!

EDIT: Osallistumisaika on nyt päättynyt! Voittaja julistetaan keskiviikon 20.4. kuluessa. Kiitos kaikille osallistujille!


Perjantai-illan kunniaksi kipaistiin murun kanssa ulkona syömässä ja minä kiskaisin niskaani hieman kyseenalaisen nutun. Viime vuoden lopulla ostamani H&M:n neulemekko on nähty päälläni aiemmin ainakin uutenavuotena. Tuolloin helma oli vielä lähes kunniallisen naisen mitoissa, mutta pesu teki koltulle melkoiset tepposet.

reissulla kiskoin mekon suoraan pesun jäljiltä päälle, mutta jouduin hetken kuluttua palaamaan takaisin hotellihuoneesen vaihtamaan ylle jotain säädyllisempää. Noudatin sitten mamman neuvoja  ja kostutin mekon ja koitin venytellä helmaa hieman pidemmäksi ja eilen sitten kokeilin uudelleen julkista esiintymistä näillä helmoilla. Hieman se venyttely auttoi, mutta onhan tuo nyt edelleen kohtuullisen härski. 😀

080411_asu

Mut riittävän peittävät sukkahousut jalkaan ja leuka pystyyn, niin kyllä mä rohkeesti tuossa kipitin ravintolaan ja takaisin. Mutta olin kyllä koko ajan hyvin tietoinen siitä säären määrästä jonka helman olematon mitta jätti esiin. Harmittaa pirus, että se noin meni vetämään itsensä kasaan vaikka pesty ihan ohjeen mukaan. 😛 Tykkään nimittäin todella paljon mekon napakasta materiaalista ja yläselässä koristeena olevista metallihakasista. Pitänee ottaa pääsisäisenä tuo mukaan kotiin ja katsoa osaisiko mamma tehdä venytystemput minua paremmin, hänellä kun on melkoisesti kokemusta noista neulematskuista.

Helman mitasta huolimatta tykkäsin kuitenkin kokonaisuudesta paljon. Tuo asun yhtenäinen musta väritys hieman häivyttää tuota helman hävyttömyyttä. Myös asennetta tuova rotsi ja maltillinen meikki auttavat asiaa, ettei yleisilme mene ihan överisti hutsuksi. Mutta, saisi siinä kyllä kaikista lieventävistä asianhaaroista huolimatta olla omaan makuuni edes muutama sentti enemmän helmaa. Täytyy kuitenkin aina koittaa löytää pukeutumisestaan jotain positiivista, niin täytyy sanoa, että näissä vaatteissa mun kintut näyttää kyllä ihan kohtuullisen pitkiltä.

dune_mustat

Oman osansa jalkojen optiseen harhaan antoivat nämä ensimmäistä kertaa ulkoilutetut nilkkurit. Jos ne jonkun mielestä näyttävät kovin tutuilta, niin oikeassa on sillä samaiset Feudin nilkkurit on nähty jalassani jo kullan värisenä. Hurmaannuin kengistä niin kovin, että alennusprosentin vielä hieman kasvettua kengät matkasivat luokseni myös mustina. Tuo kenkien löysä varsi imartelee mukavasti nilkkoja saaen ne näyttämään todellista kapeammilta ja kaunis korko ja nahan rypytykset tekevät mustista nilkkureista todella herkulliset ja mielenkiintoiset. Love.

Että sellaista hutsuilua ja itsensäpaljastelua tällä kertaa. Ja ah niin kovin kauniisti taas ryönäisessä eteisessä vessan oven edessä kuvattuna. Kyllä on varsin hurmaavaa kaikin puolin. 😀

Tuohon postauksen otsikkoon liittyen on muuten pakko vielä kertoa eräästä farkkujen ostoreissusta vuosia sitten. Olin silloin melkoiseti nykyistä hoikemmassa kunnossa, mutta silti ensimmäinen asia jonka superhoikka naismyyjä minulle sanoi kerrottuani etsiväni farkkuja oli, että ”niin..sulla näyttää olevan noita reisiä vähän reippaammin” ja sitten hän hävisi hyllyille etsimään jotain reidestä tilavampia yksilöitä.

Että sellaista. Ihan omassa tiedossa olevaa informaatiotahan tuo toki oli, mutta olisin ehkä voinut elää ilman, että hänen olisi tarvinnut tätä yksityiskohtaa erityisesti ääneen kommentoida. Mutta onhan se kiva kun myyjä on tarkkanäköinen ja suorasanainen. 😀


Puuh.. tällaisina päivinä sitä aina miettii, että mihin kaikkeen sitä pitää aina mennäkään suostumaan. Tällaisella päivällä tarkoitan tällä kertaa sitä, kun oma nassu + jenkkakahvat töröttää huutomerkin tavoin esillä n. 55 000 kpl levikin omaavan lehden kannessa. (tää on itse asiassa jo mun toinen kansikuva kyseisessä lehdessä. Edellisellä kerralla päähuomion vei tissivako. 😀 )

Tällä kertaa pääsin leikkimään paperinukkea. Mutta ehkä mua ei sentään kukaan oikeasti leikkaa irti ja liitä paperinukkekokoelmaansa. 😀

kansi

Mutta, kaikin puolin olen melkoisen tyytyväinen juttuun kokonaisuutena. Toimittaja oli kivasti ymmärtänyt mun pointit ja jättänyt tekstiin minun omaa värikästä kieltäni. Toki aina omat sanat toisen kirjoittamina ja tulkitsemina aiheuttavat hieman huolta siitä ymmäretäänkö ne nyt oikein jne, mutta lehtijuttu on aina myös toimittajan näköinen, ei pelkästään haastateltavan. Mutta summa summarum siis oli se, että ehdottoman kiva ja positiivinen juttu ja tykkäsin erityisesti tästä näkökulmasta joka jutussa oli. Että ei tehty juttua vaan bloggaamisesta vaan siitä aiheesta sen bloggaamisen takana.

Kuvien suhteen olisin toivonut, että minulla olisi ollut aikaa vaikka juosta käymään välillä peilinkin edessä, mutta koska tuo studiossa kuvaaminen tuli itselle ihan yllärinä, niin mulla oli jo seuraava meno buukattuna ja aikataulu hyvin tiukka. Mutta itseltänipä näytän. En yhtään rumemmalta kuin luonnossa, mutta en kyllä valitettavasti kauniimmaltakaan. Mutta silloinhan asia on vissiin aika balanssissa.

Ne jotka eivät elä Satakunnan Kansan levikkialueella, mutta ovat kiinnostuneita lukemaan jutun, voivat klikata itsensä Virta-liitteen nettiversioon. Sivuilla 4-5 olevan artikkelin lisäksi minua koskevaa tekstiä löytyy myös sivulta 3.