Pari postausta sitten esiteltyjen esiteltyjen kauan etsittyjen klassikkokenkien perään heti toiset samanmoiset. Neljän kesän aikana hitusiksi askelletut Björn Borgin unelmanpehmeät nahkaballerinat pääsivät vihdoin viime syksynä nukkumaan viimeistä untaan roskalaatikkoon ja tiesin, että tänä keväänä olisi etsittävä uudet kesäpäivien luottojalkineet ja pelkäsin urakan olevan haastava.

Kaupat ovat toki pullollaan ballerinoja, mutta suurin osa niistä on kamalia hiostavia muovikammotuksia, joten varteenotettavat valikoimat eivät loppujen lopuksi päätä juuri huimaa ainakaan täällä Porissa päin.

gabor1

Yllättäen vastaus rukouksiini tippui n. kuukausi sitten odottamatta syliini aarreaitta Ratsulassa sellaisen omasta mielestäni ”mummomerkin” kuin Gaborin toimesta. Mä olen aina ollut ihan siinä käsityksessa, että saksalainen Gabor valmistaa ainoastaan 3-4 cm korolla varustettuja +50 v pankkitoimihenkilöiden työjalkineiksi passaavia mukavia, mutta yllätyksettömiä ja tylsiä kenkiä. En minä nyt edelleenkään nettisivuilta malliston tsekattuani ihan hirveästi heidän annistaan innostunut, mutta yhden parin juuri minulle sopivia ballerinoja ainakin olivat älynneet valmistaa.

Olen muutaman viime kesän aikana alkanut huomata, että ihan olemattoman ohuella ja tasaisella pohjalla varustetut kengät eivät ole minun jalkojani varten etenkään päivittäisessä käytössä. Jalkani väsyvät ohuilla pohjilla välittömästi ja jos pohja on kantapään kohdalta liian ohut tai pehmeä, tuntuu kuin paino olisi kokonaan kantapään varassa. Niinpä useimmat ballerinat on täytyyt ohittaa juurikin liian ohuen ja täysin jalkaa tukemattoman pohjan vuoksi. Gaborin palloniitein koristellut söpöläiset sattuivat kuitenkin kauniin ulkonäön lisäksi olemaan loistavat myös rakenteeltaan.

gabor2

Merkki mainostaa kenkiään nimenomaan mukavuudella ja sitä ainakin minun balleriinani todellakin ovat. Pohja on tukeva ja kannasta juuri sopivasti hieman muuta pohjaa paksumpi. Ja jos ymmärsin oikein näissä on jotkut jännät ”air cushion” -pohjat, jotka vaimentavat iskuja tehokkaasti. Ainakin kannoista kuuluu sellaien hieman jännä ääni kävellessä, ihan kuin siellä todellakin olisi osittain ontto sisus.

Kauas on tullut kuljettua niistä ajoista, kun kenkien valintaperusteeksi riitti se, että ne on nätit. Kilometri kilometriltä olen kuitenkin huomannut kuinka tärkeää jalkojen hyvinvointi on ja kuinka suuri merkitys kengillä ja niiden lestillä on. Enää en tahdo hautoa jalkojani ikävissä hengittämättömissä muovikengissä, enkä kiduttaa jalkapöydän joka ikistä pikku lihasta valitsemalla kenkiä jotka eivät lainkaan auta jalkaa sen raskaassa työssä.

Käytyäni vuosien aikana läpi satoja paria mitä erilaisempia kenkiä, hyviä, huonoja ja ihan suunnattoman surkeita, olen oppinut myös sen, että todellinen laatu harvoin irtoaa halvalla. Niinpä satanen näistäkin todennäköisesti monta kesää minua kuljettavista jalkaani hellivistä yksilöistä tuntui ainoastaan järkevältä sijoitukselta.

Jos siis joku muukin kaipaa kesän klassikkokengiltä ballerinoilta myös jonkinmoista tukea jalalle, niin sekä minä, että jalkani voivat suositella näitä yksilöitä suurella lämmöllä.


Viime kuun loppupuolella sovittelemani suuret mustasankaiset silmälasit eivät olleet kovinkaan monen kommentoijan mieleen ja siellä kaipailtiin minulle sirompia ja vaaleampia kehyksiä.

Arkistoista löytyi sitten tällaiset kuvat viime juhannukselta. Eli vaaleat kehykset, check! Eikös näytä upealta? 😀

mummolasit2

mummolasit2

Vaikka nyt ihan huumoriosastoa nämä kaverin saunanporstuasta löytyneet ikivanhat lasit ovatkin, niin voimme silti varmasti näitäkin kuvia katsomalla yhdessä todeta, että kyllä minun naamallani mieluummin nähdään tummat kehykset. 🙂

Tuli muuten näitä katsoessa mieleen, että minua joskus nuorempana häiritsi nuo melkoisen hallitsevat ja terävät kulmahampaat ja ehdin jopa kysellä hammaslääkäriltä olisiko niitä mahdollista jollain tavalla muotoilla huomaamattomammiksi.  Onneksi kuitenkin pääsin aikaa myöden ahdistuksestani yli, enkä ottanut askelta kohti hampaiden korjailua, sillä olen oppinut ajattelemaan, että juuri vampyyrimäiset kulmahampaani tekevät hymystäni persoonallisen.

Ollessani yli kymmenen vuotta sitten Pariisissa karikatyyrejä piirtänyt katutaiteilija kertoi aloittavansa piirokset aina siitä asiasta, johon hän ensimmäisenä kiinnittää mallissa huomiota. Minun kuvani alkoikin sitten juurikin kulmahampaistani ja voin kertoa, että ne olivat piirroksessa kohtuullisen korostetut. 😀

Onneksi mielipidettään voi aina muuttaa. Etenkin oman itsensä suhteen.


Kyllä ne päivät jolloin päälle päätyy jotain väriä, taitavat edelleen olla enemmän vain hairahduksia ja poikkeustapauksia, vaikka niitä on täälläkin jo jonkin verran nähty. En minä kokomustasta eroon pääse enkä haluakaan. Miksi pitäisikään määrätietoisesti pyrkiä pois jostakin niin tutusta ja turvallisesta. Kevätaurinkokin lämmittää huomattavasti kuumemmin, kun on päästä varpaisiin synkistelevä. Viikonloppuna asussa leikkivät jälleen kerran värien sijaan vain muutamat erilaiset materiaalit ja pinnat.

08052011_asu

Äitienpäivän ainoa väripilkku oli ravintolasta saadut ruusut joita tarjoilija jakoi ystävällisesti pöytäseurueessa olleen ainoan oikean äidin lisäksi myös meille joilla on ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla äidiksi.