06.09.2011

Posted at 21:27h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen melkoinen takinkääntäjä ja sanojeni syöjä mitä tulee pukeutumiseen ja hankintoihin. En usko enää itsekään mihinkään mitä blogissani julistan. Esimerkiksi reilu viikko sitten kirjoitin näin: Kesällä hankitut vaatekaapin väripilkut, kuten oranssit topit tuntuvat nyt vain kaukaiselta muistolta. Taivaan pikkuhiljaa tummuessa ja tuulen puhaltaessa hieman viileämmin tuntuu turvalliselta kietoutua tuttun mustaan. Siis joo, tuntuu turvalliselta kietoutua mustaan, mutta keskellä Stockmannin naistenosastoa lahjakortin poltellessa lompakossa minä sen tajusin, ei mun tarvitse hylätä niitä väripilkkujakaan!

Ja mikä oli se vaate, joka sai minut ymmärtämään, että myös syksyn viimaan ja talven tuiskuihin sopiva lämmin villavaate voi olla muutakin kuin mustaa ja harmaata?

neule/Whyred, mekko/mamman vanha, nahkarotsi/Saki, laukku/Alternative, hattu/Pieces, bikerit/Clou, ristikoru/Antti Asplund

Whyredin ohut merinovillaneule vangitsi katseeni juuri sillä oikealla, loistavasti itselleni sopivalla oranssinpunaisella sävyllä. Tämä kaunis väri yhdessä hohtavan smaagdinvihreän kanssa ovat hyvin vahvasti esillä Whyredin tämän talven vaatteissa. Kiinnitin väreihin huomiota jo Whyredin tammikuisessa näytöksessä Tukholmassa, mutta en todellakaan silloin vielä osannut kuvitella itseäni pirteässä oranssissa. Mutta niin se mieli muuttuu. Tämä neule tuo auringon talven pimeimpiinkin päiviin.

Neuletta ei ollut pilattu edes kammottavalla hinnalla, vaan se irtosi piirun alle satasella. Minulla oli lahjakortissa saldoa n. 85 € enkä joutunut pulittamaan puserosta itse kuin vajaan kympin. Olen siis todella iloinen uuden väripilkun omistaja. Olenkin ehtinyt tunustaa väriä jo useita kertoja viikon aikana ja asukuviakin tästä on luvassa varmasti lisää.

Tänään väritin neuleella mamman kesäisen maksimekon astetta lämpimämmäksi syysasuksi. Mekossa aiemmin vallinnut muumien mörkö -fiiliskin talttui kummasti kun yläosa muuttui. Ja sen lisäksi, että mieli on muuttunut hieman noiden värien suhteen, niin on ne ajatukset saaneet uuden suunnan näköjään noiden pitkien helmojenkin suhteen. Koskaan ei siis pitäisi sanoa ei koskaan. (mutta sanon silti:  oon ihan varma, etten koskaan opi puhumaan ruotsia, en koskaan aio sisustaa kotiani millään sinisellä, en koskaan pukeudu raidalliseen poolopaitaan, enkä koskaan opettele juomaan kahvia. Nih. Oon tosi kapinallinen)

 

Alla vielä muutamia ottamiani kuvia Whyredin tammikuisesta näytöksestä Tukholman muotiviikoilta. Valitsin tähän juurikin sellaisia asuja joissa näkyy noita kauniita punaisen, oranssin ja korallin sävyjä. Näin sinisen vihaajana ihan hävettää sanoa, että tuo toisessa kuvassa näkyvä tiilenpunaisen ja sinisen yhdistelmä näyttää aika hämmästyttävän hyvältä. (toisiko joku minulle kuumemittarin!)

Whyredin AW-mallistosta aiemmin postaamani kuvat olivat lähinnä tummemmanpuhuvista asuista. Kuvat löydät TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.


05.09.2011

Posted at 10:30h in Yleinen by
0 Likes

Koneen kätköistä löytyi tasan kaksi viikkoa sitten otettuja asukuvia jotka eivät olleet vielä päätyneet tänne saakka. Hattu on siis keikkunut lähes yhtäjaksoisesti päässä jo ainakin sieltä asti ja muistaakseni hieman pidempäänkin. Nukkumaan mennessä sentään useimmiten raskin luopua knallista. Sanon useimmiten sen vuoksi, että viimeisen viikon aikana on kyllä tullut ainakin pariin otteeseen torkuttua hatun lieri vinoon junassa. Maailman kohtaaminen mustan huopapotan alta kurkistellen tuntuu vaan jotenkin turvallisemmalta kuin paljain päin.

Mutta oli minulla asukuvien päivänä jotain muutakin päällä kuin pelkkä hattu. Hoikat huippumallit pystyvät toki esiintymään valokuvissa pelkän knallin kanssa paljastamatta siltikään ythään intiimiä osaa itsestään, mutta meikäläisen ruhosta ei tuolla hatulla taitaisi saada piiloon yhtä tissiä enempää. Vai mahtaisko peittyä sekään. Ette ehkä halua nähdä kuvia joissa testaan. 😀

Asu ei ole kokonaisuutena ihan sitä ominta ja tutuinta itseäni, mutta kyseessä onkin ”mitä jätesäkeistä ekana käteen sattuu” -mallinen asu, eli ajalta ennen kuin vaatteet oli purettu uudessa kodissa kaappeihin. Mutta tunnettuani hetken aikaa oloni ensin hieman oudoksi, sitten Pirjo-Riitaksi ja sen jälkeen vielä vähän wannabe-taiteilijamaiseksi, tajusin että pitäisi ehkä useamminkin alkaa vetämään päälleen muutakin kuin niitä kaikista ilmeisimpiä yhdistelmiä. Eli aina kun alkaa tuntumaan siltä, että sama housut+paita -yhdistelmä on jo syöpynyt peilin pintaan, voikin pakata vaatteensa sikin sokin säkkeihin ja viettää pari viikkoa jänniä asuarpajaisia aina aamuisin.

Jos midimittainen hame ja sen kaverina ollut huitula aiheuttivatkin minulla kevyitä ”Pirjo-Riitta kollegan viiskymppisillä” -fiiliksiä, niin asusteet onneksi virittivät kokonaisuuden astetta nuorekkaammaksi (siinä vaiheessa, kun alkaa käyttää jostain omista kamppeistaan tai itsestään sanaa ”nuorekas”, tietää pelin olevan jo menetetty…), ei kun tutummaksi.

Knallia ja Alternativen mahtavaa laukkua olettekin nähneet jo aiemmin, mutta Biancon kauniit puupohjaiset sandaalit ovat jääneet esittelemättä. Paljastin yhdessä postauksessa soittaneeni Jonnalle hätäpuhelun, kun jäin pohtimaan ottaako mustat vai ruskeat. Häpeissäni tunnustan ottaneeni molemmat. Eli nuo nahkaa kauniisti jalan ympärille punovat sandaalit löytyvät minulta nyt kuvissa näkyvien ruskeiden lisäksi myös mustana. -70% alenuksen ansiosta maksoin niistä yhteensä vain n. 45 €.

Harmikseni sandaalikelit taitavat vedellä nyt todella viimeisiään, joten monesti eivät käyttöön ehtineet enää tänä kesänä. Mutta onneksi kesä on joka vuosi. Ja mikään ei ole niin ihanaa, kuin kaivaa kaikki talviunilla olleet kesäkengät laatikoistaan heti kun ulkona alkaa tuoksua aurinkoinen kevät. Enkä minä ihan vielä aio luovuttaa, siirrän sandaalit lopullisesti talviteloille vasta kun varpaat alkavat sinertää.


03.09.2011

Posted at 17:00h in Yleinen by
0 Likes

Meillä kaikilla on varmasti aina sillöin tällöin rumapäiviä. Kukaan muu ei huomaa mitään eroa, mutta omasta mielestä näyttää vähintään sata kiloa lihavammalta, 20 vuotta vanhemmalta ja kaikin puolin vaan kamalammalta kuin normaalisti. Mitkään vaatteet ei istu päälle ja olo on suoraan sanottuna ihan paska. Useimmiten nuo rumapäivät eivät kuitenkaan johdu mistään oikeasti päälle päin näkyvästä vaan ovat vain oman mielikuvituksen/hormonitoiminnan/v*****ksen tuotetta. Mutta mielikuvitusta tai ei, niin ihmistenilmoille meno on rumapäivinä aina yhtä tympeää.

Mutta mitenkäs sitten suu pannaan, kun rumapäivä iskee päälle ihan fyysisesti, niin että kamaluus näkyy kotoa kirkolle asti eikä uskalla laittaa edes mitään pakkelia peitoksi.  Mua katsoi torstaiaamuna peilistä niin karmea Quasimodo, että säikähdin itsekin. Saatoin vain kiitellä tuuriani, että karmea naama osui tyhjille lomapäiville eikä mihinkään julkista esiintymistä vaativaan työpäivään.

Edes kuvat eivät onnistu näyttämään totuutta niin karmivana, mitä se oikeasti oli. Molemmat silmäluomeni olivat turvonneet moninkertaisiksi, turvotusta oli myös alahulessa, silmänaluset olivat kuivat ja hilseilevät ja kasvot olivat kauttaaltaan pienten näppylöiden peitossa.  Kasvot myös kutisivat kauttaaltaan aivan kuin miljoonat muuraihaiset olisivat juoksennelleet ihollani.

 Ajattelin kyseessä olevan jonkin nopeasti ohimenevän allergisen reaktion, mutta kun kutina ja luomet eivät olleet eiliseen iltaankaan mennessä juuri rauhoittunee allergialääkkeiden syömisestä huolimatta, suuntasin päivystykseen. Sain sieltä toista, eritoten kutinaoireisiin tarkoitettua allergialääkettä,ohjeen sivellä naamaan 1% hydrokortisonia ja kehotuksen tulla kiireesti takaisin mikäli ilmenisi esim. hengenahdistusta tai kaulanalueen turvotusta.  Mitään sellaista ei onneksi kuitenkaan ilmennyt ja lääke ja voide yhdessä ovat hillinneet kutinaa ja luomienturvotuskin alkaa jo pian olla lähes kokonaan poissa. Mutta karmiva näppykasa tämä naama on edelleen ja sekä ylä-, että alaluomet ovat kuin karheaa ja kuivaa sementtiä.

Mitään aavistusta ei ole, että mikä tällaisen reaktion aiheutti. Jokin yliherkkyys-/allergiareaktio tässä mitä ilmeisemmin on kyseessä, mutta sen kun tietäisi, että mistä johtuva. Olen moniallergikko, mutta olen perinteisesti reagoinut itselleni sopimattomiin ruoka-aineisiin ja eläimiin lähinnä hengitysoirein ja turpoavilla sarveiskalvoilla. Iho-oireita ei ole juurikaan ollut, varsinkaan kasvoilla. Yhden kerran aiemmin on silmäluomeni reagoineet samanlaisella kuivumisella ja sen aiheuttajaksi jäljitin sitten YSL:n vuosia käytössäni olleen valokynän. Oireet katosivat heti, kun nakkasin kynän roskikseen.

Jollekin kosmetiikkatuotteelle herkistymiseltä tämäkin siis vaikuttaa. Olen nyt noin kolmen viikon ajan käyttänyt ELF:in mineraalimeikkejä jotka ovat itselleni uusi tuttavuus, muuten kaikki ennen tätä reaktiota käyttämäni tuotteet ovat itselleni jo vanhoja tuttuja. (mikä ei tosin sulje pois niiden mahdollista syyllisyyttä) Voisikohan syy siis olla ELF:eissä?

Tämä on nyt itse asiassa toinen kerta vähälle aikaa, kun näyttää siltä, että jokin kosmetiikkatuote on itselleni todella epäsopiva. Joskus reilu kuukausi sitten nimittäin kainaloni alkoivat kutista aivan vimmatusti ja toiseen kainaloon ilmestyi melko iso punainen ja kuiva läikkä. Kutina oli välillä niin karmivaa, että raavin kainaloni lähes verille. Meni melkein pari viikkoa ennen kuin tajusin lopettaa deodorantin (Garnier Mineral sensitive) käytön. En osannut ajatella oireiden voivan johtua siitä, sillä olin käyttänyt samaa dödöä jo kuukausikaupalla. Mutta kuinkas ollakaan, oireet alkoivat vähentyä heti kun jätin deodorantin kaappiin. (oli muuten hienoa olla helteellä pari viikkoa ilman deodoranttia.)

Olen nyt käyttänyt eri deodoranttia ja kutina on pysynyt poissa, mutta kuivat ja hilseilevät läikät eivät ole vielä kokonaan parantuneet. Yksi läikkä itseasiassa jotenkin ns. aktivoitui nyt tämän naamaoireilun kanssa yhtäaikaa ja kainalo taas hieman ns. aukesi. En tiedä voiko näillä asioilla olla jokin yhteys, mutta hieman kyllä hirvittää joka tapauksessa.

Nyt on tilanne siis sellainen, että en oikein tiedä mitä pakkeleita uskaltaisin naamaani laittaa. Ihan hetkeen en nyt varmasti yhtään mitään perusvoidetta kummempaa, mutta pidemmän päälle tällainen paljasnaama-look ei oikein vetele. Jotenkin pitäisi alkaa pikkuhiljaa testailemaan mitä tähän kestää pistää.

Haluaisinkin nyt kuulla muiden kokemuksia kosmetiikkayliherkkyydestä ja sen aiheuttamista oireista. Miten tajusitte mistä tuotteesta oireet johtuivat? Miten pääsitte oireista eroon? Millaisia tuotteita nykyään käytätte? Ihan mitä tahansa ajatuksia mitä tämä aihe herättääkään, niin kirjoitelkaa ihmeessä kommenttiboksiin.