14.10.2011

Posted at 20:37h in Yleinen by
0 Likes

Asukuva päivältä X. Kuka niitä erottaa? Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai ja perjantain, kaikki lipuvat ohi samanlaisena massana. Nousen, käyn suihkussa, pesen hampaat, puen päälle, töitä, kotiin, ruokaa, koomailua, riisun, pesen hampaat ja menen nukkumaan. No ei se ehkä oikeasti ihan noin ankeasti aina mene, mutta nyt syksyllä on kyllä tuntunut, että monta viikkoa on vaan hurahtanut ohi samalla oravanpyörällä.

Ehkä tämä on sitä päälle pukannutta ikäkriisiä. Ohitse huomaamatta lipuvat päivät ovat alkaneet kauhistuttaa, sillä olen yhtäkkiä tajunnut, että ei se ole pelkästään päivä tai viikko joka voi mennä ohi huomaamatta ja harmaana. Niin voi käydä pahimmassa tapauksessa kuukaudelle tai jopa vuodelle.

On pakko alkaa oikein miettimään mihin viimeiset 10 vuotta ovat menneet.  Jossain sisällä tuntuu kuin olisin edelleen se 20 vuotias juuri opiskelut aloittanut tyttö, jolla on edessään avoinna koko maailma, mutta kun katson valokuva-albumista vanhoja kuvia, en ole varma kuka sieltä katsoo takaisin. Tai saati siitä kuka minua katsoo peilistä.

Jotta vuosikymmen ei tuntuisi niin valonnopeudella ohikiitäneeltä hetkeltä, täytyy muistuttaa itseä kaikesta siitä mitä niihin vuosiin on mahtunut ja kuinka paljon olen kokenut ja muuttunut. Olen muuttanut kotoa, eronnut, ihastunut moniin, rakastunut yhteen. Nukkunut tuhansia öitä lämpimässä kainalossa. Saanut uusia ystäviä, jäänyt ikävöimään joitakin vanhoja. Sairastunut ja parantunut. Laihtunut ja lihonut. Juhlinut satoja iltoja. Matkustanut kymmeniin kaupunkeihin, lentänyt tuhansia kilometrejä, kolkutellut pitkin raiteita tunnin jos toisenkin. Opiskellut pari tutkintoa ja aloittanut kolmannen. Hakenut töitä sieltä täältä ja tuolta ja päässyt töihin sinne tänne ja lähes tuonnekin. Ostanut aina uusia punaisia housuja vanhojen menetettyjen tilalle. Ja paljon paljon muuta.

Jos nyt vaan vedän henkeä, rauhoitun ja muistutan itseäni, että en tarvitse kymmentä vuotta ehtiäkseni paljon asioita. Ikimuistoisia asioita tapahtuu tunneissa, minuuteissa jopa sekunneissa. Ja mikä parasta niitä mukavia muistoja syntyy onneksi myös harmaan arjen keskellä, kun vain muistaa pitää aistit auki.

Mutta nyt on perjantai ja se tarkoittaa sitä, että edessä on taas muutama päivä aikaa seikkailuille. Pakkaan laukkuni ja hyppään aamulla jälleen bussiin. Luvassa vaihtuvia maisemia, muutama eri kaupunki, paljon naurua, jännittystä, keskittymistä, rakkaita ihmisiä ja kuka tietää mitä muuta.

 

Ihanaa viikonlppua ja paljon ikimuistoisia hetkiä kaikille!


13.10.2011

Posted at 20:33h in Yleinen by
0 Likes

Yllätyin muutama päivä sitten iloisesti, kun Malena lähetti minulle valokuvia kesäisistä Fashion TV:n kuvauksista. Jaksot pyörivät televisossa vasta nyt, mutta ensimmäiset kuvaukset olivat jo kesäkuussa. Mihinkähän kuukaudet ovat taas oikein hujahtaneet, kun muistan tälläkin viikolla näkyvän hius-jakson kuvaukset kuin eilisen päivän.

En silloin vielä voinut kertoa mistä oli kyse, mutta intoilin tuona kuvauspäivänä minulle taiotuista kampauksista jo tuoreeltaan. Nyt kun näin nämä Malenan ottamat kuvat, tajusin taas kuinka mahtavalta tuollainen ylös nostettu tötterötukka oikein näyttääkään.

Karvoja kääntelemässä oli ihanan iloinen ja uskomattoman taitava Tom Wennerstrandt johon ainakin minä ihastuin ihan täysillä niin tukkataikojensa kuin aurinkoisen persoonansakin vuoksi. Ennen kuin aloitimme kuvaamaan, olin itse yrittänyt epätoivoisesti sukia tukkaani johonkin ojennukseen, mutta sitten tuli Tom ja kysyyi minulta ja Jenniltä, että ”tarvitsetteko te tytöt hiuslakkaa?”. Mikä hienovarainen tapa sanoa, että tarttis tehdä jotain. 😀 Niinpa siis annoin harakanpesää muistuttavan karvakasani Tomin käsiin ja muutamassa minuutissa oli kuin uusi ihminen. Katsokaa vaikka!

Ihana tötterö! Miksi mä en osaa tehdä tuollaista itse silleen kätevästi käden käänteessä?

Ja mites nuo Tomin mahtavat surffikutrit? Valloittavat!

Meitsin perusilme. 😀

Samana päivänä kuvattu syksyn meikeistä kertova jakso nähtiin jo pari viikkoa sitten ja tuolla tötterötukalla kuvattu kampauksiin keskittyvä jakso puolestaan pyörii tällä viikolla. Mikäli se ei ole televisiosta osunut silmiisi, niin voit katsoa sen tästä alta. Ohjelmassa Tom näyttää mm. miten pitkätukka huijataan upeaksi polkkamittaiseksi kampaukseksi ja kertoo millainen jakauksen kuuluu olla tänä syksynä.

 

[iframe width=’420′ height=’250′ src=’http://blip.tv/play/hN4ngtfkfwA.html’ frameborder=’0′ scrolling=’no’]

 

Kannattaa käydä myös Fashion TV:n blogissa osallistumassa hiustuotteiden arvontaan. Torstain arvontaan ehtii osallistua puoleen yöhön saakka ja huomenna, perjantaina on luvassa vielä uusi arvonta.

Postauksen kuvista kiitos Malenalle!


11.10.2011

Posted at 18:13h in Yleinen by
0 Likes

Oon joskus ennenkin tainnut mainita, että mä en todellakaan kuulu niiden upeiden naisten joukkoon jotka jollain yliluonnollisella tavalla näyttävät tilanteessa kuin tilanteessa upealta ja säihkyvältä. Mä kuulun niihin joille tulee hiki, takatukka kastuu, meikki valuu ja vaatteet menee matkan varrella huonosti. Alushousut on persvaossa, sukkahousut kierteellä ja niskalaputkin saattaa törröttää väärään suuntaan.  Enkä mä urpo tajua vilkaista peiliin muuta kuin vessassa.

Lauantai oli aika pitkälti äsken kuvailtua kaaosta. Tai no, alushousut pysyi hyvin ja sukkahousuja ei ollut, mutta hiki ja lähmä ja vaatteet rutussa ja päin helvettiä senkin edestä. Kaapelitehtaalla oli kuumempi kuin uimahallin saunassa , joten itse ainakin sain sanoa meikeilleni bye bye jo vartin paikallaolon jälkeen. Hiki oikeasti ihan virtasi mun otsalta ja niskasta eivätkä keinonahkahousut varsinaisesti tehneet oloa helpommaksi. 😀

Parin tunnin vaatteet päällä saunomisen jälkeen leidi näyttikin sitten asukuvassa hieman kärsineeltä.

kuva: Jim Bergström

Vyötäröstä ylöspäin oon ihan yhtä sotkua, mutta onneks on pirun upeet kengät, huomion vievä laukku ja kohtuu kuumat pöksyt ihan kaikilla tavoin. (Mulla on noita housuja nyt sitten kahdet, kun ne ekat osoittautuikin käytössä vähän turhan löysiksi joten tilasin yhtä kokoa pienemmät. Löysemmät on arkihommiin ja piukemmat biletykseen!)

Mut onneks ei oo niin pahaa naama- tukka- ja asukriisiä etteikö se shampanjalla ja hyvällä seuralla paranisi. Kuten eräs ystäväni joskus terassilla tokaisikin valittaessani hamettani liian lyhyeksi ja korkojani liian korkeiksi, ”Hyvältä sä näytät, pari siideriä vielä lisää, niin uskot sen jo itsekin!”  Tämä ei siis tarkoittanut kirjaimellisesti että pitäis juoda itsensä kauniiksi, vaan sitä että pitäis muistaa heittää se liika itsekritiikki romukoppaan ja keskittyä olennaisempiin asioihin kuten ystäviin, herkkuihin ja hauskanpitoon. Ja niinhän me tytöt sitten tehtiinkin. Niin silloin terassilla kuin nyt ID-tyttöjenkin kanssa. Mutta jostain syystä sitä vaan aina aluksi sortuu kriiseilyyn ja tuhlaamaan aikaansa vaivaantuneisuuteen.

Miettiessäni tätäkin lauantai-iltaa joskus hieman myöhemmin, olen kuitenkin aika varma että muistan ennemmin sen kuinka paljon naurua se sisälsi ja kenen kaikkien kivojen ihmisten kanssa aikaani vietin kuin sen, että meikkini oli valunut hien mukana tissivakoon. Ja niin varmaan muistavat kaveritkin.

Pitäsiköhän teipata itselle mantra jääkaapin oveen ja vessanpeiliin.. Se kuuluisi näin:” Minä olen ihan kelpo ja ihana silloinkin, kun olen hikinen ja vaatteet miten sattuu. Alushousut persvaossa eivät vaikuta persoonaani.”