Terkut täältä sairastuvalta! Kivun laadusta ja määrästä päätellen oon alkanut miettiä voisiko polvesta olla jotain pahemminkin rikki. Kun ei se siedä oikeastaan yhtään minkäänlaista liikuttamista oikein missään suunnassa. Mitään pieniäkään koukistushommia nyt ei todellakaan voi edes kuvitella. Mutta ehkäpä asiaan tulee selvyyttä huomenna kun yritän jollain ilveellä saada itseni liikutettua lääkärin pakeille. Ehkä mä oon vaan vähän herkkis ja maalaan turhaan piruja seinille. Kai se nyt kunnon kolaus ja haavatkin riittää syyksi todella kovaan kipuun?

Vielä torstaina, kun olin varustettu kahdella toimivalla koivella, hengailin päivän Helsingissä ja Jonna-rakas nappasi kuvia päälle päätyneestä punaisella piristetystä mustasta asusta.

mekko/H&M, meshpaita/Urban Outfitters, kengät/Ten Points, hattu/Pieces, huivi/Asos, korvikset/JC

Kolttu on siis samanmoinen H&M BIB -malliston tunika, jonka harmaa versio oli mukana plus-kokoisia kolttuja esitelleessä postauksessa. Itselläni on koko XL ja se tosiaan riittää kevyesti ihan mekoksi ilman perseen vilahtelun vaaraa, etenkin kun takaosa on vielä etuosaa pidempi. Mekko on itse asiassa itselleni jopa vähän turhan iso ja lähentelee jo hieman vihaamaani telttameininkiä etenkin sivuprofiilista tarkastellessa, mutta ehkä minunkin kaapissani voi olla yksi tällainen mukavuus-ominaisuus edellä kulkeva kolttu. Tämän alle on hyvä piiloutua niinä päivinä, kun vatsamakkarat sattuvat ottamaan pannuun tavallista enemmän, eikä rullautuvien sukkahousujen toistuva nostelu kiinnosta. Löysän hurpulan alla kun ei sukkahousunvyötärön päällä retkottava muffinssi paljoa vaivaa.

Helmastaan hieman hölmönmallinen Manchesterin reissulta vuosi sitten hankittu Urban Outfittersin meshpaitakin sai nyt oikeasti järkevää käyttöä hihattoman mekon kaverina. Niinkin pieni juttu kuin hihojen läpikuultavuus nimittäin keventää tätäkin kokomustaa ihan yllättävän paljon.

Aarghhh! Kyllä se vaan ikä alkaa ihan ikävällä tavalla näkyä noissa minun silmänalusissani. Vallan hurmaava asuste tuollaiset ruttuiset tummat kuopat. 😀 No mutta onneksi päällensä voi vetää aina jotain erilaisia härpäkkeitä joilla huomiota voi koettaa vetää jonnekin muualle kuin niihin naaman vuosirenkaisiin. Viimeisen viikon aikana lähes joka päivä tuollaisena hämäyselementtinä on toiminut Asoksen alesta tilaamani punainen leo-huivi josta pidän ihan suunnattomnan paljon.

Mä aina jumitan pitkän pätkän putkeen jossain uudessa asusteessa tai uusissa kengissä ja tällä hetkellä tuon huivin lisäksi eteisestä tarttuu käteen (tai siis jalkoihin) toissa viikolla Andiamosta hankkimani Ten Pointsin upean punaiset maiharit.

Lähes 10 vuotta vanhat punaiset hieman samantyyliset lempparikenkäni ovat alkaneet valitettavasti näyttää jo hieman uupumisen merkkejä, joten uudet kaikkeen sopivat ja mukavat punaiset ystävät ovat olleet toiveissa jo tovin. Ja 10 päivän yhteisen taipaleen perusteella voin sanoa, että tulevaisuutemme vaikuttaa todella lupaavalta. Kengät on jalassa aivan unelmat; mukavat ja todella kevyet.

Just tähän hätään en löydä lähikuvia kengistä, mutta kaivelen niitä vaikka huomiseksi. Niitä on nimittäin tullut kuvailtua kerran jos toisenkin, niin hurmaantunut noista TePoista olen. (No niin, nyt sai sitten nuokin kengät kutsumanimen. Olitte siis juuri mukana kenkien ristiäisissä. :D)


Nonni.. se on kyllä tuo alkoholi melkoisen vaarallinen asia. Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu kun hieman kallistelee pulloa. Menneellä viikolla tuli koettua sekä hyviä, että huonoja juttuja viinipullon korkkaamisen jälkimainingeissa.

Maanantaina päädyttiin ihanan Jonnan kanssa sellaiseen lounasratkaisuun kuin ”2 pastaa + pullo punaviiniä 35 €”. Vähän kyllä epäiltiin, että jaksetaanko tuolleen keskellä päivää kitata molemmat puolta pullollista, mutta eipä tuossa kyllä nokka pahemmin tuhissut, kun kaiken höpinän lomassa kietaistiin pullon sisältö alas kurkuistamme. Kummasti alkoi harmaa maanantai näyttää kirkkaammalta ja oma olo relammalta ja siitähän olikin sitten hyvä idea lähteä sovittelemaan kolttuja Nansolle. Mun oli tarkoitus olla ihan vaan Jonnan makutuomarina hänen mekkohankinnassaan, mutta kuinkas sitten kävikään..

Olin juurikin muutamia päiviä aiemmin ehtinyt nillittää, ettei mulle löydy mitään kivoja mekkoja ja ettei mulla todellakaan ole mitään päällepantavaa edessä oleviin ystävän häihin, kun pieni päiväkänni toi juuri sopivasti mekon hankintaan tarvittavaa rentoutta, itseluottamusta ja taloudenpidollista hälläväliä-asennetta. Vain n. 15 minuuttia liikkeeseen astumisen jälkeen höyläsin hymy huulilla pankkikorttiani kassalla ja poistuin jotain kauniin tiilenpunaista mukanani. Yhtäkkiä mekon hankkiminen tuntuikin äärimmäisen helpolta toimenpiteeltä.

Ja vaikka usein käy niin, että päissään tekemät valinnat  eivät ihastutakaan enää seuraavana aamuna, vaan koitat päästä niistä vähin äänin eroon, niin tämä tuttavuus osoittautui mahtavaksi vielä viinin haihduttua päästä. Tarkoitus on siis jatkaa suhdetta pidemmälle.

 

Mutta se niistä alkoholituotteiden hyödyistä viime viikolla. Seuraavassa kuvassa esillä sitten hieman niitä haittoja.

Lauantaina paikallisessa juottolassa joku känniääliö horjahti tätä toista känniäälilötä päin sillä tuloksella, että laskeuduin hyvin sulokkaasti koko painollani oikean polveni päälle ja tietenkin sellaiselle kohdin lattiaa joka oli kuorrutettu lasinsriuilla. Kaveri  kiskoi heti aluksi jonkun kohtuullisen kokoisen palasen poissa haavasta ja ensiavussa koipea ronkittiin neljän tunnin viihtyisän odottelun jälkeen puudutettuna vielä lisää. Kotiinviemisinä oli rikkimenneet lempihousut, muutama tikki, täysin taipumaton kinttu, antibioottikuuri, sairaslomalappu ja helvetillinen kipu. Ei nyt ihan just muutamaan päivään tarvii konttailla lattioilla lapsia kuvaten.

 

Eli mitä tästä opimme?

  1. Alkoholi voi helpottaa päätöksen tekoa, joten nauti sopivissa määrin ennen kiperää shoppailutilannetta.
  2. Varustaudu baariin kuten varustautuisit skeittilaudalle noustessasi. Polvisuojat ovat ehdottoman must.

Tai sitten ihan vaan pysyt kotona ja pidät korkin kiinni. Silleen säästyy niin rahat kuin kroppakin.

Lohduttakaa mua kertomalla omista kännikompuroinneistanne. 😀


Bussimeikit

Taas kerran perus aamuinen bussimeikkaus ennen saapumista Helsinkiin. Pohjatyö aloitetaan Ikean kohdalla ja Munkkiniemessä on jo ripsivärin vuoro. Rajauskynä kädessä sitä kerrankin toivoo, että punainen valo palaisi mahdollisimman pitkään.