Kiitos, että olet olemassa

Meistä tuli pari jo lähes viisitoista vuotta sitten. Hän oli suomalainen, mutta ulkonäöltään silti tumma. Luonteeltaan hän oli vahva ja luotettava. Olemuksensa oli sekoitus pehmeää feminiinisyyttä ja virtaviivaista sekä jykevää maskuliinisuutta. Tiedättekö sellaisia tyyppejä joista on todella helppo pitää ja jotka ovat ihania niin äitien kuin tyttärienkin mielestä? Juuri sellainen hän oli.

Kuljimme tiukasti yhdessä jo koko lukioajan. Ojensin olkapääni hänelle joka ikinen päivähänen vastavuoroisesti hyväillessä minun vielä kapeita lanteitani . Voi sitä tiedon määrää joka häneen mahtui! Ilman häntä ja hänen sisällään kantamaa viisautta olisin ollut aivan hukassa kotitehtävien äärellä kiroillessani.

Ei meidän yhteiselomme ollut tietenkään pelkkää opiskelua, kyllä me hauskaakin osasimme pitää. Muistan ikuisesti senkin yhden festarireissun jolla kaikki meni pieleen. Unohdin antaa lippumme hänelle talteen ja niitähän sitten etsittiin melkoisessa paniikissa.  Kauhean lastin muuta tavaraa minä kyllä pistin sen raukan kantamaan. Mitä kaikkea tyttö tarvitseekaan selviytyäkseen päivästä kesäfestareilla! Onnekseni hän kantoi mukisematta kaiken tarvitsemani. Reissu ei kyllä mennyt ihan kaikilta puolin putkeen; reissukaveriani nimittäin tallattiin melko pahasti parillakin keikalla ja toisena päivänä kastuimme molemmat aivan läpimäriksi! Yön sain viettään pää sinun kupeellasi leväten. Kotiin palatessa oltiin molemmat aika kaamean ja väsyneen näköisiä, mutta ehjinä sentään.

Täydellisen onnellisiakin reissuja me tehtiin ja niiden onnistumisessa hänellä oli kyllä iso ja tärkeä osa. Hänen kanssa oli aina niin helppo lähteä lähes mihin tahansa. Olipa kyse päivästä kaupungilla tai saunaillasta ystävien luona, niin hän oli aina valmiina lähdössä mukaan. Taidettiin me joskus eksyäkin toisistamme ja siitäkös minä aina hätäännyin! Mutta kyllä hän sitten aina pienen kuurupiiloleikin jälkeen löytyi, milloin sängyn alta, milloin auton peräkontista. Sellainen veijari..

Vuodet vierivät, muutimme uuteen kaupunkiin ja aloitimme opinnot jälleen yhdessä. Minä muutin tyyliäni vähän väliä, mutta hän tykkäsi minusta aina sellaisena kuin olin. Hän puolestaan pysytteli simppelissä lookissaan, mitä nyt hieman ikä alkoi näkyä ja toisinaan hän päätyi piristämään ilmettään esimerkiksi pinssein ja merkein. Iän karttumisesta huolimatta hän jaksoi ryhdikkäästi rinnallani aina opiskelujen loppuun saakka.

Nyt häntä tässä muistellessani mietin, että miksi ihmeessä yhdessä viettämämme aika oikein alkoi vähentyä koulusta valmistuttuani. Ei ollut mitään syytä miksei hän olisi pärjännyt parinani myös työelämään siirryttyäni. Kai me olimme katselleet toisiamme jo niin kauan, että etenkin minä kaipasin jo hieman vaihtelua. Niin voi helposti käydä, jos on aloittanut suhteen niin nuorena kun me teimme.

Mutta emme me eronneet riidoissa. Päinvastoin olemme tapailleet myöhemminkin aina silloin tällöin, mutta välissä voi olla pitkiäkin taukoja. Hän on jo hieman raihnainen, mutta ei anna sen häiritä. Ja täytyy, että ei se vaivaa minuakaan, ennemminkin harmaantuminen ja ajan patina on tuonut häneen lisää luonnetta joka muistuttaa minua kaikesta yhdessä kokemastamme.

Vaikka suhteemme ei olekaan enää tiivis, emmekä tapaa päivttäin, olen silti iloinen, että hän on edelleen elämässäni ja edelleen yhtä valmiina seikkailuihin kuin nuorempanakin. Ehkä minun pitäisi kertoa hänelle tunteistani kasvotusten.

Niinpä suuntakin nyt tuonne eteiseen, kaivan hänet kaapista ja lausun sanat: Olet edelleen kovin rakas, enkä ole sinua unohtanut, sinä luotettava Marimekko olkalaukkuni. Minä lupaan, että meillä on vielä yhteisiä seikkailuja edessämme!

 

Tämä teksti oli samalla osallistumiseni Finnish Catwalkin bloggaajille tarkoitettuun kirjoituskilpailuun. Aiheena oli suomalainen muoti ja lähestymistapa vapaa. Jätin osallistumisen tietenkin kovin viimetinkaan, mutta yritetään silti! Eli jos pidit tekstistä, niin olisitko ystävällinen ja kävisit tykkäämässä siitä Finnish Catwalkin Facebook -sivuilla vielä tämän illan (torstai 26.) tai perjantai aamun aikana!

Äänestäneiden kesken arvotaan Avec-lippuja huomiseen Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen. Ja jos minun kirjoituksestani tykätään eniten, niin minä voitan 200 € lahjakortin Acolyth -nettikauppaan. Olis kiva. 🙂


5 Comments
  • Korjaa...
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    ..”ja niitähän sitten melkoisessa paniikissa” ETSITTIIN(?).

    Kiva kirjoitus:)

    • Veera
      Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

      haa, kiitti huomiosta! korjattu on. 🙂

  • Anna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kuin minun kynästäni. 🙂 Paitsi että mä oon joutunut omani jo uusimaan kahdesti, viimeisimmän hankin nahkaisena että rakkaus kestäisi ikuisesti.

    Mun lukioajoista on vähän kauemmin kuin sulla. 🙂

  • Vuokko
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Todella hyvä teksti! Täytyypä käydä tykkäämässä 🙂

  • Annika
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Arvasin heti kenestä kirjoitat! 😉

Post A Comment