Luin viime viikolla lehdestä iisalmelaisesta naisesta, joka oli nähnyt kenonumerot unessaan ja voittanut niillä numeroilla täysosuman, 200 000 €. Minä en harmikseni nähnyt viime yönä etiäisiä rahapelien tuloksista, mutta tämän päivän vaatteiden väripaletti sen sijaan tunkeutui yölliselle valkokankaalleni.

 Näin unta asusta, jossa oli oranssit pillifarkut (himoitsen sellaisia kovasti, ja olin juuri illalla selaillut nettikauppoja niiden toivossa), valkoinen kauluspaita (siis häh, mä uneksin valkoisesta kauluspaidasta!) ja sen päällä harmaa neulepaita. Sen verran se yöllinen näkyni vetosi, että aamulla piti alka tonkimaan vaatehuonetta sillä silmällä, että löytyiskö edes sinne päin tarpeita asun reaalitoteutukseen.

No ei se ihan kenovoittajan tapaan ollut täysosuma, mutta fiilikseen silti pääsin. Pillifarkkuja ei ollut, vaan hieman korallin ja oranssin välimuotoa olevat chinot. (Paitsi, että kun kaivoin housut kaapista pesun jäljiltä piukeana ja kiskoin ne villasukkahousujen päälle, niin fiilis oli kyllä ihan yhtä tukala kuin pillifarkkuja kinttuun kiskoessa.)

Myöskään valkoista kauluspaitaa ei ollut, mutta sentään kaulukseton paitapusero löytyi, kiitos parin viikon takaisen Cubus-vierailun jolta tuo neuleen alta pilkottava paita löytyi  vitosella. Kaulukset se mun unikuva olisi kyllä kaivannut, mutta sainpa edes helmat ja hihansuut vilkkumaan.

Harmaita neuleita löytyi sitten ihan valittavaksi asti parikin kappaletta, joten valitsin lyhyemmän v-aukkoisen puseron hieman pidemmän pyöreä kaula-aukkoisen sijaan.

Uuden TopShopista tilatun nahkakassin kaveriksi passasi hienosti Ten Pointsin punaiset lempparikenkäni. Voitteko kuvitella, että tuo kuva on minun asustani?! Väriä värin päälle! 😀

Kuten jo totesin, niin ihan täysosumaa ei ehkä tämän unen toteutus tuonut, mutta pikkuvoittoja kuitenkin. Minä nimittäin tykkään asun väreistä ihan hurjan paljon, ihan siitäkin huolimatta, että mustaa ei ole muualla kuin kengännauhoissa. Neuleen ja paitapuseron yhteistyö ei ollut ihan täysin saumatonta ja paitojen helmat tuntuivatkin aina peilistä vilkaistessa olevan vähän miten sattuu rutussa, mutta ne nyt on ihan pikkuseikkoja minun pääsääntöisesti aina hieman rähjäisessä olemuksessani. 😀

Että kyllä mä sanoisin tämän pelin tuoneen kuitenkin enemmän kuin omat takaisin, sillä tämä itselleni yllättävän raikas värikokeilu sai minut melkoisesti innostumaan ja inspiroitumaan! Ja sehän on melkein kuin kuus ja lisänumero.


 Naisten alusvaatteista vaihdetaan sitten vuorostaan miesten kalsareihin. Siis täällä blogissa, ei oikeasti. 😀

Kuten ehkä Tomi Joutsen kuolailusta olette jo ymmärtäneetkin, niin mun suupielistä alkaa valua kuolanoroja lähinnä rähjäisten rokkirenttujen vuoksi. Mä en ole siis koskaan mitenkään erityisesti ihaillut urheilijamiehiä, vaikka jotkut heistä toki ihan visuaalisesti inspiroivia ovatkin.

Niin usein kuin David Beckham on erinäisissä äänestyksissä kuuaksi kolliksi nimettykin, niin minulle ei ole hänen olemuksensa tyylinsä koskaan kolissut. Jokunen viikko sitten sähköpostiin kolissut tiedote, H&M:n David Beckhamin Bodywear -malliston myyntiin tulosta ei kummemmin herättänyt mielenkiintoani vaan ignorasin meilin samointein.

No mutta… Sitten mä satuin muuten vaan H&M:n sivuille ja muutama minuutti myöhemmin minun ostoskorissa olikin läjä miesten kalsareita ja aluspaitoja! Mitenkäs siinä niin pääsi käymään.. 😀

Eihän se nyt niin pahan näköinen olekaan, kun on vähemmän vaatetta päällä ja hyvä valokuvaaja. 😀 Ja kun on hyvännäköisiä mainoskuvia, niin sehän myy.

Mitään kovin ihmeellistä tai uutta tuo mallisto ei tarjoa, vaan se koostuu muutamista klassisista perusjutuista kuten t-paidoista, hihattomista ja muutamista eri mallisista alushousuista väreinä vain musta, valkoinen ja harmaa. Mutta jos minulta kysytään, niin ainakin minä katselen miestäni mieluiten juurikin mustissa tai valkoisissa yksivärisissä boksereissa ennemmin kuin jossain kuviokalsareissa. Ja tuollainen valkoinen vaarinpaita on juurikin se vaate jollainen päällään oma muruni on mielestäni kaikkein kuumimmillaan. Lähtee järki kun ajattelenkin.

Eli komeat kuvat yhdistettynä mielikuvaan omasta kullastani noissa miehekkäissä klassikoissa innoittivat minut siis ostoksille. Mielikuvamarkkinointia parhaimmillaan. Jotenkin vaan on ihan varma, että juuri näissä pöksyissä ja paidoissa mieheni näyttää vielä superisti kuumemmalta kuin Sloggeissa tai Black Horseissa. 😀

Mies tuosta vierestä kuitenkin hieman toppuutteli ja tilaukseen lähti lopulta vain pari tarpeellisinta juttua, vaikka minä olisin mielelläni toivottanut kaikki malliston tuotteet tervetulleeksi hänen kaappinsa. Tuollaisia yksivärisiä aluspaitoja ja hihattomia kun tuntuu kaapista puuttuvan aina silloin kun niitä eniten tarvitsisi.

Eli hyvin sä vedät Becks! Jopa minä lankesin.

Ja näistä kuvista tulikin sitten mieleeni, että pitäis taas vaihteeksi raahata tuo oma miekkonen studioon, voisin kuvata hänestä itselleni iloksi juurikin tällaisia klassisen tyylikkäitä mustavalkokuvia. Eli niitä uusia kalsareita odotellessa.. ;D


 Olen melkoisen monta kertaa painottanut täällä blogissakin sitä kuinka megahypersupertärkeät oikean kokoiset, istuvat ja tukevat rintaliivit ovat ja kuinka paljon niiden avulla voi vaikuttaa omaan profiiliinsa ja aion jatkaa asiasta muistuttamista. Jaksan aina kauhistella niitä alusasumyyjien arvioita joiden mukaan jopa 70% naisista käyttää vääränkokoisia liivejä ja katson aivan ihmeissäni tissi(liivi)-dokumentteja ja erilaisia tyylimuutosohjelmia joissa naisten paitojen alta paljastuu mitä kamalampaa rintojen kaltoinkohtelua huonojen liivien muodossa.

Olen toki itsekin joskus käyttänyt vääränkokoisia liivejä. Opiskelijatyttönä, kun kuppikoko oli vielä maltillinen, ostin liivini useimmiten itsenäisesti ilman myyjän avustusta ja silloin tuli välillä tehtyä myös hutiostoksia. Tosin ne kyllä sitten hautautuivat aika pian laatikon pohjalle, kun epämukavuuden huomasti hetken käytön jälkeen. Mutta kun kaikkia ei edes se ainainen epämukavuus tunnu ajavan kysymään apua osaavilta myyjiltä.

Tiedän niin paljon naisia joiden päivät kuluvat liivejään vähän väliä korjaillen. Rinta tursuaa ulos kupista, takaosa nousee, olkaimet valuvat ja niitä sitten koitetaan huomaamattomasti kiskoa parempaan asentoon. Ei näytä fiksulta, eikä varmasti tunnu hyvältä. Joka kerta tuplatissejä (ne kupin yli tursuavat möykyt) tai niskaan kiipeileviä liivien takaosia nähdessäni minun tekisi mieli mennä ottamaan naista lempeästi olkapäästä ja kertoa kuinka paljon ihanammalta ja vaivattomammalta elämä tuntuu silloin kun rintaliivejään ei huomaa itse eivätkä muutkaan.

Miltä oikeanlaiset rintaliivit sitten tuntuvat? Ne istuvat napakasti joka puolelta, kaarituet ovat kiinni rintahehässä, takaosa hakasineen on suorassa linjassa etuosan kanssa, rinta ei pursuile ulos kupin yläosasta, ei kainalon puolelta eikä liivien alta, mutta kupit eivät jää myöskään mistään ryppyyn.

Oikean kokoisissa ja mallisissa liiveissä voi kumarrella ja kurkotella ilman, että liikkeitä seuraa tissien ja liivien uudelleen paikoilleen järjestely. OIkeankokoisetja malliset liivit eivät tunnu käyttäjästään millään muotoa epämukavilta, vaan ne voi unohtaa heti sen jälkeen, kun on ensin peilistä ihastellut kuinka hyvältä omat kannut kunnon liiveissä näyttävätkään.

Niin kuin naisiakin niin myös rintoja on tuhansittain erilaisia. On isoja ja pieniä, pyöreitä ja suippoja, täyteläisiä, kiinteitä, tyhjiä, roikkuvia, eripareja, ja vaikka mitä muuta ja sen vuoksi oikeanlaiset rintaliivit löytyvät jokaiselle vain sovittamalla. Myös oman rinnan koko ja muoto muuttuu aikojen mittaan vaikka paino ja muut mitat pysyisivätkin samana.  Ei siis kannata tuudittautua harhaan, että sama koko ja malli jonka ostit toissa vuonna, välttämättäpassaisi edelleen entiseen tapaan.

Sovita aina, äläkä välitä siitä mitä kokolapussa lukee vaan osta liivit tuntuman perusteella ja asiansa osaavan myyjän opastuksella. Jos kokolapun tiedot eivät miellytä, niin leikkaa vaikka lappu veks, mutta älä vain osta sitä kuppikokoa C ihan vain siksi, että ole päättänyt olla edelleen kyseistä kokoa aivan niin kuin olit jo lukioiässä.

Itse olen löytänyt nyt yhden merkin jonka liivit ovat omille puskureilleni aivan ylitse muiden. Kun ensimmäisen kerran vedin päälleni nuo Prima Donnan Madison Full Cup brat, kiljaisin ääneen riemusta kun näin kuinka liivit nostivat tötteröni aivan uusiin asemiin verrattuna aiempiin liiveihin joita olin pitänyt hyvinä. Tuntui kuin vyötäröltäkin olisi samoin tein kadonnut kymmenen senttiä.

Olen nyt parin vuoden ajan sovitellut joka liivienostoreissulla muitakin merkkejä ja malleja, mutta mitkään eivät ole vielä onnistuneet tuntumaan läheskään yhtä mahtavilta kuin Madisonit, joten olen kerta toisena jälkeen päätynyt kassalle vanhojen tuttujen kanssa. Kyseisen mallin salaisuus on siinä, että kuppi koostuu kolmesta kappaleesta joista yksi on rinnan ulkosivulla, antaen lisätukea sivusuunnassa. Ei siis leviä ryntäät kainaloihin vaan suuntautuvat suoraan eteenpäin! 😀

Jos siis olet isorintainen, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Prima Donnan valikoimiin. Hinnat ovat toki hieman suolaisia, mutta 80-90 € kunnon liivien tuomasta ilosta on kuitenkin loppujen lopuksi pientä. Ja sitä paitsi olen todennut Prima Donnat todella kestäviksi, sillä minulla on edelleen myös vanhimmat, lähes pari vuotta vanhat Madisonit käytössä ja ovat edelleen napakassa kunnossa. Eli hienosti ovat työskennelleet ihan jokaisen niihin käytetyn pennin edestä.

Mutta olipa kokosi sitten mikä tahansa, niin sanon sen vielä kerran: tee itsellesi ja rinnoillesi palvelus, ja esitä itsellesi kysymys: Ovatko liivini tukevat, mukavat ja oikean kokoiset? Jos edes epäröit vastata kyllä, niin syöksy kauppaan ja pyydä apua!

PS: blogimittakaavassa törkeän paljastelevat kuvat (bikineissä esiintyminenhän ei ole paljastelua, mut alusvaatteissa on) on omistettu niitä hartaasti odottaneelle MouMoulle! ;D