23.03.2012

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Indiedaysin 2 v -kekkereistä on jo viikko ja osa teistä on varmaan nähnyt jo läjittäin kuvia muista blogeista. Tiheimpään juhlapostausrysään on kuitenkin jo muutaman päivän hajurako, joten uskallan kantaa oman korteni tuohon kuvakekoon.

2 vuotiasta Indiedaysiä juhlittiin Suvilahden Kattilahallissa. Paikka on varmasti monille tuttu ainakin televisioruudun kautta, sillä samassa paikassa on kuvattu mm. Huippumalli haussa-ohjelman tuomaroinnit. Yhtä hyvin kuin tvohjelman kuvauspaikaksi, sopi Kattilahalli myös hulppeaksi juhlatilaksi.

Mä odottelen edelleen, että saisin jonkun muun kamerasta jonkun hyvän kuvan mun mekosta, omaan kameraan niitä ei nimittäin tarttunut. Mutta tämän postauksen kuvista näkee ainakin vähän yläosaa ja asusteita. Ihanan mekkoni siis suunnitteli ja ompeli viime vuoden Muodin Huipulle -ohjelmasta tuttu Jussi Salminen, jonka oman merkin nimi on Olav. Ja mä olen lopputulokseen niiiin tyytyväinen. 🙂

Mekon yläosan kullanvärinen nahka mielessäni shoppasin tuon kuvassa näkyvän helmikirjaillun clutchin Wienistä Forever 21:sta. Ja sehän passasi asuun paremmin kuin mahtavasti!

Korvisinspiraatio lähti sitten tuosta laukusta ja metsästinkin vihreitä korvakoruja kaupoista vielä muutama tunti ennen juhlien alkua. Pirtsakan väriset sulkakorut löytyivät sitten Gina Tricosta, mutta niiden kanssapiti samassa setissä ostaa myös pinkit ja siniset. Kaipa niillekin kuitenkin käytöä löydetään.

Nysäkynteni saivat pelastuksen juhlia edeltävänä päivänä, kun erään pr-toimiston pressipäivässä sai halutessaan lakkautaa kyntensä Olen aina arastellut lakan käyttämistä näissä nyrhityissä kynsissä, mutta tuollainenpirtsakka väri näyttääkin yllättävän kivalt vaikkei niitä kynsiä ylpeyden aiheeksi asti olekaan.

Mun kameran linssissä on varman jotain vikaa, kun joka kerta kun nappasin sillä kuvan minusta ja vieressäni iloisesti hymyilleestä kaunottaresta numeltä Iinaleena MoksuHerppeenluomaHefner, niin se kuva näyttikin tuolta. Kamerani oli myöskin napsinut lähikuvia Iinan kielestä ja muista kasvojen osista sillä aikaa kun olin vessassa. Ihme kamera, pitäiskö lähettää huoltoon..? 😀

Kekkereissä riitti paljon ihania kaunokaisia. Tässä ohi viilettää salamaakin nopeammin Nadja.

Ja tässä säteilee hävyttömän hyvännäköinen Peppi.

Malenan kanssa innostuttiin sitten vähän jumppaamankin piikkarit jalassa. Tässä demonstroidaan edellisenä päivänä Crossfit-treeneissä tehtyjä kyykkyjä joiden vuoksi persauksemme olivat vielä juhlissakin kovin kipeänä ja jumissa. Minä en uskaltautunut enää ihan yhtä syvään kyykkyyn kuin Malena, sillä olis hyvin voinut käydä, etten olisienää omin voimin noussut takaisin ylös. 😀

Baaritiskeiltä irtosi aika herkullisia drinksuja kera hedelmien.

Minttu seuraa tässä silmä tarkkana illan kohokohtaa, joka oli..

IvanaHelsingin A/W 2012-2013 Tapiola-Kauniainen malliston näytös! Itse en ole koskaan Ivanan vaatteille juuri lämmennyt, mutta kyllähän ne tuolla tavalla catwalkilla nähtynä ihan upeilta näyttää.

Kattilahallilta ilta jatkui vielä Erottajalla sijaitsevassa Adams-Salissa jota kohti ollaan tässä mahtavan Malenan kanssa suuntamassa taksin takapenkillä hihitellen.

Miksi jotkut ihmiset näyttää vielä kahdeksan tunnin kekkeröimisen jälkeenkin ihan kuin vasta meikatuilta? Vihaan tällaisia ihmisiä! Nata on yksi noista aina ihan ärsyttävän hyvännäköisistä eukoista. Ja mikä pahinta, se näytti tasan yhtä mahtavalta edelleen seuraavana aamuna kun herättiin. Minä raahustin aamiaiselle lähmäisen ja krapulaisen näköisenä ja tuo mimmi oli kuin Kauniista ja Rohkeista, eli ihan niin kuin ei olis koskaan naamaa tyynyyn hieronutkaan. 😀

Jokunen skumppapullo saattoi illan aikana tyhjentyä. Olikohan se muru joka ihmetteli, että miten te jaksatte juoda koko ajan vaan skumppaa noissa teidän kemuissa. No mutta miksei jaksaisi? 😀

Saitteko mitään hajua mun mekosta? Eihän ihan heti uskoisi, että tuo yläosa on tosiaan nahkaa? Se jaksoi yhtä jos toistakin vastaantulijaa perjantaina ihmetyttää. Nyt mä vaan odottelen innolla seuraavia kemuja joihin voisin tuon juuri minulle suunnitellun uniikin upeuden taas päälleni pukea. Eli kutsuja juhliin odotellessa!


22.03.2012

Posted at 11:55h in Yleinen by
0 Likes

 Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja tänään minä taas niiiiin allekirjoitan tuon lauseen. Ensiksikin aamuisen kehonkoostumusmittauksen tulokset eivät varsinaisesti saaneet minua kiljumaan riemusta, mutta niiden tietojen lisäksi sitten vielä tämä…

Nahkaisia Bagguja on nyt saatavilla vaikka missä himottavissa herkkuväreissä! En kestä!

Itselläni on siis Katokosta saamani M-kokoinen kassi platinan värisenä, mutta nyt alan tuota kuvaa katsellessani olla sitä mieltä, että kesää ei tule ilman sitruunaa tai greippiä. S-kokoinen pikku kassi aurinkoisessa värissä olisi niin loistava kesäkaveri.

Oma kulta-kassini (minusta se on vaalea kulta, vaikka värin nimi onkin platina) on palvellut todella loistavasti. Iso kassi nielee sisäänsä yllättävän määrän tavaraa, mutta näyttää erityisen nätiltä säkiltä silloin kun lasti on hieman vaatimattomampi.

Koska laukku tosiaan on malliltaan avonainen säkki, kannattaa pienimmät tavarat toki pakata ensin johonkin erillisiin pussukoihin. Mutta toisaalta pienten tavaroiden löytäminen on kassista helppoa, sillä ne ovat aina takuuvarmasti ihan siellä pohjalla. Kassin tilavuuden saa helposti hyödynnettyä mitä omituisemman mallisillekin tavaroille, kun ei ole sen kummempaa pohjaa tai väliseiniä rajoittamassa sen ”asentoa”.

Itselläni nahka-Baggu on ollut niin arkisen duunipäivän laukkuna kuin edustavampana juhlakassinakin. Siis tilanteissa, kun juhliin mennessä pelkkä pikkulaukku ei riitä, vaan mukaan on saatava vaihtokengät, tukkalakka jne, mutta ei halua kanniskella edes matkalla mitään tylsää ja arkista veskaa.

M-kokoinen Bagguni on osoittanut vahvuutensa myös reissunaisen käsimatkakassina. Kun varsinainen matkakassi/-laukku on levännyt lentokoneen ruumassa tai bussin matkatavaraluukussa, on Baggussa kulkenut käsivarrella kaikki matkustamista helpottavat tarvikkeet kuten kasa naistenlehtiä, evästä, villasukat, neuletakki, läppäri ja vielä sitten kaiken päälle nakattu pikkulaukku joka on niellyt lompakon, puhelimen, avaimet ym. pakollisen.

Ja yleensä kassi on onnistunut kaiken tuon jälkeen vielä vetämään sisäänsä vielä sen jonkin viime hetkellä eteisestä mukaan tarttuvan ”mä tarviin vielä tämän!”-nimisen asian. Ja kaiken yllämainitun Baggu on kantanut ilman pelkoa ratkeilemisesta tai sankojen pettämisestä. Sellaisiakin hetkiä kun on joidenkin kassien kanssa tullut koettua ja yleensä juuri väärällä hetkellä.

Eli jos et jaksanut lukea koko selostusta, niin tässä kaikki yllä lukeva pähkinänkuoressa: Hemmetin hyvä ja ihana kassi!

Ja niitä saa siis ihanasta porilaisesta putiikista nimeltä Katoko ja heidän verkkokaupastaan.

PS. Bloggaaja on saanut tässä hehkuttamansa tuotteen veloituksetta. Olet siis juuri joutunut mainoshyökkäyksen kohteeksi.


21.03.2012

Posted at 16:43h in Yleinen by
0 Likes

 Niin karmea kassialma kuin mä maanantaina olinkin, niin tää asukuva on pakko julkaista.

Ensinnäkin, onko koskaan ollut söpömpää taustaa mun asukuvissa? No eipä ole! Kuva on otettu Porissa Casa Ratsulan näyteikkunan edessä ja tuo vasemman puoleinen ihana Marimekon kangas on nimeltään Halihali. Awww! Kuinka huikeat olisikaan vaikkapa tuollaiset Halihali lakanat ja tyynyliina (kuvassa minun vasemmalla puolella). Söpöjä elukoita jotka kaikki näyttävät ihan siltä kuin olisivat vetäneet muutakin kuin pulkkaa.

Oikealla puolella roikkuva meriaiheinen kangas on Halihalin tavoin Jenni Tuomisen suunnittelema ja nimeltään Laivakoira. Pirtsakalta näyttää sekin. Ihan lastenhuonekamaa. Siis jos olis lapsi. Ja sille huone. Mut ei siis ole.

Siinä ne tais kyllä olla ne hyvät syyt tämän kuvan julkaisemiseen. Mutta onhan nuo paljettipöksytkin nyt aika hyvä syy. Näistä vilahtikin jo lahkeet täällä blogissa maanantaina. Olen himotellut kimaltavia disco pantseja jo vaikka kuinka kauan ja erinäisiä legginssiyritelmiä on kaapissani vieraillutkin, mutta joku niissä on aina ollut vikana. No mutta näissäpä ei oo. Tai no on vikaa se, että ne on vyötäröltä liian isot, mutta se korjaantuu, kun jaksan pujottaa jonkun kiristysnauhan kuminauhakujaan.

Nämä La Redouten häikäisevät hilehousut tulivat muutama viikko sitten vastaan jossain Elloksen alennusten alessa ja pulitin niistä n. parikymppiä. Ne on tajunnan räjäyttävän ihanat!

Näyttävät just mahtavan häiriintyneeltä tuollaisena pulsumummopäivänä villapaitaan, tennareihin ja kangaskassiin yhdistettynä, mutta toimivat myös bilefiiliksen nostattajana, kun yhdistää johonkin fiksumpaan yläosaan ja kiskoo kinttuihin korkkarit. Ja resoreiden ansiosta lahkeet saa kivasti nostettua vähän lyhyemmiksikin.

Malli on just riittävän löysä, että inhoilta legginssiviboilta vältytään, mutta persus ei kuitenkaan roiku liiaksi. Ja kaiken lisäksi paljetit on sopivan kokoisia ja ommeltu ilmeisesti sen verran hyvin, etteivät rahise ikävästi ja tartu kävellessä toisiinsa sisäreisissä. Eli kaikin puolin kelpopöksyt. I’m happy!

Ensi viikolla ehkä vuorossa disco pantsien juhlavampaa lookkia tämän pulsumummoilun vastapainoksi.