Nyt seuraa sitten sellainen kuvapläjäys, että oksat pois! Mutta Naschmarktin kirpputori, jossa kävimme kiertelemässä lauantaina nyt vain oli niin kiehtova paikka, että kamerani yksinkertaisesti halusi laulaa taukoamatta.

Kirpputori oli  ihana sekasorto täynnä kaikkea taivaan ja maan väliltä. Uutta tavaraa, vaatteita, vintage vaatteita, antiikkia, perintöposliinia, korurasioihin unohtuneita aarteita, ihan mitä tahansa. Tällaisia kirpputoritaivaita ei vaan tunnu ikinä tulevan kotimaassa vastaan, mutta siinäpä se juju varmaan piileekin, että sitä ihanampaa niiden koluaminen on sitten reissuilla.

Myyjissä oli toki nuorempaakin väkeä, mutta enimmäkseen pöytien takana hääri sympaattisia pappoja ja mammoja jotka olivat hilanneet myyntiin aarrekammionsa kokoelmat vuosikymmenien ajalta. Osa myyjistä oli ihan yksityisiä, mutta paikalla oli myös suuret määrät esimerkiksi antiikkikaupan ammattilaisia.

Aurinkonen sää teki kirppistelystä todella mukavaa ja kiertelimmekin väenpaljoudessa pöytien aarteita tutkien varmaan pari tuntia. Paikalla olisi helposti saanut kulumaan vielä tovin jos toisenkin, mutta kurnivat vatsalaukkumme olivat hieman eri mieltä.

Huonekalujakin torilta toki löytyi. Huvitusta aiheutti erityisesti tämä nojatuoli-alusastia-yhdistelmä jollaista en ollut vielä koskaan ennen nähnyt. Aatelkaa nyt miten kätevää kun olis tollanen vaikka olohuoneessa. Ei tarttis missata minuuttiakaan lempisarjastaan, kun vois vaan hädän yllättäessä kiskaista penkin ylös, kannen auki ja istahtaa asioilleen. 😀

Niin kivalta kuin tuo silinteri kaukaa näyttikin, niin se oli melkoinen pettymys; ei mahtunut päähän, eikä sieltä tullut edes pupuja. Pöh.

Jostain taikapeilistä näkyi kaksi onnellista matkaajaa.

Minä iskin silmäni erityisesti kaikenlaisiin söpöihin pehmoeläimiin, kuten noihin LSD-huuruisen näköisiin bambeihin joita tuli vastaan useammassakin pöydässä. Jäi oikeastaan harmittamaan, etten sellaista itselleni ostanut.

Jonna hipisteli monenmoisia vintagemekkosia ja muita, mutta pysyi lujana eikä kaapannut mitään mukaansa. Minä puolestaan tuhlasin reilut parikymppiä kaikenmaailman koruihin. Ihania ihania löytöjä! Tulevat esiintymään vielä täälläkin.

Joo.. Eiks ois ollut kauheen kiva matkamuisto tollanen äimistyneen näköinen mäyrä? Ai ei vai?

Itse keskityin tonkimaan erityisesti korukasoja, mutta myös erilaisia nahkalaukkuja olisi riittänyt torilla kyllä pengottavaksi asti. Itse päätin kuitenkin olla edes kysymättä laukkujen hintoja, jotta pysyisin varmemmin kaidalla polulla.

Koriste-esineitä, taidetta, lp-levyjä, posliinia, leluja, vanhoja käsitöitä, lankapuhelimia, täytettyjä eläimiä, sota-aiheista keräilytavaraa, kävelykeppejä, öljylamppuja, lihamyllyjä, nappulakenkiä, turkkeja, pitsiverhoja, antiikkikoruja, merimieshattuja, karttapalloja, pikkuautoja, kirjoituskoneita, vanhoja vetimiä ja saranoita, kahvimyllyjä, ikivanhoja valokuvia, postikortteja, pinssejä, sarjakuvia, raamattuja, krusifikseja, kristallia, mallinukkeja, paperipainoja, kaasunaamareita ja ja ja ja…

Huh, en mä jaksa kaikkea luetella. Mut kävi ehkä selväksi, että tuolla oli IHAN KAIKKEA.

Kirpputorialueen vierestä löytyi myös ihan normit markkinat lukuisine kukka-, vihannes-, liha- ja juustokauppiaineen.

Eli jos siis joskus suuntaat Wieniin, niin Naschmarktilla on kirppis aina lauantaisin. Paikalle pääsee käyttämällä U-Bahn linjaa U4 (vihreä linja) ja jäämällä pois Kettenbrückengassella. Siitä kun sitten kiipeää metroaseman portaat ylös, niin onkin jo samoin tein mestoilla ja voi lähteä luovimaan tungoksessa.

Toivottavasti nämä Wien-kuvat eivät ala teitä vielä tökkimään, sillä niitä on luvassa edelleen muutaman postauksen verran! 😀


 Pankkitili huutaa armoa reissun jäljiltä, eivätkä edessä olevat huvitukset ja hurvellukset varsinaisesti tilannetta paranna. Tilanteesta huolimatta pistin äsken järjen ääneen kylmästi syrjään siksi aikaa, kun klikkasin nämä kuvien upeat kengät Outnetin ostoskoriin ja aina tilauksen hyväksymiseen saakka.

Tunnustan sen, ettei näiden tilaamiselle ollut mitään muuta motiivia kuin se, että ihastuin ja rakastuin ja alehinnan nähdessäni menetin vielä järkenikin. Puolustuksen mukaan syytetty on siis ollut tekohetkellä tunnekuohujensa vuoksi täysin syyntakeeton.

Syytetty tuomitaan elämään lämmin ja ihana kesä (ja montakin sellaista) yhdessä ostotapahtuman kohteen kanssa!

Ja tässä vielä kylmät faktat. Tai siis tosi ihanat faktat. Kenkien merkki: MESSECA, ostopaikka: The Outnet, normihinta: n. 190 €, hinta -80% alessa: 37,49 €, hinta postikuluineen n. 48 €.

Syyllinen kiittää, kuittaa ja jää jalat ja kädet innosta täristen odottamaan pakettia.


Aijai, eilinen wine tasting -tilaisuus oli tosi kiva. Hengailtiin paikalla monta tuntia tutustuen Wienin lähialueiden valkoviineihin. Kyseessö oli sen verran loistava konsepti, että aion tehdä aiheesta ihan oman postauksensa.Tiedä vaikka joku Wieniin suuntava innostuisi tuosta myös.

Nokkaa siis tungettiin lasiin kerta jos toinenkin!

Melko minimaalinen matkapuvustoni taipui eilen illalla kuvanmukaiseksi kokonaisuudeksi. Minulla ei ollut mitään yksiväristä huivia mukana ja tuo kahden eri leokuosisen asian yhdistäminen hieman arvelutti, mutta päädyinkin toteamaan, että kivaltahan se näytti.

Leokengät ovat saaneet minut lähes hurmioon. Tunteita viilentöö kuitenkin hieman se ikävä tosiseikka, että kaipaavat vielä hieman venymistä ja pehmenemistä, mutta hyvin olen saanut niitä jo muokattua tässä parin päivän aikana.

Aika urpoa tietysti ottaa ihan iskemättömät kengät reissuun, mutta hyvin on pärjätty, kun on kuitenkin aina välillä vaihtanut enemmän käveltyihin kenkiin,jotta varvasparat ovat päässet hieman avarampiin tiloihin. Mutta nahkakengät kun ovat, niin kyllä nämä tästä vielä täydelliseksi muuttuvat.

Noista kengistä muuten kyseltiin kommenttiboksissakin, joten kiinnostuneille tiedoksi, että ovat merkiltään Bronx ja malli on nimeltään Herald. Kengät on hankittu Brandos -nettikaupasta ja niitä näyttäisi olevan tarjolla edelleenkin hintaan 105 €. Sama malli löytyy myös mm. seeprakuosilla. Kengät löydät TÄÄLTÄ.

Oltiin muuten Jonna-kaunokaisen kanssa ihan kivan värinen parivaljakko toinen keltaisessa ja toinen punaisessa paidassaan.

Mä muuten näin siellä wine tastingissä niin käsittämättömän hyvän näköisen miehen, että mun oli ihan pakko pysähtyä pois lähtiessä sen luo ja sanoa se sille. 😀 Kun itse ainakin ilahdun suuresti jos joku tulee sanomaan jotain kivaa, joten ajattelin että ehkä joku muukin saattaa tuollaisesta ilahtua.

Kävelin siis vaan tuon tumman viiksivallun ja hänen kaverinsa luo ja kysyin saanko häiritä ihan hetken ja sitten kerroin, että mun oli vaan ihan pakko tulla sanomaan, että olet kyllä ihan hähellyttävän komea Mike Pattonin mieleen tuovassa tukka/parta/viikset -tyylissäsi, että harvoin jään tällä tavalla tuijottelemaan. Onneksi kundi otti sanani vastaan ihan ilahtuneena sanoen, että harvemmin sitä kuulee noin mukavia kommentteja. Sitten vaan toivottelin hyvät illanjatkot molemmille ja kipitin pois yhtä nopeasti kuin olin paikalle pölähtänytkin.

Olenko mä ainoa hullu joka harrastaa tällaista vieraiden ihmisten kehuilla ja kohteliaisuuksilla häiriköintiä? Minä kun saatan aina välillä pysäytellä tyyppejä esim. baarissa kehuakseni vaikkapa upean näköistä tukkaa tai asua. Tällä kertaa vaan kommentoinnin laukaisijana kyseessä oli ihan yleinen komeus. 😀

Nyt pikasuihkuun ja sitten muuntautumaan jälleen salonkikelpoiseksi edessä olevaa illallista varten!