21.04.2012 Gulassikeittoa ja kymmeniä viinejä

Mun ja Jonnan ihanasta Wienin reissusta on kulunut jo yli kuukausi, mutta haluaisin palata aiheeseen vielä parin postauksen verran. Syitä näille jälkimuisteloille on mm. se, että reissussa tuli räpsittyä hirmuisesti kivoja kuvia ja se, että toinen isosiskoistani laittoi tuossa jokin aika viestin, että on lähdössä Wieniin toukokuussa ja kaipaili vinkkejä. Vastasin siskolle hyvin bloggaajamaisesti ja kerroin kirjoittavani aiheesta blogiin ja kehoitin siis tänne lukemaan. 😀

Ihan ensin on mainittava meidän suunnattoman ihana hotelli. Matkailusivusto Rantapallo osallistui hotellikustannuksiimme ja heidän kattavaa hotellihakuaan tulikin naputeltua todella ahkerasti ennen reissua.

Vietettiin Jonnin kanssa hetki jos toinenkin facebookin chatissa linkkaillen toisillemme kaikkia lupaavan oloisia hotelleja. Ja täytyy sanoa, että niitä kyllä Wienissä riittää ja hinnatkaan eivät ainakaan tuolloin maaliskuussa olleet pahoja.

Esim. oma huoneemme neljän tähden hotellissa nimeltä Imlauer kustansi n. 80 €/yö ja sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin ytimestä.

Kulkeminen Wienissä oli todella yksinkertaista. (Vaikkei sitä tuon Jonnan kartanlukuilmeen perusteella ehkä uskoisikaan. 😀 ) Julkinen liikenne on kattavaa ja helppokäyttöistä ihan niin kuin tuon kokoisissa kaupungeissa yleensäkin.

Ostettiin kolmen päivän matkakortit, jotka kustansivat muistaakseni n. 14 € ja huristeltiin pidemmät matkat metrolla ja kierrettiin raitiovaunulla ihan vaan huvin vuoksi kaupunkia katsellen. Lyhyemmät matkat taittuivat kävellen ihan jo siitäkin syystä, että kaupunki on niin valloittavan kaunis, ettei maisemia halunnut hukata metrotunneleissa.

Täytyy vielä mainita yksi vinkki  liittyen lentokentältä kaupunkiin siirtymiseen. Lentokentältä on näkyvimmät ohjaukset CAT-junaan (City Airport Train), mutta jos ei halua ihan huvin vuoksi maksaa extraa, eikä aikataulu ole ihan kymmenestä minuutista kiinni, niin kannattaa valita ihan normaali juna eli S-Bahn.

S-Bahn lähtee ihan samalta asemalta kuin kovasti mainostettu CAT-junakin, mutta eri laiturista. CAT-juna maksaa 10 € (matka-aika n. 16 min) ja normijuna puolestaan 3,60 € (matka-aika n. 25 min).

Kumpiakin junia lähtee lentokentältä n. puolen tuinnin välein ja molemmilla pääsee samalle asemalle (Wien Mitte) josta pääsee sitten metrolla kätevästi mihin tahansa päin kaupunkia. Tuolla junavalinnassa säästetyllä yli kuudella eurolla nauttiikin sitten parit sacherkakut kahvilassa! 🙂

Suosikkiaktiviteettimmi Wienissä oli ihan ehdottomasti viininjuonti. Sitä harrastettiin niin kahviloissa, baareissa, hotellihuoneessa kuin Museum Quartierissa järjestetyssä viininmaisteluillassakin.

 Pääsymaksun (18 €/opiskelijat 10 €) ja lasipantin (5 €) maksettuaan  sai itselleen viinilasin ja katalogin johon kaikki mukana olevat viininvalmistajat ja heidän tuotteensa oli merkitty.

Meidän vierailuumme sattunut Weintage oli tuonut paikalle reilut parikymmentä eri viinintuottajaa Wienin lähialueilta ja kaikilta heiltä oli  tarjolla useampaa laatua herkullisia valkoviinejä. Eli ei sitten muuta kuin haistelemaan ja maistelemaan.

Paikalliset tyypit tuntuivat ihan selvästi ilmeistä päätellen paneutuvan hommaan ja katalogeihin näytti syntyvän kommentteja. Minä ja Jonna pidettiin arviomme lähinnä suullisina ja asteikolla ”hyvää, tätä lisää”-”ääh, kyllähän ton nyt joi, mutta etitään jotain muuta”.

Mutta koko ilta siellä vierähti ja yhteenveto illan annista oli, että Itävallassa osataan kyllä noi valkoviinihommat ja on siellä melko hyvännäköisiä miehiäkin.

Weintage-sivusto on hyvin epäselvä ainakin tällaiselle saksaa taitamattomalle joten en nyt ainakaan ihan heti löytänyt sieltä mitään tulevien tapahtumien aikataulua. Mutta seurailemalla esim Weintage-facebooksivua ennen omaa Wienin matkaa luulisi selviävän osuuko tuota kivaa viinitapahtumaa sopivalle ajankohdalle.

Juomisen lisäksi reissussa piti toki välillä syödäkin. Lauantai-illalle Jonnan vaihtarikaverit olivat varanneet pöydän johonkin italialaiseen ravintolaan (jonka nimeä en tietenkään muista), mutta muuten noudatettiin taktiikkaa ”kun tulee nälkä, niin katsotaan mitä vastaan tulee”. Ja tulihan niitä kivoja kuppiloita ja ravintoloita vastaan joka kerta kun alkoi masu kurnimaan.

Kuten missä tahansa muuallakin, niin Wienissäkin pätee sama lainalaisuus, että suosituimpien nähtävyyksien lähettyvillä on turistihinnat ja kun kävelee muutaman korttelin etäämmälle, niin pääsee edullisemmin. Tällaisen herkkuperseen sydäntä ja vatsaa lämmittivät erityisesti kaikki parin euron ihanat kakut ja tortut. Jokunen jälkiruoka ja viinin kanssa nautittu välipala tuli siis vetäistyä.

Kiskottiin reissussa niin perinteiset wienerschnitzelit, metrotunnellista napatut pöhnä-pizzat kuin ehkä elämämme parhaat intialaiset pöperötkin. Mutta yllättäen viikonlopun herkullisimmaksi ateriaksi taisi omasta mielestäni nousta pikkuruisessa ja nuhjuisessa kahvila-ravintolassa nautittu kolmen tai neljän euron gulassikeitto. Suosittelen lämpimästi. Niin gulassikeittoa kuin pieniä sisustukseltaan 80-luvulle jämähtäneitä ravintoloitakin. 🙂

Ja suosittelen koko Wieniä ihan kaikin tavoin! Ihastuin kaupunkiin jo viime kesän pikareissulla ja nyt jälleennähdessä rakastuin. Nyt siis odotan vain koska voisin palata. Ja jottei nämä reissujutut nyt vieläkään loppuisi, niin yksi osa olisi vielä jäljellä. Koittakaa kestää! 😀

PS. Vielä tämä päivä aikaa osallistua Estelle & Thild -tuotteiden arvontaan!