Vyötäröttömän vyö

Eilen Monkin neulemekkoa päälleni viritellessä en ollut tyytyväinen sen kaapumaiseen olemukseen vaikka mekko oli sovituskopissa läpäissyt seulani tuosta ominaisuudesta huolimatta. Jatkuvan blogisisarien kyyläämisen ansiosta saattaa kuitenkin mieleen juolahtaa sellaisia niksejä joita ei välttämättä muuten aina omaan päähän pälkähtäisi.

Säkkimekko päälläni peilikuvaani tympeänä tuijottaessani muistin aina niin upean Stellan asun muutaman päivän takaa ja tajusin, että se on niinkin yksinkertainen asia kuin vyö, joka minut pelastaisi. Vyö, niin maailman yksinkertaisin asuste, mutta itse olen kadottanut niiden käyttämisen taidon jo noin parikymmentä vyötärösenttimetriä sitten. Eilen kuitenkin päätin, että kyllä maailmasta nyt yksi minunkin vartaloni ympäri yltävä nirunaru on löydyttävä ja suuntasin lähimpään rättikauppaan.

Useimmitenhan siinä käy niin, että juuri sitä ei löydy, mitä kipeimmin tarvitsisi. Minulle kuitenkin onnetar oli tällä kertaa suosiollinen ja riittävän pitkä ja sopivan värinen ohut nahkavyö löytyi heti ensimmäiseltä etapilta Lindexistä. Eikä muutamaa senttiä vajaan kympin hintakaan kirpaissut.Voi sitä iloa minkä voi kokea, kun kerrankin jotain hakemaansa löytää ilman kissoja ja koiria.

Jos siis joku muu tynnyrimäisellä ja kookkaalla keskivartalolla varustettu kaipailee apuvälinettä jolla kiristää paikoilleen pöksyt tai kolttu, niin kipaisepa katsomassa Lindexistä. Mustakin versio löytyy.

Täytyy kai se nyt joka naisella yksi vyö olla. Siitäkin huolimatta, että itse vyötärö puuttuu.


No Comments

Post A Comment