24.07.2012

Posted at 01:02h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen elossa! Pukkasipas se tuo kesäloman viimeiset hetket ja sen jälkeen maailman kaamein työviikko melkoisen blogipaussin, mutta nyt mä olen takaisin linjoilla. Palasin tosiaan viime viikolla takaisin töihin ja se olikin sitten melkoista rytinää, kun Porissa oli samaan aikaan meneillään Suomi Areena ja Jazzit.

Kamerareppu melkein juurtui selkääni olkaimien hinkatessa kainaloni ruvelle ja neljä päivää lähes tauotta kädessä pysytellyt kamera kipeytti oikean ranteeni ja kyynerpääni sekä pahoinpiteli hartiani perunapelloksi. Nyt ei tekisi mieli ihan hetkeen tarttua koko vehkeeseen, mutta eipä ole paljon vaihtoehtoja. Että sinne se kesäloman tuoma rentoutunut hyvä olo katosi kuin tuhka tuuleen yhden ainoan hullun työviikon myötä. Onneksi sitä lomaa on vielä yksi viikko jemmassa syksyä varten.

Kaikenmoista tuli tässä parin viikon aikana mistä haluaisin ehtiä tänne kirjoittamaan, mutta tänään olen ollut vielä niin väsymyskoomassa, että ei irtoa hirveän syvällistä. Kaivelinkin tuolta luonnoksista MouMoun minulle heittämän kenkäpostaushaasteen ja vastailin sen kysymyksiin. Jospa tästä pikku hiljaa taas selviäisi henkiin ja pääsisi takaisin tähän bloggaamisenkin rytmiin!

   -teksti sisältää mainoslinkkejä- 1. Viimeisimmät ostoksesi, mistä? Uusimmat hankkimani kengät ovat täällä blogissakin jo monesti esillä olleet räväkät United Nuden Block Pump -nimiset korkkarikaunokaiset jotka tilasin Spartoolta.   2. Lempiparisi? Apua, tää on kyllä ihan sikavaikea kysymys. On ihan mahdotonta nimetä yhtä ainoaa lempiparia, mutta ehkäpä menneen kevään ja kesän aikana eniten itseäni ilahduttaeet kengät ovat olleet Bronxin leopardikengät, jotka tuntuvat piristävän lähes asun kuin asun. Mukavuutensa vuoksi useimmiten arkisin jalkaan eksyvät kengät ovat näin kesällä Gaborin ballerinat ja kylmempään vuoden aikaan Cloun bikerit.     3. Kenkämalli, jota inhoat? En uskalla sanoa oikein mistään, että suoranaisesti inhoaisin, sillä sitä aina yllättää itsensä muuttamalla mieltään. Näin kävi itselläni esimerkiksi kiilakorkojen kanssa. Mutta sellaiset kitten heelillä varustetut slingbackit ei kyllä innosta minua. Vaikkakin toki minulta itseltäkin yhdet sellaiset löytyy ja olen niitä jopa käyttänyt. Kyseessä on mamman 60-luvun kengät jotka ovat harvinaisen kauniit oman kategoriansa edustajat.   4. Kuinka paljon olet valmis maksamaan uusista kengistä? Tähän mennessä kipurajani on ollut n. 200 € tienoilla, mutta voisin kuvitella jossain tilanteessa maksavani todella mahtavista kengistä n. 400-500 €.   5. Kuinka kauan käytät yhtä kenkäparia? Eihän tällaiseen ole mitään yhtä vastausta. Tällä hetkellä kauimmin käytössä ollut kenkäpari on kymmenen vuotta vanhat Onyxin punaiset nahkanilkkurit, jotka ovat loistavasti kestäneet kaikki nämä vuodet niin kulumista kuin minun kenkämaun vaihteluakin. Joskus taas jotkut hetken mielijohteesta ostetut jalkineet ovat voineet menettää hohtonsa jo muutaman käyttökerran jälkeen. Mutta rakkaimmat kengät käytän tietysti aina niiden hamaan loppuun saakka.   6. Voisitko ostaa samanlaiset kengät kuin kaverillasi on? Ei tuota ongelmaa.   7. Millaisilla kengillä käveleminen on mukavinta? Mä jaksan kaikista parhaiten lompsia ajan myötä omaan jalkaan täydellisesti muotoutuneilla nahkaisilla bikereilla, joissa kanta on pari senttiä muuta pohjaa paksumpi. Cloun nilkkurit ovat juurikin tällaiset. 8. Oletko kesäisin ulkona ilman sukkia ja kenkiä? Ihan avojaloin en hirveän paljon uskalla hillua, mutta sukat nakkaan pois heti ballerinakelien alettua joskus toukokuun alussa. Sukat kiskon takaisin jalkaan vasta joskus syyskuussa. 9. Jos saisit ilmaiseksi millaiset kengät tahansa, mitkä ottaisit? Olen jo vuosia haaveillut Vivienne WestwoodinPirate bootseista, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi niihin sijoittaa, joten ne voisin ottaa, jos joku haluaisi kengillä lahjoa. Väristä en tosin ole vielä ihan varma. Mietin vaaleilla remmeillä varustettujen musien ja noiden Spartooltakin löytyvien kauniin ruskeiden välillä. Pitäisköhän sitä oikeesti nyt alkaa oikein tavoitteellisesti säästämään noihin Westwoodeihin, kun ovat jo niin kauan mieltäni kalvaneet..


12.07.2012

Posted at 15:15h in Yleinen by
0 Likes

Suoritin koko eilisen päivän arkeologisia kaivauksia paikalla, jossa olin kuullut asuntomme sijaitsevan. Uurastus palkittiin, sillä kaiveltuani tuntitolkulla kaikkia rätti- ja lumppukerrostumia paljastui alta jotain kauan kateissa ollutta, meidän kiva koti nimittäin!

Siinä sivussa löytyi paljon muutakin unholaan painunutta kuten useampi pari varsin kivoja kenkiä ja yksi kauan kaipaamani läskin kuristus -toppi. Ihan tuntuu nyt siltä kuin olis käynyt ostoksilla ja muuttanut uuteen asuntoon. Jännä miten positiivisesti vaikuttaa moneen asiaan sellainen inhottava juttu kuin siivoaminen. 😀

 Koko päivän hiki päässä huhkiminen tarkoitti tietenkin sitä, että itseään piti sen jälkeen hieman palkita. Palkinnoksi lunastin sitten jääkaapissa odottaneen valkkaripullon ja join sen hyvässä seurassa puhuen meikeistä ja pojista. (Koska tytöthän ei luonnollisestikaan keskustele keskenään mistään muusta.)

Minä halusin päästä ulkoiluttamaan uusia pöksyjäni ja vaatehuoneen kaivauksissa löytyneitä kenkiäni, joten hipsittiin viinipullon tyhjennyttyä läheiselle terasille hytisemään. Ostin nuo housut toissapäivänä H&M äitiysvaateosastolta kympillä. En kyllä kuolemaksenikaan tajua mikä noista tekee juurikin Mama-malliston housut. Vissiin se kuminauhavyötärö sitten.Mutta en mä noissa housuissa enää kyllä paksuna mahtuis olemaan.

Mutta äitiyspöksyt tai ei, niin arvelin, että ei kai sillä väliä millä tämän ison mahansa on hankkinut, ja nappasin seeprat mukaan. Ja ostinpa sitten samat housut vielä mustanakin, kun olivat niin mukavat. Erityisen onnellinen olen kuitenkin juuri noista seeprahousuista, sillä olen himoinnut sellaisia jo pitkään. Nyt minäkin voin leikkiä savannin asukasta.

Hyvänä seuranani toimi Porin virallinen tukkajumalatar Anni. Sillä neidillä tuota karvaa vaan riittää tolleen ihan holtittomasti. Aina ei edes naista itseään sieltä alta näe.

Loppuillasta törmäsin vielä rakkaaseen Emmikseen jonka kanssa päädyttiin torille iskemään miehiä. Hieman olivat kyllä jäykkiä tyyppejä eivätkö oikein tuntuneet lämpeevän meidän lähentelyille. Minä ujona tyttönä vaan vienosti hieman halailin, mutta Emma-Kaisa päätti, että suora toiminta on tehokkain lähestymistapa ja pussata päräytti pulunpaskapäistä tyyppiä intohimoisesti. Nice.

Huomeasitteko muuten, että siellähän ne kuvissa mun uudet lasitkin vilahtaa.. ei menny teidän arvaukset ihan nappiin.. Lähikuvia myöhemmin..


11.07.2012

Posted at 12:38h in Yleinen by
0 Likes

Miten voi ihminen olla ihan totaalinen raato palattuaan lomareissulta? Lomailunhan pitäisi olla rentouttavaa ja voimauttavaa, mutta meikäläinen makasi eilen  lähes kahden viikon matkoiltavihdoin  kotiin palattuani sängyssä ihan kuolleena. Ylös noustessa ja kävellessä  vasta tuntuikin, että kuolema tulee, kun joka paikkaan sattui niin pirusti. Kyllä se vaan on siis rankkaa tämä lomailu, mutta onneksi myös hirmuisen ihanaa ja hauskaa!

Mun kesälomakierrokseni kulki reittiä Pori-Sotkamo-Kuopio-Sotkamo-Jyväskylä-Kylmäkoski-Helsinki-Tallinna-Helsinki-Fiskars-Hanko-Pori. Että ehtihän tuota parissa viikossa paikkaan jos toiseenkin.

Maanantaina hyppäsin Helsingistä ystävieni Pauliinan ja Minnan kyytiin kohti hankoa ja matkalla pistäydyttiin tutustumassa Fiskarsin ruukkiin ja sen ihaniin pikku putiikkeihin ja kahviloihin.

”Ihana toi kellotorni!” ”Oo, mahtavan näköinen tuo tiilitalo, voisinpa asua tuossa!” ”Vähänkö söpö tuo pieni silta!” Tuolta se kuulosti, kun me mimmit koko ajan vaan ihailtiin kaikkea. Mutta kun siellä tosiaan oli vallan kauahian kaunista ja viihtyisäää ja kaunis kesäpäivä korotti kaiken vielä potenssiin kymmenen.

Ensimmäiseksi autosta ulos astuttuamme piti kylläkin jo turvautua ensimmäisen torikahvilan antimiin ja laittaa vähän pullaa ääntä kohti. Tytöt varmasti rakastaa mua nämä ahnaat kuvat julkaistuani, mutta kun just tältä me hiukopalan tarpeessa olleet matkailijat näytettiin. 😀

Ihastelu ja awww-ääntely jatkui tietenkin putiikeissa sisällä. Kaikenlaista kivaa ja nättiä oli tarjolla sisustustavaroista ja koruista kaikkeen totaalisen turhaan mutta silti niin ihanaan.

Hartaimmin tuijoteltiin parin kultasepänliikkeen antimia. Tässä tytöt keskittyy valitsemaan itselleen vihkisormuksia siltä varalta, että joskus natsais.

Yhden kahvilan perältä löytyi muutaman huoneen täydeltä taide-, antiikki- ja sisustuskirjoja. Tuolta olisin keksinyt kyllä vaikka mitä ostettavaa, mutta hillitsin itseni.

En ehtinyt missään matkani pysäkillä pesemään pyykkiä, joten reissun edetessä vaatevalikoima alkoi käydä melkoisen nihkeäksi. Fiskars-päivän asu koostuikin siis niistä lähes ainoista matkalaukusta löytyneistä vaatteista, jotka eivät vielä haisseet ihan kuolemalta. Mutta se on kuulkaa pukeutuminen helppoa tuollaisista lähtökohdista. Ei tarvii paljon miettiä mitä haluaisi päälleen pukea, tai mikä sopii yhteen minkäkin kanssa, vaan vaatteet valitaan ihan vain tarkastamalla tahratilanne ja nuuhkimalla. Ja niskaan vedetään sitten vähiten irvistyksiä ja epätoivon huokauksia aiheuttaneet rytkyt.

 

Ennen matkan jatkamista piti tietenkin vielä varmistaa, että verensokeri pysyy sopivasti koholla, joten pysähdyttiin Pauliinan jo jo joskus aiemmin testaamaan Petris Chocolate Roomiin kakulle. Hyvin upposi mulle kolmen suklaan moussekakku, omnom. Jos keli ei olisi ollut niin kuuma, niin olisin varmasti ostanut noita ihania käsintehtyjä suklaita myös mukaan, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että kotiin päästyäni minulla olisi ollut pussillinen sulaa suklaata.

Pikkuinen miinus on kyllä annettava muuten niin todella hurmaavan kahvilan käsittämättömän rumista harmaista muovitarjottimista! Jos on miljöö kohdillaan ja söpöt ruusuastiat ja suussasulavat herkut ja sisustus selkeästi mietitty vanhaan ympäristöön sopvaksi, niin linjan soisi jatkuvan sitten pikku yksityiskohtiin saakka. Kutsukaa vaan mua pienestä nillittäjäksi, mutta yksityiskohdilla on väliä.

   

Fiskarsista matkamme jatkui Hankoon illalliselle. Tarkoitus oli alunperin jäädä tuonne Suomen eteläkärkeen myöskin yöksi, mutta paikkakunta teki meille majoituksen suhteen oharit majapaikkojen oltua lähes viimeistä huonetta myöden täynnä. Me extempore matkailijat kun emme olleet kuitenkaan valmiita pulittamaan yöpymisestä ihan tähtitieteellisiä summia. Mutta ihana illallinen siis käytiin nauttimassa loistavassa Hangon Makaronitehtaassa, josta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Kun ei kerran ollut matkalaisille sijaa majatalossa, niin posoteltiin sitten yötä myöten kotia kohti. Kotona kamerani kuvia selatessa vastaan tuli tällainen minun tietämättäni napattu otos. Oli vissiin possulla rankka reissu.