29.10.2012

Posted at 15:22h in Yleinen by
0 Likes

Terkut taas kerran junasta! Edellinen postaus väsättiin matkalla Pori-Tampere, nyt puksuttelen puolestaan savonmaalta kohti pääkaupunkia.

-seuraava hehkutus sisältää mainontaa, sillä olen saanut tuotteet (olympus) blogin kautta-

Kuten blogia pidemmän aikaa lukeneet jo tietävätkin, niin minuthan käännytettiin vuosi sitten kesällä Wienissä hurmoksellisesti Olympus PEN -klaaniin. Reilussa vuodessa on pikkuruinen ns. micro four thirds -järkkäri vallannut entistä suuremman osan kuvaustilanteistani.

Viimeisin aluevaltaus tapahtui viime viikolla, kun yhdessä perhekuvauksessa 1v lapsi alkoi itkeä hillittömästi joka kerta kun nostin ison duunijärkkärini (Canon 5D Mk II + 24-70 mm 2.8) naamalleni. Melkein puolituntia odoteltiin josko poika tottuisi hommaan eikä enää säikkyisi, mutta koska kasvokontakti tuntui lapsesta mustaa isoa mötikkää turvallisemmalta, niin päädyin sitten nappaamaan tuon minulla kokeilussa olevan uusimman PENin (E-PL5) laukustani.

20121029-141708.jpg

Vaikka noin pienellä kameralla kuvaaminen tuntuikin studiossa työtilanteessa hieman oudolta, niin tämä kameran vaihto kuitenkin pelasti kuvauksen, kun pikku jätkä lakkasi säikkymästä.

Vaikka siis työhommat hoidankin n. 98% täyden kennon vehkeellä, niin nuo peilittömät järkkärit ovat kyllä tulleet kuvauskalustooni pysyvästi. Blogiini kuvaan lähes 100 prosenttisesti vain PENillä. Joskus olosuhteiden pakosta saatan kuvata jotain tänne puhelimella tai iPadillä ( kuten tähän postaukseen, koska kamera oli kohteena).

20121029-141717.jpg

Uusimmassa E-PL5 -mallissa on muutamia loistojuttuja verrattuna aiempiin malleihin. Itseäni ilahduttaa erityisesti tuo kääntyvä näyttö, jonka saa tarvittaessa taiteltua vaikka noin päin, että itsensä kuvaaminen onnistuu helposti. Aika näppärä tominto etenkin meille omaa pärstää kuvaaville bloggaajille. 😀

Myös itse tapahtuva asukuvien ottaminen helpottuu sekä tuon näytön saranamekaniikan, että säädettävän vitkalaukaisijan ansiosta. Jos ei siis omista kaukolaukaisijaa, niin vitkan voi asettaa ottamaan vaikkapa kymmenen peräkkäistä ruutua sekunnin välein. Ehtii juuri sopivasti vaihtaa poseerausta otoksien välillä, eikä tarvitse joka välissä juosta painamaan laukaisijaa.

20121029-150709.jpg

Jos kamera-asiat kiinnostavat ihan yleisellä tasolla, tai himottelet vaikkapa tuota uutta PENiä (ekaa kertaa julkisesti hypisteltävänä), niin ensi viikonlopun Digiexpo -tapahtuma on varmasti vierailemisen arvoinen. Itsekin olen suuntaamassa silloin Helsingin messukeskukseen ihmettelemään kameroiden ja muiden teknisten vempeleiden uusimpia tuulia.

Nyt myös muutamalla teistä olisi mahdollisuus saada ilmaiset liput Digiexpoon. Sain yhteistyökumppaniltani Olympukselta 5 kahden hengen lippupakettia (arvo 2×15€)  jaettavaksi lukijoilleni.   EDIT: Sain juuri viestin, että saan vielä 5×2 lippua lisää. Eli jaossa kahden hengen pääsyliput yhteensä kymmenelle hengelle  (10 x 2 kpl)! Yhden palkinnon arvo 2 x 15 €.

Noilla samoilla lipuilla pääsee sisään myös yhtä aikaa järjestettäviin Hifiexpoon, Skiexpoon, Boardexpoon ja Jätkä & Säbä -expoon. (Erityisesti toi viimeinen on tosi houkutteleva :D) (EDIT: mulle huomautettiin, et kyseessä on Lätkä&säbä eikä jätkä & säbä… Pikku lukivirhe.. 😀 Logossa oli hieman hämäävä mailan lapa.)

Eli tässä vois olla tapahtuma minne sen ukonkin saisi raahattua mukaan, jos ei se innostu esim. Häämessuista. 😉

Mikäli siis 2.-4.11.järjestettävä Digiexpo sun muut kiinnostaa, niin jätä puumerkkisi kommenttiboksiin huomiseen, eli tiistai-iltaan klo 23.59 mennessä.

Voisit samalla kommentissa kertoa millaisia valokuvausaiheisia postauksia kaipaisit blogiini (vai oisko ne ihan syvältä eikä niitä todellakaan kaivata..). Olen nimittäin miettinyt että aihetta olisi kiva valottaa lisää täälläkin. Kuvausvinkkejä? Photoshop-juttuja? Muuta?

Laitan voittajille meiliä asap osallistumisajan päätyttyä saadakseni osoitteet joihin liput toimitan. Ne on saatava postiin keskiviikkona, jotta varmasti ehtivät kaikille viikonlopuksi. Tarkkaile siis meiliäsi jos osallistut arvontaan.


28.10.2012

Posted at 22:29h in Yleinen by
0 Likes

-sisältää mainontaa-

Saatuani pari viikkoa sitten Ten Pointsin tiilenpunaiset kiilakorkonilkkurit olen saanut pakkomielteen vastaavanoloisista mustista kengistä. Olen jotenkin ihan varma, että mukavalla kiilapohjalla varustetut mustat syysjalkineet olisivat juuri loistava lisä arkikenkieni armeijaan.

Minulla olisi blogiyhteistyön tiimoilta käytössä lahjakortti Spartoolle, joten olen koittanut kartoittaa sieltä varteenotettavia ehdokkaita. Parit kivat yksilöt piti unohtaa oman koon puuttumisen vuoksi, mutta tällä hetkellä harkintalistalle ovat päässeet kuvassa näkyvät tyypit.

20121028-215325.jpg

Tällaisessa ajatuksessa, että haluaa juuri jonkun tietynlaiset kengät on se ongelma, että täydellisiä ei tunnu koskaan tulevan vastaan, vaan kaikissa on aina joku pieni itseä epäilyttävä juttu. Kun sitten taas jos ei hae mitään tiettyä, tulee sellaisia täydellisiä ihanuuksia vastaan ihan vaan yllärinä.

Mä en osaa oikein päättää mitkä noista kuvan kengistä olis mun suosikit. Vasemman alakulman Emma Go:t olis sellaiset aika varmat perusvehkeet, mutta Dieseleissä olis astetta enemmän asennetta lyhyemmän vartensa ja mielenkiintoisemman pintansa vuoksi.

Bocagen molemmat mallit on tosi kauniit, mutta mietin, että onko ne ehkä liian sliipatun ja naisellisen oloiset mulle. En ole vielä oikein innostunut kiilakorkolenkkaritrendistä, mutta nuo Pataugasin kumikärkiset tennarihenkiset nilkkurit jotenkin kiehtovat minua. Ne on sporttiset, mutta karmivat tarralenkkari-fibat puuttuvat.

En ossoo päättäää!!! Oisko teillä mitään mielipidettä? Passaisko jotkut noista minulle?


27.10.2012

Posted at 11:40h in Yleinen by
0 Likes

Kun katselen tässä junan ikkunasta silmien ohi vilahtelevaa kauniin lumista maisemaa, en voi olla pitämättä talven tulosta. Huurteiset puut ja puhtaanvalkea lumi ovat jotenkin kovin kotoinen näky.

Mutta koska syksyn aikana ja vuoden taittuessa talveen, tuntee aina jonkinmoista haikeutta ja ikävää taaksejäänyttä lämpöä ja valoa kohtaan, on nyt hyvä hetki katsella kesäisiä kuvia ja muistuttaa itseä, että kyllä se aurinko nousee ensi vuonnakin.

20121027-110156.jpg

Auringon kaipuussani ikävöin erityisesti ihanaan Roomaan, jossa ehdin vielä syyskuun alussa nauttia lähes hellelukemista. Asu-/turistikuva tuli viimeisenä reissupäivänä napattua Colosseumilla.

Olimme reissun aikana naureskelleet miten yhdenkin sadepisaran pudotessa taivaalta, eteen ilmestyi välittömästi laumoittain katukauppiaita käsivarret sateenvarjoja täynnä. Aivan kuin tyypit olisivat pamahtaneet tuotteineen paikalle jonkin teleportin tuomana.

Tuona viimeisenä reissupäivänämme aurinko kuitenkin porotti todella kuumasti ja mamma sattui sanomaan, että saisi kyllä vuorostaan tulla vastaan joku päivänvarjokauppias. Ja kuin taikaiskusta seuraavan kulman takaa luoksemme asteli mies kaupitellen noita paperisia päivänvarjoja muutamalla eurolla. Sitä siis saa mitä tilaa.

Yritän olla kuvassa varjoineni kovinkin ylväs kaunotar leningissäni ja kera tyttömäisen päivänvarjon, mutta jotenkin tuo polvea kiertävä nuhjuinen side hieman verottaa tyylikkyyspisteitä. 😀

Juuri tänä aamuna katselin pukeutuessa polveni komeasti tummanpunaisena pullottavia arpia ja mietin kuinka monenmoisista kommelluksista ja operaatioista kertovia merkkejä tämäkin tomumaja on ehtinyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kerätä. Muistan nuorempana ajatelleeni, että näkyvät arvet olisivat ihan kauhistus, mutta nykyään ajattelen niiden kertovan tarinoita. Uusimpien arpien verinen tarina löytyy täältä.

”Hyvät matkustajat, saavumme hetken kuluttua Tampereelle.” Täytyy siis jatkaa matkaa. Next stop Kuopio!