28.11.2012 Söpö karvakaveri

Ihan alkuun etsintäkuulutus! Nim. Catti (meilios. Cattibrie78) otatko yhteyttä! En ole saanut vastausta meiliini. Sua odottais 100 € S-ryhmän lahjakortti!

Sitten päivän varsinaiseen agendaan, eli asukuviin, joissa jännin ja hienoin asia on rekvisiittana oleva karvainen kaveri.

Mun uuden työkaverin koira 5kk ikäinen Pablo-hauva saapui tänään studiolle kuvattavaksi ja seurakoiraksi. Mä olen niin monta viikkoa vinkunut, että haluaisin päästä paijaamaan koiraa ja nyt mä vihdoin pääsin. Pablo vaan ei ollut kauheen sylissä viihtyvää tyyppiä sillä uuden paikan nurkkien tutkiminen kiinnosti enemmän. Mutta kyllä mä psai. Pienen annoksen karvakaverin lämpöä ja lipaisuja.

Poseerattiin ulkona yhdessä Pablon kanssa. Tylsän työpäivän rentoiluasun kuvat muuttuvat heti astetta kiinnostavammaksi, kun siihen lisää karismaattisen kaverin.

Ja mitkä kaverukset me tuossa yllä olevassa kuvassa ollaankaan! Melkein sama asento molemmilla ja kummallakin tummat kulmat viivoina. 😀

Olen ollut tosi arka pitämään värillisiä sukkahousuja, mutta nyt mä olen hengaillut noilla sukkapöksyillä jo useamman päivän. Ne käy jotenkin niin kivasti yhteen tuon uusimman lempparihuivin ja punaisten silmälasien kanssa.

Hame ja neulepaita jonka etupaneeli on satiinia (polyesteri-sellaista) molemmat H&M, samoin nuo äitiyssukkahousut. Juu, luitte oikein, mammasukkikset. Kaverin suosituksesta testasin, vaikka ei oma maha ei kasvakaan kenestäkään muusta kuin itsestäni johtuen.

Kiroilin joku kerta liian matalalle jääviä ja rullautuvia sukkahousuja, niin kaksi lasta pyöräyttänyt ystäväni kertoi jääneensä mammasukkahousujen käyttäjäksi raskauksien jälkeenkin niiden mukavuuden vuoksi. Ja oikeassahan se oli! Nää ei oo koko päivänä ahistaneet tai rullautuneet vatsamakkaroiden alle. Jeii, voitto! Mä ja mun tynnyrimäinen keskivartaloni kiitetään.  Aion syöksyä ostamaan näitä samoja mustina.

Ja arvatkaa mitä mä pyhästi lupaan tehdä huomenna.. Soittaa vihdoin Maikulle ja varata ajan tukan katkaisuun ja värjäykseen. Jos sitä jonkin ajan kuluttua kehtais taas kulkea ilman pipoakin. Vaikka toisaalta, eihän sitä ilman pian enää tarkene. Mutta silti.

Olispa mulla joka päivä tuollainen ihana pallero mukana kuvissa. Mä suhtaudun itseenikin jotenkin paljon suvaitsevammin, kun samassa kuvassa on tuollainen söpöläinen. Oikea terapiakoira siis.

Loppuun vielä yksi kuva Pablosta studiossa. Hän niin kiltisti poseerasi (aina hetkellisesti). Oiiiii ja aawwwww!

Kaikki postauksen kuvat: Nelly Stenroos