Kun paketista juuri avatut sukkahousut repeää liitoksistaan ensimmäistä kertaa jalkaan kiskoessa, ei tarvitse katsoa kalenteriin tietääkseen, että on maanantai. Ja kun peilistä näkyy karvainen jeti (heti oun olet siirtänyt karvoja sen verran sivuun, että näet peilin), tietää myöskin, että kampaajalle menoa ei olisi voinut odottaa enää päivääkään.

Onneksi oli aika varattuna tänne Maikun osaaviin käviin juuri tälle aamulle. Lähes viiden päivän uuvuttavan räkätaudissa piehtaroinnin (olin tosi död, siksi en jaksanut edes postailla) jälkeen mikään ei piristä ja herätä paremmin eloon kuin uusi tukka.

20121210-101954.jpg
Onko kuvassa ennen vai jälkeen? 😀

Hieman pukkasi kyllä ikäkriisiä, kun tajusin toivovani Maikulta ”sellaista aika luonnollista, lähes omaa sävyä” ja leikkauksen suhteen ollaan linjoilla ”pehmeää ja käytännöllistä”. Tähänkö sitä on nyt tultu? Missä on sivusiilit sun muut aiemmilta kampaamoreissuilta tutut viritykset? 31v ja ihan mummo. 😀


Happy birthday to me, happy birthday to me!

Mikään ei paremmin oikeuta uusien kenkien ostoon kuin syntymäpäivä. (minä tosin en ole kyllä ikinä tarvinnut erityistä syytä uusien kenkien ostoa varten..)

Rakkaat Bronxin leopardi-herrainkengät (bannerissakin näkyvät) ja Guessin huikeat leopardi-korkkarit ovat muistona siitä, kun iän ensimmäinen numero pyörähti kakkosesta kolmoseksi. Ekaa 30+ synttäriä puolestaan juhlistetaan hieman jämerämmillä jalkineilla.

Nettiostoksien hehkuttaminen tuntuu aina hieman riskaabelilta niin kauan kuin paketti ei ole vielä saapunut eikä ole päässyt ostostaan sovittelemaan. Mutta nyt on pakko hihkua hieman jo tässä vaiheessa, kun tilausvahvistus on vasta juuri ja juuri ennättänyt kolista sähköpostiluukkuun.

31 ikävuoden kunniaksi päätin hemmotella itseäni upeilla Jeffrey Campbellin Brit Wrap Strap prätkäbuutseilla. Olen jo pidemmän aikaa pitänyt silmiäni auki juuri oikeannäköisten ruskeiden bikereiden varalta ja sopivasti nämä yllättiväy minut iloisesti Shopbopin alennus-kategoriasta. Olin ihastellut näitä jo mustina Stellan kintuissa, mutta tästä kauniista ruskean sävystä en ollut aiemmin tietoinen.

Shopbop tarjosi sattumalta kivan ”synttärilahjan” 30% alennuksen muodossa, joten kengät irtosivat yli 50 € normihintaa huokeammin. Tulleineen ja veroineen Jeffreyt haukkasivat veronpalautuksistani hieman reilut 150 €. Ei paha. I’m happy.

Kenkien lisäksi shoppailin tässä illan pikkutunteina itselleni myös yhdet tissiliivit Asokselta. 31-vuotias Veera siis kiskoo jalkaan reteät buutsit, nostaa painovoiman kurittamat hinkit näteillä liiveillä aavistuksen lähemmäs leukaa ja kohtaa seuraavankin ikävuoden samalla ”en mä kyllä oikeesti tunne itseäni vanhaksi” -asenteella kuin aiemmatkin.


Joku jo tuolla kommenttiboksissa kysäisi, että mihin oon hukkunut, kun en ole vielä joulukuuta täällä blogissa lainkaan käynnistänyt, joten aattelin nyt tulla sitten huutelemaan. Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta postauksen otsikon mukainen fiilis vähän koitti nostella päätään tuossa viikonloppuna ja vietinkin vapaat aika tiukasti peittokääryleessä. Ei mitään sen vakavampaa tai akuutimpaa syytä olla surkeana, mutta tuli nyt hetken aikaa negailtua  ja tunnettua ahdistusta yleisesti mm. seuraavista aiheista:

 

  • Mä en yhtään tiedä mitä elämältäni haluan
  • Tahdonko mä tulevaisuudessakin tehdä työtä jota teen nyt?
  • Onko tämä kaupunki se paikka jossa haluan asua?
  • Oon jo vanha luuska (biologisen kellon mielestä), mut en vieläkään tiedä haluanko lapsia
  • Entä jos mä haluan niitä joskus vuosien päästä mut on jo liian myöhäistä
  • Oma peilikuva ahdistaa.
  • Arki tuntuu aina niin pirun takkuiselta! En saa mitään aikaiseksi.
  • Ärsyttää yleinen jouluhössötys.
  • Kaikista parhaat ystäväni asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁
  • Isi ja äiti asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁

 

Kuva viime talvelta, mutta samassa kokovartalovillasukassa olen viihtynyt läpi eilisen ja tämän päiväisen pakkasen. Toimii. Ei paljon pakkanen meikäläistä pureskele.

 

Koska negailu ei kuitenkaan kanna hedelmää eikä anna vastausta mieltäni askarruttaviin suuriin kysymyksiin, listaan tähän myös viime päivinä päässä pyörineet kivat asiat:

 

  • Ensi viikolla näkee Iinaa!
  • Ensi viikolla Amorphiksen keikka!
  • Enää pari viikkoa töitä ja sitten vajaan parin viikon loma!
  • Päätin tehdä joulun suhteen just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eli suuntaan kotiin isin ja äidin luo enkä aio stressata.
  • Samalla reissulla näen myös muuta perhettä. Mummi! Siskot!
  • Kotikonnulla pääsee myös makaamaan ikiaikaisen ystävän sohvalle punaviinilasi kourassa.
  • Saatiin Iinan kanssa napattua itsellemme Vain elämää -konserttiliput!
  • Se tarkoittaa, että vietämme uuden vuoden Iinuskan kanssa Helsingissä.
  • Taloustilanteeseen on tässä kuussa tarjolla paljon helpotusta.
  • Syntymäpäivä ylihuomenna, ja se tarkoittaa tietenkin vapaapäivää!
  • Muistin vihdoin varata ajan kampaajalle.

kollaasin lainasin törkeästi Iinalta ja kuvien lähteet ovat: 1, 2 ja 3

Eli isoissa asioissa on nyt sellainen hieman vakava ja pohdiskeleva pohjavire, mutta siinä päällä on sitten kuitenkin kaikkea positiivista kuorrutetta. Noiden plääh-fiilisten vuoksi tuli siis pysyttyä pois täältä blogistakin. Mutta kyllä tää tästä taas käynnistyy.