Hirvittävän siivousurakan päätteeksi ruuvailtiin tänään vielä parit hyllyt seinään ja sijoiteltiin muutama taulu uudelleen ja nyt nautiskelen täällä putipuhtaasta kodista, jossa pari nurkkaa näyttää vähän uudeltakin.

Kaksi vuotta tässä asunnossa on pian asuttu ja keskeneräiseltä tämä tuntuu edelleen. Paljon kivoja yksityiskohtia löytyy ja joku nurkka toimii, mutta ei tämä kovin ehjä kokonaisuus ole. Eihän kodin toki sellainen tarvitse ollakaan, mutta kyllä mulla on vielä erinäisiä parannustoiveita.

Kuvailin muutamia tänään itseäni ilahduttaneita yksityiskohtia kodistamme teidänkin nähtäväksenne. Kyllä näistä ainakin sellainen asia selviää, että mikään kliinisen valkoinen sisustus korkeakiiltohuonekaluineen ei ole se meidän juttu. 😀

20130711-222106.jpg

Punainen nahkasohva oli haaveeni vuosia, kunnes löysin niitä kaksin kappalein itselleni sopivaan hintaan. By Rydensin Sergeant-lamppua kuolasin jo ennen tähän asuntoon muuttoamme ja sain sen sitten mammalta 30v-lahjaksi.
20130711-222549.jpg
Olin etsiskellyt oikeanlaista vitriinikaappia yhteen olohuoneen nurkkaan jo muutostamme lähtien, mutta kaikki uudet olivat joko ihan hillittömän rumia tai hillittömän kalliita. Ylipäätäänkin itseä miellyttäviä oli hyvin hyvin harvassa, joten uustuotannon vaihtoehdot pitkälti tutkittuani tiesin haluavani mieluummin jotakin useamman vuosikymmenen ikäistä.

Aika tarkalleen mielikuviani vastannut ja haastavilta mitoiltaankin sopiva kaappi löytyi SPR:n Kontista jo kevättalvella, mutta pääsi oikealle paikalleen vasta nyt. Kaapin löytymisessä oli jokin vaisto kohdillaan, sillä olin tuona maaliskuisena päivänä ajamassa työkeikalta tullessa Kontin ohi, kun yhtäkkiä mieleeni nousi lause ”mitä jos se etsimäni vitriini on tuolla juuri nyt ja minä meinaan ajaa ohi”. Ja siellähän se minua odotti kauniina ja oikean kokoisena sopiva hintalappu kyljessään.

20130711-222206.jpg

Itse vitriiniin laitettiin kokoelma jos jonkinsortin kippoja viskilaseista kuoharilaseihin, sillä baarikaappina toimiva vanha radiosenkki sijaitsee viereisellä seinustalla. Kaapin päälle puolestasn pääsi kolmekymppislahjaksi saamani taulu, mammalta saatu Block-lamppu, parit tuikkukupit ja kotikotoa meille muuttaneet rautaheppa ja -hauva.

20130711-222213.jpg

Kivituikkujen väri sopii kivasti lämpimänsävyiseen tauluun ja sirot ja ohutjalkaiset eläinhahmot synkkaavat taulun mustan ”hahmon” (mikä lie taiteilijan vahinkoroiske) kanssa. Tykkään! Seinälle ripustamisen sijaan haluin pitää taulun vain huolettomasti nojailemassa.
20130711-222229.jpg

Yksi jos toinenkin taulu vain nojailee seiniin, mutta useimmat siitä syystä, etteivät ole löytäneet paikkaansa. Sellaisiin kuuluu myös juuri viikon takaiselta Sotkamon reissulta kotoa tuotu suurikokoinen abstrakti maalaus. Uusia kehyksiä kaipaava taulu oli värikkyydessään suosikkini jo lapsena sillä sen kuvioista saattoi mielikuvituksen avulla löytää vaikka mitä hahmoja.

Tuo taulu on siis monen muun taideteoksen ja esineen tavoin tärkeitä ja rakkaita lapsuuskodin palasia tuotuna omaan kotiin. Itselleni tuollaiset muistoja ja tunteita herättävät tavarat ovat kotona todella tärkeitä. Mieluummin vähän eriparista rakkailla esineillä kuin viimeisen päälle harmonista uusilla hankinnoilla.

20130711-222357.jpg

Puisen hahmon olen myös napannut kotoa, mutta pikkuruinen aasi-hahmo on matkamuisto Wienistä. Ostin sen eurolla tai parilla kierrellessäni Jonnan kanssa Naschmarktin kirpputorilla. Sitä katsellessa muistaa aina tuon kivan reissun ja kaikki siellä nautitut kakkupalat ja viinilasilliset. (Tai no, niitä oli liian monta muistettavaksi.. 😀 )

Näitä kuvia ja niissä esiintyviin tavaroihin liittyviä tarinoita tuli sen verran, että julkaisen suosiolla parissa osassa, ettei tule puuduttavan pitkää postausta. Osa 2 näitä kodin pikku palasia siis luvassa lähipäivinä!


Asoksen paketti saapui vihdoin perille seikkailtuaan ensin vanhaan osoitteeseeni. Tilaamaani maksimekkoa en ole vielä ehtinyt sovittaa, mutta mahtava printtimekko pääsi päälleni jo eilen illalla suunnatessamme Ravintola Kirjuriin.

Kuvia ei kuitenkaan muistettu ottaa vasta kuin kotiin mennessä pienissä skumppahuuruissa illan jo viilettyä niin, että päälle oli putänyt vetää neule. tässä siis vain hieman ihanan helman vilautusta. Täytyy kuvata koko mekko paremmalla ajalla ja keskittymiskyvyllä.

20130711-121401.jpg

mekko/Asos Curve, neule/Flash, laukku/H&M, kengät/Crocs (saatu)

Sain valita Crocsilta kesäkengät ja nuo kiilakorot saapuivat eilen. Se oli rakkautta ensiaskelilla. Aivan hiton mukavat.

20130711-121547.jpg

Minulla oli tuossa mekossa kyllä melkoisen huutomerkki-olo, sillä se on ihan hillittömän kirjava ja siten aika poikkeava ilmiö omassa pukeutumisessani, mutta eiköhän siihenkin fiilikseen totu, sillä mekko on ihan sikahieno.

20130711-121555.jpg

Nyt tarttis reipastua ja hoitaa siivoushommat loppuun ennen Jazz-vieraiden tuloa. Sitten saa loppuviikon vielä relata. Kämppä on kerrankin niin edustuskunnossa, että voisin kuvailla muutamia juttuja tänne blogiinkin!


Löydettyäni edellisen blogissa julkaistun uimapukukuvani nimeltämainitsemattomalta pienten lasten vanhemmille suunnatulta keskustelusivustolta kera kauhistelujen ja toisaalta toiveiden nähdä lisää, jotta saisi nauraa, en voinut jättää näitä kuvia julkaisematta.

Jos meikäläisen esiintyminen uimapuvussa saa toiset haukkomaan henkeään kauhusta ja pysymään siten entistä tiukemmin omassa ruokavaliossaan, tai tarjoaa toisille sellaista iän pidennystä kuin kunnon nauruja, niin minähän olen varsin hyödyllinen yksilö tälle yhteiskunnalle. 😀

Iina nappasi nämä iloiset kuvat maanantaiaamuna, kun kipitimme hänen ehdotuksestaan Eiranrantaan aamu-uinnille. Meinasi kyllä mennä molemmilla sisu kaulaan, kun ekan kerran dippasimme ukkovarpaitamme hyiseen meriveteen, mutta toisiamme tsemppaamalla ja hitaasti etenemällä uskaltauduimme sittenkin pikaiselle uintipyrähdykselle. Ja hyvä niin, sillä se oli uskomattoman virkistävää.

Vielä pari vuotta sitten tuskailin kivojen uimapukujen ja bikinien huonoa saatavuutta, mutta sitten tilanne keikahtikin vallan toiseen suuntaan. Jostain syystä sopivia ja nättejä uikkareita alkoi löytyä vähän joka suunnalta.

20130710-093842.jpg

Tällä hetkellä kaapista löytyy tuon kuvissa olevan H&M+ -malliston viidakkouimapuvun lisäksi ainakin yksi Finnwearilta saatu musta hieman 50’s henkinen uikkari ja Evansin musta olkaimeton uimapuku, joka on ehdoton suosikkini.

Bikinitilanne on puolestaan tälä hetkellä olematon, mutta en ole kyllä tänä kesänä oikeastaan edes etsinyt. Ja niillekin tietäisin jo monta ostopaikkaa, jos nyt hirvittävä bikinihimo iskisi. Mutta toistaiseksi olen pärjännyt varsin hyvin kokouikkareilla, sillä itselläni ei ole mitään tarvetta koittaa saada rusketusta vatsaan. Aurinkoa tykkään ottaa olkaimettomalla uikkarilla, jotta vältyn yläkropan rusketusrajolta.

Jotta muutkin kaltaiseni plussapallerot voisivat rynniä rannoille kanssaeläjiä kauhistuttamaan ja riemastuttamaan, kokosin tähän muutamia tärppejä näteistä pluskoon uikkareista.
20130710-093900.jpg

Muistin muuten just, että multahan löytyy myös tuo punainen mekkouimapuku! Just hyvä, jos haluaa vähän peitellä reisiään, tai tulee kiirelähtö rannalle ja on ns. puutarha huonosti hoidettu. 😀

Punainen on ihan Elloksen omaa mallistoa, eli siitä on myös pieniä kokoja. Kaksi muuta on peräisin Elloksella myynnissä olevaa Taillissime-mallistoa. Elloksen uikkareihin pääset Tästä.
20130710-093910.jpg

Amerikkalaisen Swimsuits For All -nettikaupan minulle bongasi Tommi. (Miten söpöä, että se laittaa tuollaisia asioita mieleen ja vinkkailee mulle. 🙂 )

SfA:n valikoima on monipuolinen ja kokoja löytyy jopa numeroon 60 saakka. Sivustolla näyttäisi olevan tällä hetkellä -30% kaikista normaalihintaisista ja -10% alennetuista hinnoista, jos oikein pikaisesti vilkaisin.
20130710-093918.jpg
Modclothin vintagehenkiset uimapuvut hurmasivat ihan ensikatsomalta! Kyseinen pulju tarjoaa vaatetusta kaiken kokoisille, joten täältä löytyy naisellisia ja söpöjä uima-asuja (ja toki paljon muutakin!) olitpa sitten kokoa 36 tai 46.

Modclothin uimapukuosastolle pääset Tästä.

Auringosta ja uimisesta nauttiminen on ihan kaiken kokoisten oikeus! Hipsitään siis kaikki ilolla sinne uimarannalle eikä liikaa stressata mistään selluliiteista tai mahamakkaroista. Uimahallit ja uimarannat ovat ehkä parhaita paikkoja osoittamaan, että ne täydelliset supermallivartalot ovat aika harvassa.

Aiheuttaako uimapuvussa esiintyminen sinussa ahdistusta?