”Näyttäisit paljon naisellisemmalta, jos sinulla olisi pidempi tukka.” ”Tämäkin bloggaaja olisi tavattoman kaunis, kunhan vain pukeutuisi vartalomallinsa mukaisesti.”

Molemmat edellä olevat lainaukset ovat minulle/minusta sanottuja. Joidenkin ihmisten mielipiteitä ja niitähän maailmaan mahtuu. Tuollaiset kommentit eivät mitenkään loukkaa minua, ne kertovat vain siitä, että niiden kirjoittajat ajattelevat eri tavoin kuin minä. Syy miksi nostin nuo tähän esimerkeiksi, on että halusin pohdiskella sitä pitäisikö jokaisen naisen lähtökohtaisesti pyrkiä näyttämään mahdollisimman naiselliselta? Entä miksi edelleen ajatellaan olevan vain yhtä tietynlaista kauneutta, jota jokaisen pitäisi tavoitella.

Tiedostan itsekin, että hiusmallini ollessa hieman pidempi ja pehmeämpi, näytän naisellisemmalta kuin ihan superlyhyellä pystytukalla. Mutta sitä en ymmärrä miksi se naisellisuus olisi joka tilanteessa aina yksioikoisesti parempi. Saman kysymyksen voisi esittää kaikkien pukeutumissääntöjen kohdalla. Miksi oletetaan, että kaikilla on juuri ne samat pyrkimykset näyttää siltä samalta keskiverrolta mihin ohjeilla ihmisiä koitetaan työntää?

Jos olet kovin pitkä, niin näin pukeutumalla lyhennät itseäsi optisesti. Jos olet lyhyt, niin tällä tavoin näytät pidemmältä. Isoja tissejä kuuluu häivyttää, pieniä suurentaa. Pistä vyötärö paikoilleen, tasapainota leveitä reisiä oikeanlaisilla housuilla ja pyri tiimalasiin tekemällä jotain hartioillesi tai lanteillesi. Vähintään jommassa kummassa on kuitenkin vikaa.  Sitten vielä pitkä tukka kauniille kiharoille ja juuri oikean sävyistä punaa huuliin ja sinäkin olet suositusten mukainen nainen.

En minä halua olla suositusten mukainen nainen. Minä haluan olla minä. Toisinaan minä olen sääriä säälimättä korkokengissä ja minihameessa esittelevä Veera. Joskus taas olen roikkuvissa farkuissa ja villapaidassa pipo päässä hiihtävä Veera. Vallalla olevien sukupuoliroolien ja kauneusihanteiden mukaisesti olen suuren yleisön mielestä varmasti vetävämpi mimmi laittautuneena ja näyttäessäni naisellisemmalta. Mutta kun en mä halua aina näyttää samalta enkä tunne tarvetta joka ikinen päivä tehdä itsestäni yleisillä mittareilla mitaten kauneinta mahdollista minua.

naisellisuus

Eräs lukija kommentoi jokin aika sitten huulipunani sävyä, joka ei hänen mielestään sopinut minulle. Siinäkin kohti mietin, että miksi joka ikinen päivä pitäisi kaikkien yksityiskohtien olla juuri niitä parhaiten itselle sopivia. On varmasti olemassa jokin ihooni ja hampaideni sävyyn täydellisesti sopiva sävy, joka olisi minulle optimaalisin näyttääkseni… niin miltä? Jonkun yleisen mielipiteen mukaisesti kauneimmalta itseltäni. Mutta olisiko se aika hiton tylsää käyttää päivästä ja vuodesta toiseen sitä yhtä ja samaa sävyä vain siksi, että ”tämä sopii sinulle kaikista parhaiten”.

Kenen mielipiteen kuuluu olla tärkein kun mietitään miltä ihmisen tulisi näyttää? No tietenkin sen tyypin joka sieltä peilistä tuijottaa. Toki toisinaan on hetkiä jolloin haluaa miellyttää olemuksellaan myös jotakuta toista, mutta se ei varmasti onnistu, jos yrittää tehdä sen tavalla joka ei ole itselle ominaista.

Tulen näitä asioita miettiessä aina siihen samaan lopputulemaan, että jos joku pitää minusta, niin se ei varmasti muutu sen mukana leikkaanko itselleni lyhyen poikatukan vai kasvatanko naiselliset kiharat. Seurassani viihtyvät ihmiset eivät varmasti kaikkoa luotani pukeutumiseni vuoksi, jos vain viihdyn itse tyylissäni. Mutta voivat kyllä kaikota, jos alan epätoivoisesti esittää jotakin mitä en ole.

Toisinaan tuntuu, että olen naiivi, kun ihan oikeasti kuvittelen, että ihmisen oma fiilis on se mikä merkitsee, eikä se, että me kaikki pyrkisimme ihanteelliseen keskiarvoon, olemaan nättejä, hoikkia ja tasapainoisesti pukeutuneita ja naiset tietenkin yleisesti tunnustetuin mittarein mitattuna naisellisia.

Onko se niin väärin, jos viihtyy muissakin ulkoasuissa kuin vain siinä ns. kauneimmassa ja yleisesti hyväksytyimmässä versiossa itsestäni?


Kerroin jo aiemmin juoksennelleeni viime viikon torstaina ympäri Helsinkiä eri firmojen pressipäivillä. Yksi itseä kovasti kiinnostanut kohde oli Bestsellerin showroon ja siellä erityisesti Junarosen rekit.

Jos jollekulle Junarose ei ole vielä tuttu merkki, niin kyseessä on tanskalaisen Bestsellerin kesällä täällä Suomessa myyntiin tullut XL-merkki. Tutumpia Bestsellerin brandeja ovat varmasti esimerkiksi Vero Moda, Vila ja Only, mutta toivotaan, että tuo Junarosekin leviäisi kunnolla kauppoihin ympäri maata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvailin showroomilla joitakin tulevan kevään Junarose-uutuuksia. Mallisto on jälleen mukavan laaja ja sieltä löytyy vaatteita moneen erilaiseen tyyliin. On kuoseja ja värejä, vaaleita romanttisia sävyjä, denimiä monessa muodossa ja jotain myös itseni kaltaiselle tummien sävyjen ystävälle.

Tuosta ekan kuvan takista tuli muuten ihan mieleen yksi plussabloggajakollega… 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun olen päässyt vähän sinuiksi vaaleanharmaan kanssa, niin tuo eläinkuosinen tikkitakki rupesi värän kiinnostamaan..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Useammastakin mekosta löytyi edellä näkyvien kaltaisia helmikirjailtuja yksityiskohtia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itseäni kuitenkin kiinnosti kirjailujen ja värikkäiden kuosien sijaan tylsästi musta, valkoinen ja harmaa.

JUNAROSE2

Hieman hairahduin ihailemaan värikkäitäkin painokuvioita, sillä jokin tuossa yllä olevassa mekossa viehätti.

JUNAROSE1

Denimin ja sinisen eri sävyjen ystäville (itse en heihin kuulu) on keväällä luvassa paljon kaikkea kivaa!

JUNAROSE

Aiemmissakin näkemissäni mallistoissa huomioni ovat erityisesti kiinnittäneet Junarosen monet hienot takit eikä asiaan tullut poikkeusta tälläkään kertaa. Myös kaikista suurimman vaikutuksen itsseni tehnyt vaatekappale oli tällä kertaa takki ja voi pojat kuulkaa millainen takki…OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä joku maailman täydellisin ja mahtavin nahkarotsi! Sovittelin tuota ihanuutta päälleni ja huokailin pökertyneenä. Niin pehmeä, niin sopiva, niin ihana. Takki on tulossa myyntiin tammikuussa, mutta Suomessa sitä oli menossa ainoastaan Järvenpäähän. Pitänee siis itse väijyä nettikauppaa sillä silmällä, jos sattuisi tammikuussa olemaan rahaa (n. 250 €) tuon hankintaan. Oih ja voih. Näen rotsista unia.


Tulin juuri kampaajalta ja pitkästä aikaa mulla vaihtui väri! Ruskean lämpö vaihtui kylmiin punaisen sävyihin.

En ehtinyt vielä nappaamaan tukasta muuta kuin tämän kännykkäräpsyn kampajaalla ja sen jälkeen kampaus ehtikin jo hieman kärsiä sateessa kotimatkalla. Mutta kyllä tästä jo pientä osviittaa saa uudesta väristä. Mallissa pysyteltiin tutussa lyhyttä sivuilla, päällä pidempää -kombossa, joka tuntuu omalta. Tällä kertaa toista sivua vaan otettiin taas vaihteeksi hieman edellisiä kertoja lyhyemmäksi.

Kuvankaappaus 2013-11-12 kello 14.50.22

Kylläpä piristikin hirveästi mieltä tuo kampaajalla käynti! Ihan kuin olisin taas uusi ihminen.