Posted at 21:55h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
-blogiyhteistyö-
Syksyn pitkittyessä ja lumen ja pakkasen antaessa odotuttaa itseään olin muuten ihan tyytyväinen tilanteeseen, mutta eteisessä nakotti kuitenkin pari juttua joiden takia kuiskailin taivaalle toiveita talvesta. Ja kun minusta on kyse, niin arvannette, että kengäthän ne oli tähänkin toiveeseen syynä. Minulla on paljon kenkiä ja päästäkseni niitä suurinpiirtein kaikkia käyttämään tarvitaan selkeää vuodenaikojen vaihtelua!
Yksi syy talven odotukseen oli eräs möhköfanttimainen kenkäpari, joka on jo sen tason klassikko, että se Louvre valitsi sen vuonna 2000 yhdeksi 1900-luvun sadasta tärkeimmästä design-tuotteesta. Nämä klassikot, jotka ainakin itse muistan 90-luvulta, ovat pitäneet jonkin aikaa hieman hiljaiseloa, mutta ovat nyt uudelleen lanseerauksen myötä palanneet kauppoihin ja blogiyhteistyön kautta myös minun jalkoihini. 
Moon Boot!! Itselläni ei näitä silloin edellisellä 90-luvun kierroksella ollut, mutta muistan ne kyllä hyvin muiden jaloista. Luokkakaverilla Jonilla oli tummansiniset ja luokka ylempänä olleella Minnalla villit kirkkaankeltaiset.
Moon Bootin värivalikoima on monipuolinen ja perusvärien ja kirkuvampien sävyjen lisäksi tarjolla on myös monenlaista metallinhohtoa ja jopa glitteriä. Omani sain valita Nylon-mallin kolmesta perusväristä, mustasta, punaisesta ja valkoisesta. Koska punaisia kenkiä löytyy eteisestä jo iso pino, puntaroin showroomilla pitkään mustan ja valkoisen välillä. Valkoiset houkuttivat valoisuudellaan, mutta ne tuntuivat sitten kuitenkin liian pelottavilta kaltaiseni raparipan tassuihin. Ja sitä paitsi nää mustat näytti mun mielestä tosi kivoilta jo siinä sovitteluvaiheessa pillifarkkujen kanssa, joten mustiin päädyin.
Moon Bootien visuaalinen juttu on ehdottomasti se, että ne on niin rumat ja möhköt, että muuttuvat jo cooleiksi ja sympaattisiksi. Suurimman vaikutuksen näissä superlämpöisissä saappaissa teki kuitenkin niiden uskomattoman pehmeä sisus. Sitä pakkaa kauhean kasan vaatetta päälle, vetää Moon Bootit jalkaan ja lähtee ulos pakkaseen, niin vaikka naamaa jäätää, niin samalla on olo kuin jalat olisivat jääneet sänkyyn peiton alle. Ihan just siltä nuo tuntuu jalassa. Pelkkää pehmeyttä. Ja ei ihan tasan varpaita palele!
Mut sellainen paskamainen homma näissä tohveleissa kuitenkin on, että en oo vieläkään keksinyt, että miten näistä erottais ulkonäön perusteella, että kumpi kuuluu kumpaan jalkaan. Sellanen kiva päiväkotiskidi-fiilis siis tulee näitä pukiessa. Muutaman viikon asiaa ihmeteltyäni tajusin sentään, että oikean ja vasemman erottaa kokeilemalla kenkiä sisäpuolelta, sillä sieltä erottaa superlonista (tai mitä se sisus nyt onkaan) kohouman joka on jalkaholvin tuki ja näin älyää sitten parittaa oikean kengän ja jalan. Ja sitten kenkäkauppia vinkkasi, että ”voithan sä laitta apohjan merkit O ja V”. Tunsin itteni idiootiksi, kun ei ollut tällainen tullut itsellä mieleen. Nyt sitten oikean kengän pohjaa koristaa pieni O-kirjain. 😀
Ainakaan täällä Porissa en ole Moon Booteja vielä katukuvasta bongannut, mutta Oslon reissussa silmiin osui monetkin. Voisin siis veikata möhköbuutsien vahvaa maihinnousua ensi talveksi. Tällä hetkellä kuu-ukkokenkiä pitäisi löytyä ainakin mm. Sokoksista, pohjoisemmassa Suomessa City Sport -liikkeistä, joistakin Intersport-liikkeistä ja lisäksi monesta pienemmästä kenkäkaupasta ympäri maan.
Kuvat: Milla Grönman Photography
Olen ihan varma, että nämä jakaa mielipiteitä todella vahvasti. Mitä olet mieltä, ihanat vai kamalat? Entä löytyykö sieltä lukijoita jotka muistavat tallustelleensa kuubuutseissa ihanalla ysärillä?
Mä joudun kyllä nyt ensi viikoksi jättämään nämä pakkaskengät eteiseen, sillä maanantaista perjantaihin aion kipitellä Rooman katuja tennareissa!
-Yhteistyössä Moon Boot-
