Mökkihöperyyttä torjuakseni ihmistäydyin lauantai-iltana ja suuntasin Tommin kanssa porilaisen Ground-bändin keikalle. Kyseisen bändin keikkoja tuli joskus 2000-luvun alkupuolella nähtyä melko useinkin ja tämä live-elämys bändin monen vuoden keikkatauon jälkeen toimikin melkoisena nostalgiatrippina vuosiin, jolloin olin vielä nuori ja kaunis ja elämä oli pelkkää opiskelua ja hauskanpitoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kiva kuin menneitä aikoja joskus onkin muistella, niin vuosikymmenen takaista pukeutumistani en niin välttämättä tahtoisi palauttaa mieleeni.. Ai kauhee.. Hameet olivat lyhyempiä kuin laki sallii ja niittiä, kettinkejä ja muuta rojua roikkui kamppeista niin paljon kuin jaksoi suosiolla kantaa. Baarireissuilla ei ollut minkäänlaista ongelmaa paljastaa yhtä aikaa niin säärtä kuin tissivakoakin. Ai kaamee. 😀

Mutta ihan samalla tavalla puna poskilla sitä saattaa katsella sitten 2020-luvulla näitä tämän hetkisiä kamppeita. Vaikkakaan ihan samanmoista paljastelua ei onneksi kuitenkaan enää tule harrastettua kuin nuorempana ja timmimpänä.

Mutta tulevaisuuden nolo muisto tai ei, niin tällä hetkellä tuntuu hyvältä kiskoa päälle vaikkapa tämän näköisiä kamppeita..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mikäs tuttu jakku se siinä taas onkaan? Tuntuu kasvaneen hartioihini kiinni tuo Nanso.

Mitä lauantain asuun muuten tulee, niin se lähti noista korviksista. Heiluin vaatehuoneessa alusvaatteisillani ja iskin silmäni noihin Glitterin alesta talvella nappaamiini sulkakorviksiin. Ne siis korviin ja miettimään sitten mitä päälle niiden kanssa. Sulkien värimaailmaa jatkoi kivasti poltetun oranssi nahkahame ja jottei homma olisi mennyt ihan liian värikkääksi, piti tilannetta tietenkin tasapainottaa mustalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

nahkahame-La Redoute, Ellos/toppi-H&M/bleiseri-Nanso/maiharit-Dr. Martens/laukku-Pieces/korut-Glitter

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustat Martensit taisivat tulla hieman mustasukkaisiksi uusille ja paljon hehkuttamilleni niittikoristeisille tulokkaille ja päättivät kenties siksi muuttaa hieman käytöstään. Kiiltonahka Martit nimittäin yllättivät lauantailla olemalla hinkkaamatta enää yhtään. Ei rakon rakkoa eikä pienintäkään hiertymää. Toivon, että ne ovat nyt kesytetty lopullisesti ja yhteiselomme voi jatkua menestyksekkäästi.


Olen viettänyt viimeiset 3-4 päivää yrittäen vastustaa kiusausta raapia kasvojani ja etenkin silmieni ympäryksiä. Jokin viime aikoina käyttämäni kosmetiikkatuote on taas sisältänyt jotakin itselleni sopimatonta, ja poskeni ja silmänympärykseni nousivat täyteen pienen pientä nyppyä sekä alkoivat punottaa ja kutista. Silmien ympäriltä iho myös muuttui kuivaksi kuin hiekkapaperi. Pidempään blogiani lukeneet ehkä muistavatkin, ettei tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun nassuni ärtyy, mutta tuolloin muutama vuosi sitten oireiden aiheuttajasta ei saatu täyttä varmuutta.

Tämä eilen illalla otettu kuva ei paljasta koko karmivaa totuutta, sillä kuvanottohetkellä naamassani oli meikkivoide toisella puolella eikä kuvasta myöskään näy noiden punoittavien kohtien kuivuus ja turvotus.

Hieman hölmöltä ja pelottavaltahan se tuntui levittää naamaansa kosmetiikkatuote ja toinenkin, kun tietää jonkin kasvoillaan käyneen tuotteen juuri aiheuttaneen tuon ongelman jota nyt yritti meikeillä peittää. Mutta en myöskään halunnut näyttää ihan karmivalta suunnatessamme Tommin kanssa katsomaan tuttujemme bändiä.

Onnekseni punotus peittyi melko ohuella meikkivoidekerroksella vaikkakaan santapaperilta näyttäneitä silmänalusia nyt ei mikään pelastanut. Mutta kyseinen alue nyt on muutenkin aina se oma "kriisipesäkkeeni" ja epäimartelevin kohta naamassani, joten eipä tilanne juurikaan eronnut normaalista.

Eikö olekin jotenkin pelottavaa, että mehän käytetään kosmetiikkaa tarkoituksenamme parantaa asioita itsessämme, mutta koskaan ei voikaan olla varma mikä tuote sisältääkin jotain itseä vahingoittavaa.

Syksyn 2011 ihokatastrofi ei rajoittunut ainoastaan kasvoihin, vaan oireileviin ruumiinosiin kuuluivat myös kainalot. Asiasta kirjoittaessa selvisi, että pitkään käyttämäni Garnierin mineraalideodorantti oli aiheuttanut ongelmia monelle muullekin ja kyseinen tuote jäi pääepäillyksi, mutta asiasta ei tietenkään voinut olla täysin varma. Seuraavana kesänä sain oireita jälleen kesälomareissulla ja tuolloin vaikutti siltä, että aiheuttaja oli Nivean meikinpuhdistusliinat. En kuitenkaan edelleenkään tajunnut sen enempää tuotteen INCI-luettelosta ja ratkaisin ongelman vain heivaamalla puhdistusliinapaketin roskikseen.

Syksyllä 2012 oli joku kommentoija eksynyt vanhaan postaukseeni googlailtuaan jostain samankaltaisesta oireilusta. Hän kehotti kiinnittämään huomiota etenkin sellaiseen aineeseen kuin Methylisothiazolinone. Kommentoija oli löytänyt ainetta samaisesta Garnierin dödöstä, jota itsekin olin käyttänyt ja myöskin joistakin puhdistusliinoista. Tsekkasin kesällä käyttämäni Nivean puhdistusliinat ja bingo! Siellähän se Incissä komeili Methylisothiazolinone.

Näistä kokemuksista huolimatta nämä oireilut ja Incien lukeminen unohtui sitä myötä, kun naama parani. Fiksua olisi varmasti ollut jo noiden löydösten perusteella alkaa tutkimaan käyttämieni kosmetiikkatuotteiden selosteita hieman tarkemmin, mutta asia jäi unholaan aina tähän viikkoon saakka ja olen tunkenut nassuuni sitä sun tätä syventymättä niiden sisältöön. Mutta kummasti rupesi asia kiinnostamaan siinä vaiheessa, kunnaamaa poltteli ja kutisi niin, että teki mieli raapia se verille. Kaikki viime aikoina käytössä olleet törpöt kasaan, suurennuslasi käteen ja vaikeita kemiallisia nimiä tavaamaan.

Mitään täyttä varmuuttahan ei asiaan löydy ilman allergiatestejä, mutta kyllä mä nyt uskaltaisin olla sitä mieltä, että kolmas kerta toden sanoo. Tuo jo aiemmin esille tullut methylisothiazolinone nimittäin löytyi aiemmin viikolla kokeilemastani kuorinta-aineesta. Testailin Foreverin Sonya-nimisen ihonhoitosarjan tuotteita niitä myyvän ystäväni pyynnöstä. Käytin kuorinta-ainetta keskiviikkona ja huomasin kutinan seuraavana päivänä. Punoitus ja näpyt pukkasivat iholle perjantaina.

Mutta kuten sanoin, tämä on nyt vaan mun vahvin veikkaus. Varmuuttahan asiasta ei ole, mutta kyllä minä nyt uskaltaisin väittää, että minun kannattaa pitää silmäni auki tuon kyseisen jo kolmesti rikospaikalla vierailleen ainesosan varalta. Ei kai se nyt pelkkää sattumaa ole..

Hieman pelolla minä kyllä eilen ja tänään meikkiä naamaani laitoin, sillä joka ikinen törppö tuntui mahdolliselta viholliselta. Nyt tänään tuntuisi kuitenkin olevan ainakin kutina jo rauhoittumaan päin. Toivonkin, että ainakaan lempimeikkituotteeni eivät päätyisi kielletyn kosmetiikan listalle, sillä pitäähän niiden pahisten aiheuttamat tuhot jollakin pystyä halutessaan peittämään.

Nyt peukut pystyyn, että mun nassu palautuisi pian normaaliin olotilaansa!

PS. Jos muuten INCI-listojen siansaksalta kuulostavat ainesosat mietityttävät, niin lisätietoa aineista löytyy osoitteesta www.incihaku.fi


No voi nyt hemmetti. Just muutama päivä sitten kirjoittelin tuolla Tyyliä metsästämässä -tontillani tämän hetkisen rahatilanteen tuomista muutoksista kuluttamisessa ja ajatuksissa. Totesin siinä sitten myös, että onneksi mä en tällä hetkellä tarvitse juurikaan mitään uutta, sillä kaapit pullistelevat kaikkea tarvittavaa niin vaatteiden, kenkien kuin harrastuskamojenkin osalta. Mutta nopeastikos se mieli sitten muuttuu ja jonkin tarpeen sitä itselleen kehittää.

Mulla on nyt ollut sisäliikuntatouhuissa käytössä muuten Reebokin Real Flexit, mutta sitten punttikoulussa yhdet vanhat Asicsin lentopallokengät, sillä niissä on sentään huomattavasti kovemmat pohjat kuin joka suuntaan taipuvissa Real Flexeissä. Ihan hyvinhän sitä aluksi jotain harrastusta kokeillessaan ja aloitellessaan pärjää vaikka ei olisikaan just kyseiseen lajiin spesifioidut jalkineet, näin mä olen ajatellut. Ja juu, olen toki pärjännytkin, mutta kyllä nyt on alkanut kovasti himottaa hankkia ihan painonnostokengät.

Aluksi se oli vaan sellaista ”olispa kyllä kiva hankkia” -ajattelua. Nyt tänään tehtyäni takakyykkyjä niin, että kantapäiden alla oli pieni korotuslevy, niin alkoi kyllä ne uudet kengät tuntua pelkkää halua perustellummalta hankinnalta. Ne olis ihan oikeasti niiiiin hyödyksi! Olenkin tässä illan aikana sitten googlaillut painonostotöppösiä ja katsokaa mitkä nättimykset löysin Fitnesstukusta!

Kuvankaappaus 2014-3-22 kello 0.00.39

Sekä salilla tehdyn tarkkailun, että nettitutkailun perusteella Adidas tuntuu olevan The ainoa oikea merkki. Addun tohveleita diilaa jäsenilleen niin seurat kuin painonnostoliittokin ja ihan vaan kaikkien painonnosto- tai Crossfit -harrastajien jalasta tuntuu löytyvän joko Power Perfectit tai Powerliftit. Ja mä haaveilen nyt noista kirkuvan keltaisista Powerlift 2.0 -upeuksista.

Ei mulla toistaiseksi ole kyllä todellakaan varaa niitä hankkia. Mutta saahan sitä aina haaveilla. Siltä varalta, että jostain putoaisi syliin 120 € ja seteleissä lukisi, että ei saa käyttää laskuihin eikä ruokaan, niin mua kiinnostaisi noiden kenkien kokopolitiikka. Paremmin asiaa tuntevat voisivat siis ehkä valaista minua. Fitnestukun ja jonkun muunkin paikan asiakaspalautteista sai hieman sellaista kuvaa, että olisivat ehkä hieman naftia kokoa. Olen itse useimmiten kokoa 37 ja näistä löytyisi koko UK 4,5 eli 37 1/3, mutta jos oikeasti ovat enemmin pientä kuin isoa kokoa, niin olisiko 38 ehkä todennäköisempi koko?

No tämä asiahan selviää toki sillä, että käy sovittelemassa kenkiä jossain, mutta ajattelinpa nyt heti kärkeen kysäistä jos jollain on asiasta jotain tietoa/mielipidettä. Mutta jos nyt sovittamalla selviäisi, että tämä malli olisi itselle passeli, niin mua kyllä houkuttelisi nimenomaan nuo keltaiset (jotka on Fitnesstukun tietojen mukaan Suomessa myynnissä vain heillä) ennemmin kuin mustat, valkoiset tai siniset. Niin kuin on aiemminkin jo ollut puhetta, niin urheilukamojen ulkonäöllä ja värillä on mulle ihan yllättävän paljon väliä, kun alkaa miettimään, että jaksaisko lähteä treenaamaan vaiko ei. 😀

Mut kertokaa hei ihmeessä kokemuksianne painonnostokengistä!  Mitä mun pitää tietää? Mitkä kengät on hyvät? Onko jotkut osoittautuneet pettymyksiksi?