Kenellekään ei ole tainnut jäädä blogiani lukiessa epäselväksi, että rakastan kenkiä. Asia käy ilmi nopeasti myös jokaiselle kotonani vierailevalle ihmiselle, sillä päästäkseen sisälle saakka on eteisessä ensin ylitettävä melkoinen läjä kenkiä.

Rakastan värikkäitä kenkiä, kimaltelevia kenkiä, matalia kenkiä, korkeita kenkiä, tennareita, maihareita, nilkkureita, avokkaita, ballerinoja, sandaaleita, saappaita.. Yhteistä rakastamilleni kengille on se, että niissä on jokin pieni juju, jotakin huomiota herättävää. Se voi olla huomiota herättävä väri, mahtava materiaali, hauska muoto, mielenkiintoinen kuvio, kaunis korko tai mikä tahansa pieni yksityiskohta, mutta kaikista lempikengistäni sellainen löytyy.

Tätä taustaa vasten ei varmasti ole ihme, että sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun sähkpostiin kolisi kutsu FINSKin ystävämyyntiin ja tajusin ajankohdan menevän yksiin tämän Helsingin reissuni kanssa. Itseltäni löytyy Julia Lundstenin suunnittelemia kenkiä paristakin eri yhteistyömallistosta (Marimekko ja Nokia), mutta ainoitakaan Finskejä en vielä omistanut, vaan olin ainoastaan lainaillut joskus Iinan kokoelmista. Esimerkiksi TÄSSÄ asussa oli jalassa upeat lainafinskit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävimme eilen Iinan kanssa tutustumassa valikoimiin ja hyllykaupalla ihanuuksia sieltä tietysti löytyi. Myynnissä on sekä mallikappaleita, että edellisten sesonkien helmiä. Alenunkset liikkuvat 30%-70% välillä.

Saimme Iinan kanssa valita kumpikin yhden lempiparin itsellemme eikä valintaprosessi ollut aivan helppo kaikkien kiinnostaviem kenkien hyppiessä hyllyiltä silmille. Aika nopeasti kuitenkin suosikit soviteltuani löysin varmuuden ja yksi yllä olevasta kolmesta mallista vei sydämeni. Väri on kuitenkin eri kuin kuvassa. Kuvia uusista kenkäystävistäni luvassa lähiaikoina!

Jos tunnistat itsesi kaltaisekseni kenkäfriikiksi ja olinpaikkasi on Helsinki tai lähimaastot, niin tänään tai huomenna ehtii tekemään löytöjä osoitteessa Eerikinkatu 9! Go before it’s too late!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

-postaus toteutettu yhteistyössä Finskin kanssa-


Haha, sattuipa sopivasti, että juuri kun eilen kitisin täällä siitä kuinka HM+ -mallisto puuttuu nykyään kokonaan Helsingin keskustan Henkkamaukoista niin samana päivänä päälleni päätyi kaksikin tuon malliston vaatetta.

Lähes kaikki omat H&M+ -vaatteeni olen tilannut nettikaupasta, sillä Porin myymälässä läskinurkkausta ei ole tainnut olla koskaan. Mielellään olen kuitenkin tsekkaillut nuo valikoimat ihan livenäkin esimerkiksi täällä Helsingissä käydessä, mutta nytpä ei sitten voi niinkään enää tehdä. Mutta, kuten jo eilen sanoin niin melko pienestä valikoimasta huolimatta on HM+ tarjonnut itselleni montakin kivaa ja paljon käytössä olevaa vaatekappaletta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen suunnattiin Jonnan kanssa päivällisellä hyödyntämään hänen nurkan takaa löytyvän ravintolan Syö Helsinki! -viikkojen kympin tarjous ja uskaltauduin melko viileästä tuulesta huolimatta lähteä lyhkäiselle matkalle keveällä bleiserillä ja aamusta asti päällä olleella hameella. Nuo siis molemmat tuota jo aiemmin mainittua Hennesin plusmallistoa.

Tänään, torstaina on muuten viimeinen Syö Helsinki! -viikkojen päivä, joten tänään ehtii vielä vaikka illalla ravintolaan nauttimaan herkullisesta sapuskasta kympin edulliseen hintaan. Mukana on 33 ravintolaa, joilla kullakin jotkut tietyt annokset kuuluvat tarjouksen piiriin. Ravintolat ja kampanja-annokset löydät Syö Helsinki! -sivuilta. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Turbaanien ja muiden huiviviritysten käyttö tuntuu taas lisääntyvän, joten se ei voi tarkoittaa kuin yhtä asiaa, olisi aika päästä kampaajalle. Mutta koska viihdyn noissa huiveissani, ei huonot tukkapäivät haittaa nykyän juuri lainkaan. Tämä mustavalkoinen viskoosihuivi löytyi tiistaina Lindexin aletangosta vitosella ja osoittautui heti loistavaksi turbaanimateriaaliksi luistamattomuutensa ansiosta. Solmut pysyvät hyvin, eikä huivi lähde luistamaan päästä.

Eilisen turbaanin sidontaohjeet muuten löytyvät tästä postauksesta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

hame ja bleiseri-HM+/t-paita ja huivi-Lindex/laukku-Marimekko/kengät-Cubanas/aurinkolasit-Dolce & Gabbana (saatu)/ristikoru-Antti Asplund/rannerengas-Oxxo (saatu)

Mulla on taas ihan hurjan kivaa täällä Helsingissä. Täällä vietetty aika tapahtumineen ja parhaine blogityttöineen on aina jotenkin niin loistavaa vastapainoa hieman erakoituneelle Pori-elämälleni. Vielä onneksi monta menojen täyteistä päivää edessä, sillä kotiin on tarkoitus palata vasta sunnuntaina. Viikon matkalaukkuelämän jälkeen tiedänkin kotona oleilun tuntuvan sitten taas ihan luksukselta.

Otsikko irtosi tänään mun viime viikkojen lempibiisistä. Olen kuunnellut Jonna Tervomaata ja erityisesti Minä toivon -biisiä harva se päivä, koska se saa minut aina jotenkin positiiviselle ja toiveikkaalle tuulelle. Ehdinkin jo nimetä J. Tervomaan omaksi voimaeläimekseni. Johan se oli aikakin ymmärtää uudelleen kyseisen artistin loistavuus. Ekan kerran tuo tajuaminen tapahtui Mintun ja Ville soidessa radiosta kultaisella kasarilla.


Pyörittiin eilen Iinan kanssa Helsingin keskustassa rättikaupoissa ja törmäsin erääseen itseäni yllättäneeseen ja ärsyttäneeseen tietoon. Aleksanterinkadun H&M:ssa kysäisin myyjältä, että missä heidän uudelleen järjestetyssä liikkeessä mahtaa sijaita ”läskinurkka” eli H&M+ -osasto. Sain suureksi ihmetyksekseni kuulla, että plussa-mallistoa ei löydy enää yhdestäkään Helsingin keskustan henkkamaukasta. Syynä on kuulema tilan puute. Mutta sain ohjeen suunnata Itäkeskukseen, josta tuotteita kuulema löytyy ”sinne pääsee kuitenkin kätevästi metrolla”.

No pääsee joo metrolla ja onhan se nyt vielä samaa kaupunkia, mutta en silti voinut olla ihmettelemättä, että meidät pylleröt on päätetty täysin häätää keskustan liikkeistä. On kuulema tilanpuutetta jo nytkin. No juu, täyttä näyttää olevan, mutta kyllä minä ainakin otan tuon tilan säästämisen juuri plussamallistosta aika selkeänä viestinä, ettei isompikokoisia naisia koeta tässä yrityksessä kovinkaan tärkeäksi asiakasryhmäksi. Ei se HM+ -mallisto ole toki laajudella koskaan muutenkaan häikäissyt, mutta monta kivaa vaatetta olen valikoimasta silti löytänyt.

Mua kiinnostaisi hirveästi kuulla vaateketjujen päättäjien ajatuksia koskien näitä plus-mallistoja. Koetaanko ne vain pakolliseksi pahaksi? Että muutama isompikokoinen rätti on merkiltä löydyttävä, jotta saadaan meidät pullerotkin toiveikkaina kyttäämään uutuuksia, josko sieltä joskus putoaisi jotain kivaa meillekin. Ja sitten kun ei löydy, niin lohduttaudutaan ostamalla edes käsilaukkuja ja rihkamakoruja, kun se sentään mahtuvat. Ehkä he kokevat pluskokoiset naiset samalla kuitenkin merkityksettömäksi ihmisryhmäksi, joiden vaatteita ei haluta missään nimessä näyteikkunoihin ja paraatipaikoille, vaan pylleröitä kehotetaan mieluummin matkustamaan hankkimaan kamansa metromatkan päästä lähiöistä.

Miksi muotia tarjotaan edelleen niin pirun nihkeästi isommille mimmeille? Ja miksi se täytyy erottaa aina niin selkeästi omaksi pieneksi osastokseen, joka piilotetaan kaupan perimmäiseen nurkkaan (jos osasto nyt ylipäätään mahtuu mukaan)? Miksi plusmallistoja ei koeta ketjuissa panostamisen arvoisiksi?

kollaasi