1) Pyydä kaveriasi ottamaan asukuvat uudesta mekostasi ja reissuasustasi illan pimeydessä hirveellä kiireellä just ennen kuin syöksyt takaisin kotimatkalle. 2) Lataa kuvat seuraavana päivänä koneelle ja totea kuvien olevan pimeyden vuoksi niin laadutonta kuraa, että päätät olla julkaisematta niitä. 3) Anna kulua vajaat pari viikkoa ja odota aivot sumentavaa blogiblokkia. 4) Selaa aivosumussasi kuva-arkistoja siinä toivossa, että keksisit jotain blogattavaa. 5) Bongaa jo kerran hylkäämäsi kuvat ja totea, että ”ihan sama, menköön”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Aventura, Sokos/rotsi-Guess/sandaalit-Crocs (saatu)/huivi-Beck Söndergaard (saatu)/Nahkalaukku-NYPD/reppu-Fjällräven (saatu)

Suuntasin toissa sunnuntaina vuorokauden mittaiselle pikatyöreissulle Helsinkiin ja koska lähtiessä oli kesä ja lämmintä, päätin pärjätä mekolla ja sandaaleilla. Guessin rotsin sentään nappasin eteisestä mukaani. Maanantai-ilta Helsingissä ei sitten enää ollutkaan ihan yhtä kesäinen ja hytisinkin lähtöä tehdessäni melkoisesti. Onneksi oli sentään samana päivänä saamani Beck Söndergaardin villa-silkki-huivi lämmittämässä. Se toimi ison kokonsa ansiosta myöskin peittonani yöllisellä hki-pori bussimatkalla, kun yritin vilusta väristen saada taiteltua itseni jonkinmoiseen nukkuma-asentoon bussin penkeissä. Kylläpä taas kerran totesin, että äiti on oikeassa, kun muistuttelee, että aina pitäis matkustaessa olla villasukat mukana olis itten kesä tai talvi. Jep, niitä olis taas tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinainen esittelyn aihe oli tällä kertaa kuitenkin tämä Sokoksen oman Aventura-malliston pitsinen pikkumusta, jonka tulin hankkineeksi Pori Fashion Dayn -muotinäytösten vaatteiden sovitusten yhteydessä. Kyseinen mekko ei kuulunut omiin näytösvaatteisiini, mutta näin kun eräs toinen plussamalli sovitti sitä ja ihastuttiin molemmat. Tämä oli jotenkin meitä pylleröitä todella hyvin kohteleva mekko. Niinpä marssittiin molemmat kassalle ja minä hankin mekon mustana ja kaverini itselleen upeasti sopivassa aniliinin/lilan sävyssä.

Tiedän, tiedän, mulla on ihan hirvee kasa mustia mekkoja, mutta ei ollut yhtään tällaista hihatonta rentoa kesäpikkumustaa. 😀 Just hieno tekosyy. No mut, tykkäsin mallista ja elävästä pinnasta ja hinta oli vaan 29,90, ja oli just tilipäivä, joten kappas, tuli hankittua.

Ja koska tämä mekko ainakin mun ja kaverini mielestä imarteli hirveän hyvin molempia meitä kahta eri kokoista ja mallista plusmimmiä, niin vinkataanpa teillekin, että tätä Sokokselta löytyvää Aventuran mekkoa löytyy kokoon XXL saakka, ja itselläni on tällaisena 46 kokoisena käytössä koko L, eli aika hyvin riittää kokoja.

Mua on itse asiassa jo hetken aikaa himottanut raidallinen kesämekko ja nyt tuossa Sokosen verkkokauppaa selatessa bongasin yhden aika kivan tuosta samaisesta Aventura-mallistosta. Ehkäpä kipaisen huomenna vilkaisemassa löytyiskö mekkoa Porin sokkarilta!


I’m back! Viikkojen blogilaiskuus johtui mieleni sekavuudesta tän sporttaamisen ja paremman elämän tavoittelemisen suhteen. Ei oikein irronnut, ei yhtään mitään. Liikuntahommat oli ihan plääh ja nyyh ja koko arjen struktuurikin ihan hukassa. Mulla on siis edelleen menossa sellainen sopeutumisvaihe tän nykyisen arkeni kanssa, kun en ole kokopäiväisesti töissä, mutta nyt on kuitenkin duunia alkanut pukata suunasta jos toisestakin, joten hommat vaihtelevat viikottain ja jopa päivittäin. Mutta ei näistä mun arjen rytmittmisen ja itseni kaiken suhteen motivoinnin ongelmista sen enempää, vaan ne kuulumiset, jotka vihdoin saivat mut palaamaan tänne rapikseen.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä oon vähän kaatuillut, mut noussut aina myös ylös. 😀

 

Tänään nimittäin tapahtui jotain ihanaa, mun päässä.

Kello tuli viis ja oli enää tunti aikaa punttikoulun alkamiseen. Mä tulin kotiin kaupungilta ja ajattelin, että olen ihan poikki ja mun kroppa on kuin spagettia enkä jaksais nostaa edes kättäni. Ajatus treeneihin lähtemisestä tuntui yhtä miellyttävältä kuin neulojen tökkiminen kynsien alle. Olin ihan varma, että en jaksaisi tehdä siellä yhtään mitään, että olis ihan turha mennäkään, kun kuukahtaisin jo alkulämmittelyihin.

Mut sitten mä vaan päätin mennä. Vedin trikoot jalkaan, pakkasin repun ja hyppäsin pyörän selkään. Pakotin itseni salille ja totesin, ettei se laiskafiilis laantunut vielä ainakaan alkulämmittelyjen aikana.

Sitten aloitettiin tempaushommat jotka ovat viime viikkoina aiheuttaneet suunnatonta ärsytystä. Kirjoittelin toukokuun alussa kuinka epäonnistumiset tempaustreeneissä saivat vähän tunnetta pintaan  ja sen jälkeen mulle jäi joku kammo. Uskalsin tuon jälkeen koskea vain kevyimpään tankoon ja senkin kanssa tempaus tuntui itselle ihan mahdottomalta liikkeeltä. Hartioissa muhi joku hirveä jumi enkä löytänyt oikeaita asentoja. Ärsytti, ahdisti, suretti, masensi ja ihan kaikkea. Ja ennenkaikkea pelotti, että mitä jos mä en nyt vaan ikinä tätä opikaan. Että oon ihan paska ja en vaan pysty ja kykene.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta tänään mä siitä pelosta huolimatta taas tartuin tankoon. Eka siihen ”lasten”tankoon ja parin toiston jälkeen naistentankoon. Ja yhtäkkiä se pelko olikin poissa. Usko ei loppunut kesken suorituksen, vaan tanko löysi paikkansa. Pääsin ihan hirveästi eteenpäin sen asian kanssa! Pyysin treenikaveria kuvaamaan suoritukseni videolle nähdäkseni paremmin virheeni, mutta myös nähdäkseni kuinka paljon mä olen kehittynyt muutamassa kuukaudessa. Tuntuu ihan järjettömän hienolta, että pystyn nyt tekemään painojen kanssa jotain sellaista mihin en kyennyt muutama kuukausi sitten edes pelkässä keppijumpassa.

Ja sieltä se sitten tuli, se oivallus, että olipa hienoa, että mä jaksoin lähteä sinne treeneihin, vaikka laiskotti. Että se treeni ja onnistumisen tunteet siellä salilla olivat jotain niin hienoa ja arvokasta, että olisin jäänyt paljosta paitsi jäämällä sohvalle makaamaan.

Onhan sitä nyt jotain hyvän fiiliksen hetkiä tullut koettua aiemminkin ja onhan sitä aina ollut itseensä tyytyväinen, jos harvoin sen ahterinsa on saanut sporttihommiin raahattua. Mutta tänään se oli jotenkin niin mieleenpainuva tunne, että haluan kirjoittaa sen ylös, jotta muistaisin myöhemminkin. Että vaikka oliskin väsy ja vetelä olo, niin se ei tarkoita välttämättä sitä etteikö treeni silti voisi kulkea. Ja sohvalle jäämällä ei varmasti saa niitä onnistumisen tunteita mitä treeneihin menemällä.

Niin. Muista nyt tämä, Veera hyvä.

Tästä on hyvä jatkaa.


Nyt on kesä virallisesti korkattu! Minun suosikki kesäaktiviteettini on ehdottomasti aurinkoiset piknikit hyvässä seurassa. On ihanaa pakata reppu täyteen evästä ja suunnata puistoon, rannalle tai muuhun sopivaan miljööseen ystävien kanssa viettämään kiiretöntä aikaa lämmöstä ja herkuista nauttien.

Täällä Porissa piknikpaikkojen ykkönen on kaunis Kirjurinluoto, josta löytää piknikviltille hautessaa joko hiljaisen ja yksityisyyttä tarjoavan tontin tai sitten voi sijoittaa leirinsä keskelle vilkasta aluetta, missä voi päivän mittaan kuunnella viereisistä piknikseuruesita kuuluvaa musisointia ja parhaassa tapauksessa löytää naapurivilteiltä uusia kavereitakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä avasin kesän ja piknikkauden eilen illalla korkkaamalla Re:fashionin ja Emiliana-viinien yhtestyökamppiksen myötä maisteltavaksi saamani luomuviinit yhdessä parin rakkaan kanssa. Pistin FB:ssa kutsua ihan yleisesti, että Kirjurissa olisi viini- ja juustotarjoilu, mutta joko minulla on todella vähän ystäviä tai sitten he kaikki vaan ovat nykyään ”väärillä” paikkakunnilla, sillä viinisieppoja saapui itseni lisäksi paikalle vain kaksi. Mutta eihän ystävissä merkkaakaan määrä, vaan laatu, nämä kanssani viininjuontiin uhrautuneet ihmiset, kun ovat juuri ne kaksi tärkeintä ihmistä tästä kaupungista.

Oman murun ja ystäväni Annin kanssa sitten vietettiin useampi aurinkoinen tunti piknikeväistä ja toistemme seurasta nauttien. Päivällä nähdyt sadepilvet poistuivat taivaalta juuri sopivasti ja luonto tarjosi meille parasta mahdollista säätä kesäiltaan.

emiliana

Me olemme ystäväni Annin kanssa molemmat suuria viininystäviä suosituksia jaellaan usein puolin ja toisin ja Porilainen viinibaari Elba onkin saanut keskuudessamme jo uuden nimen ”toimisto”, sen verran usein siellä tulee viinilasien äärellä ”palaveerattua”. Viimeksi tavatessamme Anni esitteli minullekin hänellä jo jonkin aikaa käytössä olleen Delectable-nimisen viiniappsin, jota voisi kuvailla viini-instagramiksi. Sinne raportoitiin innolla myös eilen juomamme Emiliana-luomuviinit. Meidän testauksessamme olivat Gamma-punaviini sekä valkoviinit Adobe ja Natura, joista erityisesti valokuvaajalle sopivalla nimellä paiskattu Adobe oli meidän mieleemme. Kaikenkaikkiaan Emiliana-viinejä löytyy Alkon valikoimista seitsemän erilaista.

Emilianan viiniviljelmät sijaitsevat Chilessä Andien ja Tyynen valtameren syleilyssä ja ne ovat sataprosenttisesti luonnonmukaisesti viljeltyjä. Hyönteimyrkyille ja keinotekoisille lannotteille on sanottu tiukka ei heti siitä asti, kun veljekset José ja Rafael Guilisasti hankkivat perinteisen Chileläisen viinitilan reilut kymmenen vuotta sitten. Emilianan viidellä eri tilalla kanat syövät tuholaiset pensaista ja viiniköynnökset saavat luonnollista buustia alpakoiden lannasta hevosten ja hanhien pistellessä poskeensa rikkaruohoja. Emilianan viljelmät täyttävätkin kaikki viralliset luomustandardit.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka en itse onnistukaan olemaan kuluttajana täydellinen luomun ja reilun kaupan -tuotteiden suosija, niin viiniostoksilla olen kyllä huomannut usein kallistuvani luomuun, mikäli sellainen on sen hetkisiin tarpeisiini sopivana tarjolla. Onkin kiva, että luomutuotteet on ainakin Alkon hyllyssä todella selkeästi merkitty. Luomusertifikaatin lisäksi Emiliana on viinituotannossa edelläkävijä myös eettisien arvojen vaalijana mikä tarkoittaa mm. työntekijöille tarjottavia koulutusohjelmia, reilua palkkausta ja työntekijöiden oman yrittäjyyden tukemista. Työntekijät nimittäin saavat käytää Emilianan tilojen maita sivutuotteiden viljelyyn joita myymällä työntekijöillä on mahdollista hankkia lisätienestejä.

emiliana1

Meidän eiliselle piknikporukallemme Emilianan tuotteet maistuivat loistavasti ja totesimme etenkin Gewürztraminer rypäleestä valmistettu Adobe-valkoviini osoittautui oikein passeliksi piknikjuomaksi ja esimerkiksi valkohomejuuston kaveriksi. Anni, jolle Adobe oli jo ennestään tuttu, vinkkasi viinin sopivan loistavasti myös esimerkiksi aasialaisen ruoan kaveriksi. Pitääkin joskus testata!

Olisitko sinäkin kiinnostunut kokeilemaan erilaisia makupareja ja saamaan vinkkejä miten yhdistää ruokia juomia? Jos vastasit kyllä, niin jatka lukemista! Emiliana ja Re:fashion järjestävät tiistaina 17.6. (17.30-19) Helsingissä ravintola Lasipalatsissa illan, jossa 15 blogiemme lukijaa pääsee yhdessä meidän bloggaajien kanssa tutustumaan Emilianan ekoogisten viinien tuotantoon ja maistelemaan Ravintola Lasipaltsin kesäisiä herkkuja.

Jos siis olet täysi-ikäinen ja ruoka ja juoma kiinnostavat, niin klikkaa itsesi Re:fashionin Emiliana-sivulle ja täytä sieltä löytyvä kaavake! Mukaan valituille henkilöille ilmoitetaan asiasta maanantaina 16.6.

Jos Helsinki ja sinne sijoittuva tapahtuma ovat ulottumattomissasi, niin kannattaa silti seurailla  Emiliana-kamppistamme, sillä myöhemmin kesäkuussa starttaa kiva kaikille avoin reseptikilpailu, jossa palkintona on 500 € matkalahjakortti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA