Työputken mittainen blogitauko on kiva taas katkaista pienellä katsauksella menneeseen viikkoon. Instagramissa (@vieruska) meikäläistä seuraaville nämä kuvat ja tunnelmat saattavatkin jo olla tuttuja.

Vaikka duuniputkesta puhuinkin, niin viime sunnuntaina sentään pakotin itseni olemaan ihan vapaalla, vaikka kuvankäsittelyhommia olikin to do -listalla melkoisesti. Maattiin koko iltapäivä murun ja kavereiden kanssa Kirjurinluodossa auringosta nauttien. Minä pääsin myös tyydyttämään koilanpentusilittelyvimmaani, kun saman puun alle varjoon istahti mies muutaman kuukauden ikäisen Akita Inu -pentunsa kanssa. Ihana, ihana pehmoinen karvakasa! (siis se pentu, ei se mies 😀 )

Löhöilyn lomassa tuli myös vähän näperreltyä, kun kasasin muutaman kymmentä paria korviksia lähetettäväksi myytäväksi äidin kesäkauppaan. Jos siis satut pyörimään Sotkamossa päin, niin piipahda mun mamman Yllärikellarissa torilla ja voit hankkia vaikkapa jotkut kuvassa näkyvistä korviksista!

Nimetön kansio8

Kuluva viikko on ollut Porissa melkoista hulinaa, kun yhtä aikaa meneillään ovat olleet sekä Suomi Areena, että Pori Jazz. Töiden puolesta olen minäkin saanut heilua kyseisiä tapahtumia kuvaamassa. Suomi Areenan Saako Suomessa menestyä -otsikolla käydyssä paneelikeskustelussa lavalla olivat mm. Lenita Airisto ja Minna Parikka ja kenkäfriikkinä ikuistin tietenkin heidän kenkänsä. Parikkaa molemmilla.

Parikasta puheenollen.. tuli eilen meiliä, että himoitsemani pupukengät olisivat nyt saapuneet liikkeeseen. Harmikseni vaan minulle ai kyllä taida olla niihin ihanuuksiin varaa, siksipä toivonkin, että totean ne sovittaessa itselleni huonon mallisiksi, jottei harmittaisi. 😀

Perjantain lyhyeksi jääneen työpäivän aikana ehdin kuvaamaan sentään yhden karavaanarijutun kuvat ja lehdestä löytyi lauantaina mm. tuo ylläoleva kuva söpöstä Tuuve-hauvasta.

Torstaina intoilin hikisenä Kirjurinluoto Areenalla kuvaamassa Jazz-meininkejä. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja onnistuin rasvaamisesta huolimatta käryttämään hieman niskaani. Omiin hommiini kuului lähinnä toimittajien mukana kiertely ja Jazz-kävijöiden kuvaaminen, mutta yhden Lokki-lavalla esiintyneen artistin ehdin ikuistaa.  Saksofonisti-pappa Pharoah Sanders oli kovin hurmaava!

Nimetön kansio9

Jazz-kuvausurakan piti jatkua vielä pe ja la, mutta perjantaina mun työpäivä päättyikin sitten jo iltapäivällä sairaalan päivystykseen, kun minua usein aiemminkin vaivannut vatsakipukohtaus yllätti kesken kaiken eikä tällä kertaa mennytkään ohi siinä ajassa kuin normaalisti. Heijattuani itseäni lähes tunnin täristen sikiöasennossa ja  kauttaaltan kylmähien peitossa pressialueen puun alla katsoivat SPR:n tyypit parhaaksi soittaa mulle ambulanssin ja mut heivattiin sairaalaan.

Suoraan sanottuna vitutti kuin pientä oravaa. Miksi hemmetissä sen kohtauksen piti iskeä just kesken töiden??? Yleensä olen onneksi ollut noiden saatanallisten kipukohtausten aikaan kotona ja olen voinut ”rauhassa” itkeskellä itsekseni kylppärin lattialla, mutta nyt sitten päätti mahan möröt alkaa mellastaa just sellaisella hetkellä, kun ei tosiaankaan olis sopinut.

Eipä siellä päivystyksessä mitään sen kummempaa selvinnyt. Lääkäri veikkaili, että sappivaivoja voisi olla, mutta eivät päivystyksessä ultraa, joten ottivat vaan labrat + sydänfilmin, totesivat niiden olevan ok ja tuikkasivat parit kipupiikit perseeseen ja päästivät sitten himaan kera kehotuksen pyrkiä terveyskeskuksen kautta sapen ultraäänitutkimukseen.

Siihen siis stoppas mun työhommat tältä viikonlopulta ja olenkin nyt lauantain lepäillyt vaan kotona. Harmittaa ihan sikana, olisin niin mielelläni ollut tänään töissä taltioimassa Jazz-meininkejä! Mutta onpa ainakin kiva huomata, että mä vissiin ihan tosissaan tykkään tosta mun lehtikuvausduunista, kun kerran tällainen käänne ottaa ihan tosissaan pattiin.

Nyt onkin edessä sitten reilun parin viikon vapaat. Yksi hääkeikka on hoideltavana ensi viikonloppuna, mutta muuten näyttäis kalenteri tyhjää elokuun alkupuolelle asti. Mitenkähän sitä oikein lomailisi? Kotona ainakin ajattelin lähteä käymään, mutta muuten suunnitelmat ihan auki.


Minä olen vähän huono vauvahommien kanssa, siis tarkoitan sitä, että minusta tuntuu, etten osaa vauvauutisia kuullessani esiintyä sillä tavoin kuin yleisesti oletetaan naisen käyttäytyvän, kun hän kuulee ystäviensä tai tuttaviensa raskauksista. Olen ollut mukana tilanteissa joissa joku ystävä kertoo odottavansa ja muut seurueen naiset ovat heti halailemassa tulevaa mammaa liikutuksen kyyneleet silmissä ja asiaan kuuluvia kysymyksiä alkaa heti lentää kuin tykin suusta. Itsestäni ei sellaista vauvahuuruista intoilua irtoa sitten millään. Pikku hiljaa tilanteiden toistuessa ja vauva-uutisten lisääntyessä olen oppinut reagoimaan jotakuinkin yeisesti hyväksyttävällä tavalla ja lausumaan jotain asiaan kuuluvaa kommenttia, mutta edelleenkin tunnen itseni jotenkin välinpitämättömäksi ja tunteettomaksi  kuullessani jonkun kaverin taas sairastuneen pippelimyrkytykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen huomannut järjestään etääntyväni kaikista lapsia saaneista kavereistani, mutta kun Iina viime vuoden lopulla kertoi minulle raskaudestaan ajattelin kyseessä oli niin hemmetin tärkeä ja läheinen ystävä, että nyt mun olisi karkuunjuoksemisen sijaan vaan sopeuduttava ajatukseen tulevasta bebestä kauhuntuonteistani huolimatta. Onneksi tiesin olevamme niin hyvät ystävä, että saatoin kertoa hänelle rehellisesti hämmenyksestäni ja siitä, että minä en sitten välttämättä osaisi olla sellainen vauvaintoileva kaveri kuin ehkä ”kuuluisi” olla, mutta lupasin yrittää parhaani ollakseni hyvä ystävä myös tässä uudessa tilanteessa.

babyshowerPPPP

Kun kerroin ystävälleni rehellisesti omista ristiriitaisista tunteistani koko aihetta kohtaan (nää lisääntymishommat on itselle vähän sellanen vaikea asia) ja pelostani, että menetän hänet tämän elämänmuutoksen myötä, niin se loppujen lopuksi johtikin siihen, että olen saanut huomata itsekin jo pikku hiljaa innostuvani uudesta tulokkaasta. Olemalla rehellinen, pääsin paineista olla jotenkin oikealla tavalla käyttäytyvä kaveri, eikä raskaana olevan ystävän kohtaaminen enää ollutkaan niin ahdistavaa kuin se on toisinaan ollut. Ja toisaalta rakas ystäväni on osannut arvostaa sitä, että siinä missä suuri osa ihmisistä on raskauden aikana nähnyt hänet ainoastaan odottavana äitinä ja keskittynyt kyselemään vain raskauskuulumisia, olen minä puolestaan keskittynyt edelleen siihen samaan Iinaan, joka hän on aina ollut. Toki minuakin on mahassa möyrivän toukan asiat alkaneet koko ajan enemmän ja enemmän kiinnostaa, mutta harvoin muistan niitä ensimmäisenä udella.

babyshowerPPPP3

Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun joku sellainen ystäväni saa lapsen, jonka kanssa olen koko ajan tekemisissä. En siis ole koskaan aiemmin ollut näin tiiviisti ”mukana” kenenkään raskaudessa ja ehkä senkin takia kaverisuhteet ovat lasten myötä etääntyneet, kun näin omasta näkökulmasta tilanne on radikaalisti muuttunut ns. yhtäkkiä. Mutta nyt, kun olen saanut seurata Iinan vatsan kasvua niin tiiviisti, olen saanut itsekin aikaa tottua ajatukseen, että pian moni asia muuttuu. Pitkään tunsin asiasta pientä kauhua, mutta nyt eilen hyvästellessäni Helsingissä Iinan ja masun ajattelin jo melkoisen innolla sitä, että seuraavan kerran nähdessämme seurassa olisi ehkä myös uusi tyyppi.

Olin aina mielessäni vannonut, että minä en sitten ainakaan mitään hattaraisia lässynlässyn vauvajuhlia kenellekään järjestä, että se ei niin oo mun pirtaan sopivaa hommaa, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että kun Jonna ehdotti babyshowereiden järkkäämistä Iinalle, niin kyllähän mä messissä olin. Ja Iina oli minut tuntien jo ajat sitten sanonut, että jos jotkut veuvakemut tulee, niin mä voisin toimia skumppavastaavana, jos askartelupaskartelut tuntuis liian karmivilta. 😀

babyshowerPPPP4

Ja vallan ihanat juhlathan niistä sitten tulikin. Jonna toimi viime sunnuntaina pidettyjen pihajuhlien pääarkkitehtina ja itse saavuin sitten kemujen aamuna auttelemaan koristelussa (koristeet saatu Tigerista) ja tarjoiluissa. Paikalle saapui juuri sopivan kokoinen joukko ystäviä nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja herkuista. Mitään sen kummempaa ohjelmaa emme olleet juhliin järjestäneet, vaan luotimme ihan vain tarjoiluiden ja yhdessäolon voimaan. Ja hyvä niin, viihdyimme ulkona koko iltapäivän ja naurua riitti. Pitämässäni maljapuheessa toivotin uuden tyypin lämpimästi tervetulleeksi ja lupasin tehdä oman osani siitä, että meistäkin tulisi hyvät ystävät.

babyshowerPPPP2

Tuleva äiti ja bebe saivat tietenkin myös melkoisen kasan lahjoja. Itse hankin tyypille Marimekon hupullisen pyyhkeen, jonka ajattelin olevan käyttökelpoinen useamman vuoden. Aluksi beben mahtuu käärimään siihen kokonaan, myöhemmin sitä voi käyttää rantsussa Batman-viittana. 😀

Porista toin mukanani myös pari söpöä juttua, jotka juhliin lahjoitti Päivin Vaippakakut. Kirahvikakussa oli vaippojen lisäksi harsoja ja kaikkia vieraita erityisesti ihastuttaneet kuppikakut puolestaan oli tehty vaipoista ja pienistä pyyhkeistä. Päivi tekee paljon muunkin mallisia luomuksia vaipoista, joten se perinteinen kakku ei suinkaan ole ainoa vaihtoehto!

babyshowerPPPP1

Tarjoilut olivat kesäiset ja sopivat väreiltään loistavasti puutarhajuhlan fiilikseen ja koristeisiin. Jonna taikoi suussa sulavan Pavlovan, minä kokosin kesäisen saalaatin ja vieraat toivat mukanaan mm.mansikoita ja macaroneja. Iinalle sekoittelimme marjaisen alkoholittoman kuplajuoman ja me vieraat kilistelimme Barefootin Bubbly Pink Moscato -kuoharilla (saatu). Joidenkin mielestä alkoholijuomat eivät kuulu vauvakutsuille, koska juhlan sankari ei niitä voi nauttia, mutta meillä oli tähän itsensä juhlakalun lupa elleipä jopa kehoitus. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se ei ole pelkästään tulevien vanhempien kannalta hyvä, että raskaus kestää sen yhdeksän kuukautta, vaan se on loistava juttu myös tällaisen vauvakauhua kokevan ystävän vuoksi. Nyt yli puoli vuotta ajatukseen totuteltuani minäkin saatan vihdoin olla valmis kohtaamaan tähän maailmaan saapuvan uuden ihmisen ilman tunnetta, että siihen hetkeen päättyy jotain. Tällä kertaa kyseessä taitaakin olla tyyppi, jonka elämään minäkin haluan kuulua. 🙂

PS. Iinan ja beben kuulumisia voi seurata Bebe au Lait -blogista!


-yhteistyössä Crocs-

Kuinka monelle Crocs on edelleen kuin kirosana ja sen kuullessa mieleen pyrkii vain kuvat kirkkaanvärisistä sämpylöistä joita kesälomakansa yhdistää surutta asuun kuin asuun? Vielä muutama vuosi sitten kyseinen tuotemerkki toi itselle mieleeni lähinnä kuvat Muumimaassa ”puutarhakengät” jalassa taapertavista lapsiperheistä enkä todellakaan voinut kuvitella, että tulisi aika, jolloin nostaisin itse Crocsin jalkineet omien suosikkieni listalle.

Käyttömukavuudellaan ennemmin kuin kauniilla muodoillaan aikoinaan pinnalle noussut Crocs on viime vuosina laajentanut mallistoaan kiitettävää tahtia ja nykyään tarjolla on käytännöllisyyden lisäksi myös kauneutta. Toki klassiset sämpylä-Crocsit saattoivat osua jonkun muun estetiikan tajuun, mutta omaa silmääni eivät todellakaan ole koskaan hivelleet. Mutta toista se on vaikkapa monien tämän kesän kenkämallien kanssa.

Sain valita itselleni kolme paria Crocsin tämän kesän mallistosta ja täytyy sanoa, että asiaa piti hetken aikaa pohtia, sillä itseä miellyttäviä malleja oli melkoinen määrä. Tällaiseen kolmikkoon sitten päädyin:

 crocs2

Leigh Wedge -kiilakorot olivat kolmikon ainoa ihan heti selkeä valinta, olinhan haaveillut tämän mallin punaisista versioista jo siitä saakka, kun sain viime kesänä samat kengät mustana. Mustat ihan kaiken kanssa yhteen sopivat sirot ja kevyet kiilakorkosandaalit ovat valehtelematta olleet viime ja tämän kesän yhdet käytetyimmistä kengistäni elleivät jopa käytetyimmät. Olen pakannut ne mukaan matkoille, seissyt niillä pitkiä työpäiviä messuilla, kävellyt kilometritolkulla sieraiden kaupunkien katuja, yhdistänyt ne mekkoihin, housuihin ja farkkushortseihin. Ja ennen kaikkea antanut niiden hyväillä jalkapohjiani pikkuruisilla nystyröillään. Kyllä, oi kyllä, tämä on rakkauden tunnustus.

Nyt voinkin sitten korvata uskolliset mustat kenkäratsuni toisinaan näillä pirtsakan punaisilla pallokuvioisilla Leigh Wedge Graphic -sandaaleilla. Mikäli pallokuosi ei innosta, niin tiedoksi, että kenkää löytyy myös punaisena ilman kuvioita!

crocs

Mustien ballerinojen puutteessa valitsin yksinkertaiset Cap Toe Flat -ballerinat, jotka Croslite-materiaalinsa vuoksi sopivat täydellisesti myös sadepäivien kengiksi. Näissä uskaltaa porhaltaa suoraan lätäkköjen läpi! Hieman on itselläni näissä kengissä sellainen fiilis, että jalat hikoaa normaalia enemmän. Tykkään kenkien ulkonäöstä ja mallista muuten todella paljon, mutta tuollainen umpinainen kenkä kokonaan Croslite-materiaalista ei ole hengittämättömyytensä vuoksi ihan miellyttävin. Pidänkin kenkiä enemmänkin juuri viileinä tai sateisina päivinä kuin hellekeleillä. Ja kuten kuvista jo näkyy, niin talkkia on tullut läträiltyä!

crocs1

Täydellisen mukavat ja miellyttävät kengät saadaan kuitenkin aikaiseksi, kun pehmoinen ja anti-bakteerinen Croslite-materiaali yhdistetään hengittävään kangaspäälliseen. Olin jo aiemmin kuullut muutamaltakin ihmiseltä kehuja näistä todella joustavalla pohjalla varustetuista Stretch Sole Flat -ballerinoista ja valitsin suositusten perusteella ne kolmanneksi kenkäpariksi. Väriksi valitsin pirtsakan pinkin sillä ajatuksella, että nämä voisivat olla kivat työkengät näin kesällä ja piristää usein kokomustia työasujani.

Pelkkään työkäyttöön Stretch Solet eivät suinkaan ole jääneet, sillä kengät yllättivät minut olemalla luonnossa paljon siromman näköiset kuin nettikaupan kuvissa ja olenkin tykästynyt käyttämään rentoja töppösiä ihan vapaa-ajallakin mm. farkkujen kanssa.

Crocsit ovat siis päätyneet hyvinkin aktiiviseen rooliin kenkäkokoelmassani ja seuraankin nykyään mielenkiinnolla millaisia uutuuksia he kehittelevätkään.

*******************************

Itselleni saamieni kenkien lisäksi saan arpoa teidän lukijoideni kesken yhdet vapaavalintaiset kengät Crocsin tämän hetkisestä valikoimasta!

Jos siis kepoiset kesäkengät kiinnostavat, niin kerro kommenttiboksissa mikä olisi suosikkimallisi Crocsin jalkineista (näet valikoiman osoitteesta: crocs.fi). Muista keksiä nimimerkki ja jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, niin olet mukana arvonnassa.

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13.7. klo 22.00 saakka!

PS. Crocsin nettikaupassa on muuten menossa parhaillaan aika hyvät alet, joten jos ei arpaonni osu kohdalle, niin nyt on hyvä aika tehdä edullisia löytöjä!