Viime aikoina on tullut taas tuijoteltua useampi jakso lempparisarjaani True Bloodia, joka kiehtoo erityisesti melko vetävien urostensa vuoksi. En ole koskaan viehättynyt blondeista miehistä, mutta kyllä vaan Eric Northman saisi tuikata hampaansa kaulaani koska vaan. Ihmissudeksi toisinaan muuntautuvaa Alcidea voisin ihan vain tuijotella kuola valuen pidemmänkin tovin ja oon alkanut hieman lämmetä sille Warlowillekin. Ja vallan ihaniahan ne Sam ja Terrykin ovat. Ja sarjan aluksi mun hottis-listalle kuului myös Bill, mutta siitä on kaikki seksi kadonnut sen jälkeen kun Sookien kanssa erosivat.

Mutta, ei mun pitänyt kyllä nyt luetella päiväunieni kohteita, vaan kertoa, että olen löytänyt sarjasta myös tyyli-idolin! Lafayette, tuo henkien kanssa kommunikoiva cool bitch esiintyy aina toinen toistaan makeimmissa turbaaneissa ja muissa huiviviritelmissä ja siitäkös kaltaiseni turbanista tykkää.

Keräilin muutaman kuvan, jotka innoittavat kaivelemaan huivilaatikkoa entistä syvemmältä.

TB-S06E08-16

kuva: truebloodnet.com

Aika tutun näköistä tötteröä! Tällaista neliönmallisesta huivista tehtyä perusturbaania käytän itsekin usein, mutta en ehkä ihan noin ”silmillä”. Tämä on hurjan helppo toteuttaa, mutta liukasmateriaaliset huivit voivat toisinaan hieman hankaloittaa päässä pysymistä.

lafayette2

kuvat: youknowyoulovefashion.com, truebloodnet.com, hbo.com, afterellen.com

Lafayetten huivivirityksissä näkee usein monenlaisia kiiltäviä materiaaleja ja muustakin asustuksesta päätellen hän on melkoinen harakka. Itse en sinistä käärmekuosia päähäni valitsisi, mutta solmua voisi kyllä sen kuvan mukaisesti siirtää joskus otsalta sivummallekin.

Oikean alalaidan kuva muistuttelee siitä, että hapsuhuivitkin saa toimimaan päässä, kun jättää päät reippaasti roikkumaan eikä edes yritä epätoivoisesti survoa niitä pois näkyvistä.

Näyttökuva 2014-8-21 kello 21.02.19

kuva: hbo.com

Tämä viimeinen kuva sai mut heti miettimään, että mitäs kaikkia kivoja pantoja ja nauhoja tuolta mun kätköistä löytyisikään.. Niillähän voisi kivasti asustaa ja piristää muuten jo niin usein nähtyjä turbaaneja. Ääh, tekis mieli heti syöksyä tuonne asustelaatikoille, mutta pakko vielä käsitellä muutamat asiakaskuvat ennen kuin annan itselleni luvan uppoutua huivikieputuksien kokeiluun!

Oisko se kuulkaa pian taas videomuotoisen turbaanikoulun aika?!

 


Argh, toi mun tukka näyttää kyllä nyt kuvista katsoessa melko kaamelta ja se ois pitänyt leikata ja värjätä jo ajat sitten, mutta on rahahommien suhteen ollut hetken aikaa niin kädestä suuhun -meininkiä, että ei oo kampaajalle meno ihan ekana ostoslistalla. Ehkäpä mä vihdoin saisin aikaiseksi koittaa päästä noista olohuoneen nurkassa odottavista kirppiskamoista eroon, niin vois sieltä saada nydettyä karvankatkaisurahat.

Onneks en ole kiinnostunut esim. ripsipidennyksistä, geelikynsistä sun muista kauneustoimenpiteistä jotka vaatisivat rahaa joka kuukausi. Olisin ihan lirissä, jos pitäisi saada saada massit riittämään sellaisiinkin. Kuten varmaan päälepäinkin näkyy, niin mä laitan rahojani mieluummin esimerkiksi ravintolaillalliseen kuin itseni puunaamiseen. Ihmisten ulkonäköön perustuvaa markkina-arvoa laskeskelevien mielestä kannattais varmaan tehdä välillä toisinkin, mutta kampaajallakäymistä ja meikkaamista lukuunottamatta mä oikeastaan välitän ulkonäöstäni ihmeen vähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime ptorstaina olin liikenteessä Helsingissä työpalaverin ja ystävien tapaamisen merkeissä ja olen heilunut ihan tyytyväisenä ympäriinsä vaikka tukka on tosiaan ollu bussissa nukuttujen aamu-unien jäljiltä vielä normaaliakin onnettomammin ja vähäisen meikin sudin nassuuni Sokoksen vessassa ennen palaveria. Mä oikeasti ihailen niitä naisia jotka onnistuu joka päivä näyttämään raikkailta ja huolitelluilta, mutta itsestäni mä vaan en löydä sellaista vaihdetta. Tyydyn siis melko vähään ja hyväksyn sen tosiasian, että omalla kohdallani torkuttaminen menee aamuisin tukanlaiton edelle. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten edellisen illan postauksessa suunnittelinkin, niin helpotin tosiaan torstain aikaista aamuherätystä nostamalla valmiiksi esiin tuon Marimekon koltun ja valitsin sille pitkään päivään passelit asusteet. Nimpparilahjaksi saamani pyton-clutch on ollut viime viikkojen suursuosikki ja pysynee sellaisena vielä pitkään syksyyn sopivan sävynsä ja passelin kokonsa vuoksi.

Epävakaiselta näyttäneen sään vuoksi jalkaan valikoitui Crocsin vettä pelkäämättömät ballerinat (kengät saatu), jotka on muuten edelleen tosi kivat, mutta tuollaisessa koko päivän tassuttelussa kyllä jalat tahtoo jalkineissa melkoisesti hiota, kun muutamat kenkien sivuissa olevat reiät eivät riitä takaamaan hengittävyyttä. Eli vannon kyllä edelleen ballerinoissa nahkan nimeen, mutta kesäsateisiin nämä Crocsit ovat olleet oiva vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Marimekko/pellavajakku-Soft Grey, Ellos/ballerinat-Crocs (saatu)/laukku-Lalli S.

Itsellänihän ei arki mitenkään muutu kesän vaihtuessa syksyyn, vaan hommat rullaa ihan samaa rataa. Siitä huolimatta viime viikolla iski sellainen ”jaahas, nyt pitää ryhdistäytyä ja pistää arki rullaamaan tehokkaammin” -fiilis, kun seuraili töihin ja kouluihin palaavia kavereita. Mitähän se sitten omalla kohdalla tarkottais.. No ainakin paluu kesätauolla olleeseen punttikouluun oli yksi askel kohti reippaampaa arkea, mutta pitäiskö sitä jotain muitakin harrastuksia kehitellä? Kaveri vinkkas fb:ssä, että Porin kansalaisopistoissa olis tarjolla mm. kurssit ”Lehtikioski Pringles-purkkiin nukkekotikoossa”, Klezmer-tanssi ja ”English for organic chocolate lovers”. Kuka lähtee seuraks? Anyone? 😀 😀


Tykkäsin eilisestä asustani kovasti, mutta en muistanut pyytää ketään nappaamaan siitä kuvia, joten kiipesin tänä iltana samoissa vermeissä talomme vintille ja ikuistin itseni Olympuksen kauko-ohjaustoimintoa puhelimellani käyttäen. Sairaan kätevää, kun pystyy säätämään asetuksiakin sen O.I. Share -appsin kautta sen sijaan, että ravais aina kameran luokse nappuloita vääntämään. Asukuvaajaton bloggaaja kiittää ja arvostaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilisen ohjelmassa oli Helsinki Fashion Housen muotinäytös ja sen jälkeen tarkempi tutustuminen Masain ensi kevään mallistoon. Pääsin valitsemaan itselleni pari vaatetta noista uutuuksista ja ilokseni värivalikoimiin kuului suosikki kesävärini koralli, joten valitsin itselleni herkullisen korallisen puseron, joka oli malliltaan hieman samantyyppinen kuin tuo minulla jo oleva musta Masain viskoosipaita, joka näissäkin kuvissa takin alta pilkottaa. Paita esitelty paremmin täällä. Olen melko varma, että hankin jonkin samanoloisen puseron Masailta vielä valkoisena, niin monikäyttöiseksi ja mukavaksi olen nuo vinoon leikatut hieman A-malliset paidat todennut. Toimii ilahduttavan hyvin omalla vartalomallillani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

housut-HM Mama/pusero-Masai/takki-Soft Grey, Ellos/sandaalit-Vagabond/laukku-Lalli S./korut-Kapp Ahl ja 2nd hand

Ja taas mulla on mama-osaston pöksyt jalassa. Paitsi että näissä trikoohousuissa ei ole kyllä mitään muita viitteitä raskausvaatteesta kuin joustavuus. Niissä ei siis ole mitään sen kummempaa ylimääräistä resoria kuten mammafarkuissa. Nämä 15 euroa maksaneet seeprat tuli hankittua, kun edelliset hyvin rakkaat seeprapöksyni repesivät oikein huolella peräsimestä ja haaruksista eivätkä olleet enää oikein korjauskelpoiset, mutta ilman seeprapöksyjä ei vaan voinut elää. Sopiva kuosi ja malli löytyi sitten Henkkamaukan mammaosastolta aivan kuten edeltäjänsäkin.

Ne edelliset seeprapöksyt eivät todellakaan ratkenneet vaan muutamaa senttiä, vaan todella huolella, TJEU (tsekkaa, jos et usko). Kyykistelin ne jalassa End Of Augustin keikalla alkukesästä ja muistan vielä kunnon syväkyykkyyn lavan edessä laskeutuessni miettineeni, että ”vitsit, kun on ollut kyllä painonnostotreeneistä hyötyä tän kyykkyliikkuvuuden suhteen..” ja samalla tunsin/kuulin hirmuisen ritsahduksen. Melkoisen monta minuuttia piti sitten siinä kamera kädessä kyykkiä ja kuvailla ihan tyynenä samalla, kun mietin, että miten mä oikein kehtaan nousta ylös siinä kaikkien ihmisten edessä. Onneks mä en käytä stringejä vaan kunnolla hanurin peittäviä mummoalkkareita!

No, repeämä jäi onneksi sillä tavoin haarojen väliin, ettei se ihan heti kaikelle kansalle näkynyt ja saatoin nauttia keikan loppuun, joskin hieman seinänvieruksia kierrellen. Mutta se oli niiden hapertuneiden seeprojen tarun loppu. Onneks löytyi uudet, sillä mä rakastan seeprakuosin, mustan ja oranssin yhdistelmää, jota eilenkin asuuni sitten sommittelin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Notta semmosia rääsyjä tällä erää. Mitäkähän sitä nyt pukis päällensä, kun tuli äsken ex-tempore -kutsu kaverin kaverin meneillään oleville synttärikekkereille.. Oon ihan varma, ettei mulla ole mitään päällepantavaa.. 😀