Nyt, kun aamulla on edessä taas matka kohti Helsinkiä parin palaverin merkeissä, onkin loistava aika julkaista unontuneet asukuvat, jotka Jonna nappasi minusta edellisen kerran isolla kirkolla käydessäni.

 Edustava mimmi siinä niin.

No, onnistuin mä onneksi olemaan vähän fiksummankin näköinen ainakin yhdessä ruudussa. Pukeuduin tällaiseksi asialliseksi bleiserileidiksi mennessäni pitämään Olympuksen kamerakoulutusta. Halusin näyttää fiksummalta kuin oon ja eikös silmälasit ja bleiseri oo silloin oikeet vermeet???? 😀 😀

mekko-Marimekko/bleiseri-HM+/kengät-Crocs (saatu)/silmälasit-Gucci (saatu, Lensway)/korvikset-Nouseva Myrsky (saatu)

Pitäisköhän itse asiassa vetää huomenna sama mekko päälle.. oisin asiallinen mimmi duunipalaverissa. Tässäpä taisikin siis ratketa aamun pukeutumispulma. Mitä sitä keksimään pyörää uudelleen, vaan turvaudutaan jo aiemmin hyväksi havaittuun ratkaisuun. Omien asukuvien selaaminen siis kannattaa!


-postauksen tuote saatu-

Jos seuraat blogin fb-sivua, niin tätä postausta osasitkin jo tämän päiväisten statuksieni perusteella odottaa, nimittäin nyt tulee virallinen raportti tänään testaamistani Bye Bratissiteipeistä!

Minuun otettiin muutama viikko sitten yhteyttä Bye Bra -nimisten rintateippien tiimoilta ja tiedusteltiin olisinko kiinnostunut tuotetta kokeilemaan. Firman nettisivuja tutkailemalla selvisi, että heillä on teipeistä eri kokovaihtoehtoja, suurimman ollessa F+, joten en voinut olla kiinnostumatta asiasta. Olisiko mahdollista, että tällaiset monikiloiset hinkit onnistuisi "nostaa paikoilleen" jollakin teipeillä siten, että se mahdollistaisi joskus vaikkapa johonkin avoselkäiseen vaatteeseen pukeutumisen. Olin skeptinen, mutta äärimmäisen kiinnostunut, joten toivotin samplet tervetulleiksi.

Tänään oli sitten sopivasti vapaapäivä, joten saatoin keskittyä tunnustelemaan tissituntemuksiani rauhassa. Kyseessä on siis ohut, läpinäkyvä, hieman hevosenkengän muotoinen teippikalvo, jolla rintaa saa nostettua useita senttejä. Samaa 3M:n teippimatskua käytetään kuulema myös lääketieteellisissä tarkoituksissa, joten sen puolestakin pitäisi olla ihan luotettavaa kamaa ja liima on varmasti turvallista.

Bye Bra -teippejä on saatavilla kolmea eri kokoa: A-C, D-F ja F+. Itse luonnollisestikin kokeilin tuota suurinta kokoa ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka suht hyvin teipin sainkin toimimaan, niin omat rintani olisivat kaivanneet ehkä vielä hieman isommat teipit, lähinnä leveyssuuntaa ajatellen. Luulisin, että leveämmällä teipillä rinnat olisivat olleet teipattuina hieman paremman muotoiset, kun ns. kainalotissiä olisi saanut hieman kurottua mukaan. Nyt tuntui, että joo, rinta kyllä nousi, mutta sivulle jäi töröttämään ärsyttävä tissilöllerö. Hankala selittää… 😀

Pienempien kokojen pakkauksissa on 4 paria teippejä, tässä F+ koossa kolme paria. Lisäksi mukana tulee yhdet silikoniset nännityynyt. Täytyy kyllä sanoa, että ainakin ohuen topin alla pidettynä, nuo pakkauksen nännikukkaset olivat makuuni aivan liian paksut ja näkyvät. (Näissä kuvissa mulla ei niitä itse asiassa olekaan.) Mutta tuollaisia nipple covereitahan on saatavilla ohuempiakin monestakin kaupasta, jos nämä ei itseä miellytä.

Kas, siinäpä sitten. Lukusuunnasta katsottuna ensimmäisenä vuorossa tissi ihan luomuasennossaan ja siinä vieressä sitten teipillä ylemmäksi nostettu yksilö. Tuota kainaloa kohti hiipimistähän tuo teippi ei tosiaankaan estä, joten siinä mielessä ei ainakaan omalla kohdalla mene ihan rintaliivien korvaajasta, mutta kyllähän se teippi jaksoi minunkin tötteröni ylöspäin hinata.

Pidin teippejä n. 8 tuntia, josta  viimeisen reilun tunnin nukuin päikkäreitä. Päikkärimoodissa  vähän ruttaantui teipit, mutta pysyivät edelleen paikoillaan. Eli uskaltaisin tämän päivän perusteella väittää teippien olevan kyllä hyvin iholla pysyvät. Teippejä paikoilleen asentaessa on kuitenkin muistettava, että ihon on oltava täysin puhdas ja kuiva, jotta ne tarttuvat kunnolla. Ei siis kannata pesulla käydessä käyttää esimerkiksi niitä suihkuvartalovoiteita, jos on tarakoitus asentaa teipit.

Teippien paikoilleen liimaaminen ei onnistunut ihan heti ekalla yrittämällä täydellisesti, vaan kohdistin teipin vähän huonosti, joten yksi lappu meni siinä heti haaskuun, uudestaan kun eivät sitten enää oikein tartu. Ohuen ohut teippikalvo myös menee ruttuun aika helposti, mutta settui kyllä iholla jonkin verran ajan kanssa.

No mut entäpä fiilis sitten? Kyllähän se jotenkin ilahdutti, kun teippien kanssa onnistuin jopa läpäisemään klassisen lyijykynätestin. Eli kynä ei pysynyt rinnan alla, kun normaaliasennossa siellä saa pysymään vaikka telkkarin kaukosäätimen. 😀

Minulla oli päällä tänään hyvin löysä musta toppi, jonka selkäosa on läpikuultavaa sifonkia, ehkäpä ainoa vaatteeni, jossa rintaliiviittömyydestä on jotakin etua, kun voi näytellä selkää. Toppi oli tosiaan malliltaan löysä eikä siis antanut mitään lisätukea rinnoille. (instagramissa kuva topista tänään teippien kanssa)

Ihan hetken aikaa teippien liimaamisen jälkeen oli olo, että dekolteen nahkaa jotenkin kiristää, mutta se meni hetkessä ohi. Ulos astellessa oli jonkin aikaa todella vainoharhainen olo, sillä en todellakaan ole tottunut liihottelemaan liiveittä. Aika pian kuitenkin teippeihin uskalsi alkaa luottamaan ja rinnat tuntuivat yhtä aikaa ihanan vapailta, mutta paikoillaan pysyviltä. Ilman rintsikoita olemisessahan on ainakin omassa koossani se ällö puoli, että rinnat roikkuvat siten, että hikoavat alta, mutta teipit nosti maitorauhasia juuri riittävästi, että kesätuuli pääsi viilentelemään tissinaluksiakin.

Hieman sitä mietti, että apua, huomaakohan vastaantulijat, että heilun tässä ilman rintsikoita. Se kun tuntuu jotenkin hirveän alastomalta ja syntiseltä tuolleen kaupungin keskustassa, mutta ihan ylväästi mä loppujen lopuksi kehtasin liivittömien tissieni kanssa kuljeskella alun epävarmuuden mentyä ohi. Illalla sitten teipit jo irrotettuani (lähtivät kivuttomasti) suuntasin kauppaan ja tajusin hississä unohtaneeni laittaa tilalle rintaliivit. No, tutkivan journalismin  bloggaamisen nimissä päätin antaa mennä ja vertailla, että miltäs se sitten tuntuu mennä samalla löysällä topilla ihan ilman tissitukea ihmisten ilmoille.

No, taas se ahdistus ja vainoharha, että apua, kaikki varmaan kattoo, et mun hinkit höllyy paidan alla vapaina. Ryhti huononi hieman ja etumusta teki mieli jotenkin peitellä. Verrattuna täysliivittömyyteen teipit olivat todellakin suuren suuri parannus. Eli sanon todellakin ei liivittömyydelle, mutta teipeille sanon kyllä, joskin pienin varauksin.

Uskaltaisin oman kokemukseni sanoa, että omia rintojani pienemmillä tötteröillä Bye Bra:t toimivat melko varmasti.  Omassa jättikoossani toimivuus riippuu paljon myös rinnan mallista. Minulla on nyt kolmesta parista vielä yksi jäljellä (yhden parin siis käytin tänään, yksi lappu meni harjoitellessa ja yhden teipin kanssa otin vielä illalla nuo kuvat) ja ajattelin kyllä, että voisin tilata noita yhden paketin lisää varastoon.

Vaikka lärpäkkeet toimivatkin ihan ok:sti löysänkin vaatteen kanssa, niin näkisin ne itselläni käytössä ennemminkin ehkä jonkin avoselkäisen mekon kanssa, joka on kuitenkin edestä edes jonkin verran istuva. Mutta tosi kiva nyt siis tietää, että tästä lähtien avoselkäisiäkin vaatteita uskaltaa edes vilkuilla, kun tällainenkin vaihtoehto on liiveille olemassa, kun tähän saakka olen suosiolla sivuuttanut selästä avonaiset rytkyt kokonaan.

Bye Bran sivuilta voit tsekata videon teippien asentamisesta, omia puskureitani, kun en nyt kuitenkaan tässä kehdannut ihan niin avoimesti vilautella.

Miinusta Bye Bra saa kyllä hieman omasta mielestäni melko suolaisista hinnoista. Tuo kolmen parin paketti F+-koossa maksaa 31,95 €, joten kymppi yhdestä käyttökerrasta on aika paljon. Mutta toisaalta, jos nyt miettii vaikka jotain juhlia, niin psitäähän sitä sukkahousuihinkin helposti vaikka 15 € ja yleensä ne kestää tasan sen yhden kerran eikä sitäkään loppuun saakka. Eli hinnastakin voi olla montaa mieltä. Aloittelijalle toki hieman hintavaa jos ei heti ekalla liimauksella onnistu, mutta kun tekniikka tulee tutuksi ja oppii miten omat rinnat kannattaa teipata, niin homma varmasti helpottuu.

Miltäs vaikuttaa? Onko kokemuksia näistä tai vastaavista?

Ai niin.. arvatkaa mitä mä urpo tein irrotettuani Bye Brat? Testasin onnistuuko tissien liftaus pakkausteipillä! 😀 😀 Onnistui se, mutta ei ehkä ihan niin miellyttävä ja pysyvä matsku kuin Bye Brassa. Mutta tiedänpä nyt tämänkin..

 


Viikonloppu hurahti Porispere-festaroinnin merkeissä, osaksi työn puolesta ja osaksi ihan vapaa-ajan puitteissa. Huippu tapahtuma oli kyseessä tänäkin vuonna vaikkei esiintyjissä kauheasti mitään omaa pulssia nostattanutta ollutkaan tarjolla.

Mutta festareissahan on se kiva puoli, että siellä voi näppärästi tutustua itselle vähän vieraampiinkin orkestereihin ja joskus jopa yllättyä iloisesti. Itselle kävi niin mm. perjantai-iltana Santa Cruzin keikalla, kun kasarilta tyylinsä ja musansa ottaneet nuoret kollit pistivät teltan tärisemään. Hirveen hyväntuulista ja huipulla asenteella vedettyä rokkia oli se. En varmastikaan kuuntelisi levyltä himassa, mutta livenä kyllä tempaisi mukaansa.

Näyttökuva 2014-8-11 kello 17.07.22

Toisen yllärin tarjosi lauantai-illan päättänyt Notkea Rotta feat. Lähiörotat, johon suhtauduin silleen, että ”no jotain paskaa räppiä, mut meen nyt pari biisiä työkaverin kans katsomaan ja lähden sit himaan.” No, kymmenen biisiä myöhemmin huomasin joraavani kuin viimeistä päivää, kun taustabändi veivasi niin groovesti. Että kohti ennakkoluuloja ja niiden yli!

Näyttökuva 2014-8-11 kello 17.08.10

Ainoa yhtye, jota viikonlopulta ihan selkeästi odotin, oli pari viikkoa aikaisemmin Karmarockissa ekan kerran näkemäni Death Hawks, jonka keikalta tässä alla muutama ruutu. Kovat oli mun odotukset, mut niin oli keikkakin. Kylmät väreet kulki pitkin kroppaa koko setin ajan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 Toi bändin keulahahmo on jotenkin niin kuvauksellinen, ettei kameraa voinut pitää laukussa. Sopivasti Jim Morrisonia, hengellisen johtajan tuntua ja törkeen magee tyyli yhdistettynä bändin psykedeeliseen ja hypnotisoivan junnaavaan linnunradalle kutsuvaan musiikkiin, niin kylläpä oli taas paketti kohdallaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harvoin hirveästi kiinnitän keikoilla erityisesti rumpuihin huomiota, mutta Death Hawksin kohdalla oli todettava rumpusoundien olevan mahtavat. Jotenkin juurevaa noitarumpufiilistä ja pehmoinen bassorumpu tärähteli pehmeästi jossain munasarjojen tietämillä. Siihen päälle vähän saksofonin henkäyksiä, niin jo oli tajunnanräjäyttävää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnutaina sitten chillailtiin vielä iltapäivä auringossa Porisperen perhepäivän merkeissä. Esiintyjistä JVG ei olis voinut vähempää kiinnostaa, mutta Sanni ja Jenni Vartiainen sittens itäkin enemmän. Olen kesän aikana kuunnellut melko paljon Sannin Sotke Mut -depyyttialbumia ja olikin kiva nähdä mimmi myös livenä. Ja sitä se keikka nimenomaan oli, kiva. Mutta tuolla tavalla peräkkäin nähtynä Sanni ja Jenni Vartiainen, niin kyllähän se jälkimmäinen suoraan sanottuna pyyhki pienemmällään lattiaa. Sanni oli pikkutyttö, joka lauloi levynsä läpi lavalla pomppien, kun taas Jenni esiintyi, tulkitsi ja otti kontaktia yleisöön. Täysin eri fiilis heissä, mutta sehän on toki ymmärrettävää jo ihan naisten kokemuksen määrää vertailemalla.

Näyttökuva 2014-8-11 kello 17.10.43

jenni

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Nyt mä lähden hoitelemaan yhden rippikuvauksen!

PS. Kaikki kuvat muuten kuvattu jälleen kerran mun Olympus PEN E-P5:lla ja linsseinä oon käyttänyt 45 mm ja 75mm kiinteitä laseja. Rakastan. Death Hawksin kuvat on kuvattu Pin Hole -taidesuotimella ja photarissa lisätty lähinnä kontrastia. Jennin kuvat samalla filtterillä ja kuvia sen jälkeen hieman filtteröity puhelimella. Santa Cruzin kuva suoraan sellaisenaan kameran pin hole -filtterin jäljiltä.