vasemmalta: French Connection, Phase Eight, J.Lindeberg

Oon vähän ihmeissäni ja mietin, että onko tää jotain ohimenevää hapatusta vai onko mulla oikeasti jotain muuttumassa pään sisällä. Mua on nimittäin alkanut himottaa vaaleanpunaiset asiat. Tai täsmällisemmin vaaleanpunaiset neuletakit. Siitä ei ole montaa kuukautta, kun kommentoin Plusmimmin takkipakkomielle -postaukseen facessa, että " Näyttää aina tosi ihanalta kuvissa, mut itse jos pistän päälleni jotain ton väristä tulee vaan mieleen miss piggy". Eli ajattelin, että ei koskaan mulle. Mutta niin ne vaan on taivaankappaleiden asennot taas vaihtuneet ja samalla tämän naisen aatokset. Nyt mietin vaan, että "ihanaa, pakko saada jotain vaaleanpunaista ja pehmeää!!"

Himoni herätti ensisijaisesti tämä J.Lindebergin 100 % villaa oleva, just kauniin vanhan roosan sävyinen neuletakki. Olen yrittänyt etsiskellä jotain vähän edullisempaa vaihtoehtoa, mutta sävyt eivät sitten useimmiten oikein natsaa. Esimerkiksi tuo kollaasin vasemman puoleinen French Connectionin neule on makuuni liian baby pinkki. Phase Eightin pellavainen neuletakki on jo huomattavasti passelimman värinen, mutta kaunein olisi tämä J-Lindeberg.

Näkisin niin mielelläni päälläni nahkahameen, kiiltonahka Martensit, harmaan t-paidan ja tuon neuletakin!

   


Mä oleilen parhaillani kotikonnuillani Kainuussa ja täällä on vielä siihen malliin lunta ja jäätä, että  otin äidin ohjeistuksesta onkeeni ja lähdin reissuun maihareilla. Porissa ehdin kuitenkin jo viime viikolla hylätä talvisemmat kengät eteisen perukoille ja tepastella useamman päivän tennareissa paljaat nilkat vilkkuen. Kadut olivat jo vihdoin niin kuivat, että uskaltauduin korkkaamaan Inchistä ostamani valkoiset Conversetkin. Mutta ymmärrän kyllä nyt miksi minulla ei ole ennen noita ollut valkoisia tennareita, mä olen vaan pelännyt niitä kuten muutakin valkoista! Ahdistaa ajatus, että ne on ihan kohta jo aivan rapaiset ja tomuiset. :/

 

Intoilin jokin aika sitten uusista lempifarkuistani joiden koen myös imartelevan takamustani ihan kohtuullisesti, joten piti nyt sitten vertailun vuoksi ottaa persuksesta toisissa samantapaisissa pöksyissä.

Mulle mukavuutta kaipaavalle farkkuihmiselle on joskus täällä blogin kommenttiboksissa suositeltu H&M:n Shaping Skinny -pillejä ja minähän sitten kiinnostuin asiasta ja edellisten mustien pillien tultua tiensä päähän hankin nuo suositellut housut tilalle. Joustavuudessa nuo ovat melko samanmoiset ihkuttelemieni Leviksen Innovation Super Skinnyjen kanssa, joten siltä osin painivat mukavuutensa puolesta samassa sarjassa. Shaping Skinnyt jäävät kuitenkin hieman matalammalle ehkäpä juuri siitä johtuen eivät pysy mulla jalassa, tai paremminkin vyötäröllä, siten kuin Super Skinnyt.

Ihan testaamisen arvoiset kyllä ovat, sillä onhan näiden H&M -farkkujen hintakin puolet vähemmän kuin Leviksillä, ja jollekin hieman eri muotoisella toimivat varmasti paremmin kuin itselläni. Kyllä nämä nyt itselläkin ehdottomasti käytettyä tulee, koska mustat pillit nyt vaan on ihan pakolliset, mutta sanoisin, että välittömästi, kun Leviksen Super Skinnyt on saatavilla mustana, niin nämä joutaa itselläni eläkkeelle. Eli menevät nyt paremman puutteessa, mutta eivät saa tosiaan varauksetonta ihailuani.

Mitä Shaping Skinnyjen kokoskaalaan tulee, niin Leviksistä mulla on tosiaan koko 32" ja näistä henkkamaukoista 33". Shaping Skinnyistä kokoja löytyy tuumakokoon 36 saakka, Leviksen Super Skinnyistä puolestaan olen nähnyt kokoja vain tuohon omaan kolmekakkoseeni asti.

Sitten vielä se toinen syy vyötärön korkeuden lisäksi miksi henkkamaukat eivät pääse omalla listallani lähellekään Levisten ihanuutta.. mun pylly näyttää mielestäni Shaping Skinnyissä paljon surullisemmalta kuin Leviksen Super Skinnyissä. En ole aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota koko takamukseeni, mutta sitten kun se nyt yksissä farkuissa näyttikin omaan silmääni huomattavasti kivemmalta kuin aiemmin, niin tajusin, että tätäkin istuinpehmustetta on mahdollista hämätä muodokkaammaksi oikealla housuvalinnalla. Ja sen tajuamuksen jälkeen ei haluaiskaan enää muita kuin niitä jotka tekevät parhaimmat hämäykset. Mutta oikeastihan se asia on niin, että perseeni on vähän sama kuin takatukkani: mä en sitä itse näe, joten en jaksa hirveästi siitä stressatakaan. Shaping Skinnyt siis olkoon ystäväni nyt ainakin siihen saakka, että pakaroiden parhaat ystävät on saatavilla mustana.

farkut-H&M, Shaping Skinny/t-paita-H&M/tennarit-Converse/aurinkolasit-Le Specs (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Että sellaista perseilyä tällä kertaa. Joko muuten alkaa kyllästyttää nää yhdessä ja samassa ostoskeskuksen nurkassa otetut asukuvat? Mua ei, sillä se paikka on niin ihanan valoisa, lähellä kotia ja siellä on helppo ottaa kuvat, mutta eiköhän nää miljööt tästä kevään myötä taas vähän ala monipuolistumaan.

Vielä olisi yksi yö jäljellä täällä kotikotona. Huomenna suuntaan Ouluun pitämään Olympus-koulutusta, sieltä sitten puksutan yöjunalla Helsinkiin samaan puuhaan. Ke-to yön pääsen viettämään ystävän luona Suomenlinnassa ja vasta sitten on kotiinpaluun aika. Hieman on siis raidekilometrejä ja matkalaukkuelämää vielä edessä.


Kunnioitan tällä postauksella nyt rakkaan ystäväni Iinan harrasta toivetta, että blogissani olisi osio "Tommi kokkaa". Muuten ei yksi pizzan valmistus nyt varsinaisesti ylittäisi "uutiskynnystä", mutta tällä kertaa valmistusmenetelmät olivat vähän totutusta poikkeavat ja maku enemmän kuin kohdallaan, joten pyysin miestä sanelemaan suorituksensa ja kirjasin sen ylös tähän postaukseen. En kuitenkaan usko tämän herkun herättävän ystävässäni samanlaista kateutta kuin eräät lihapiirakat aikoinaan. Niistä kertoessani taisi Iina ensimmäistä kertaa ikinä käyttää chatissa pelkkiä isoja kirjaimia kertoakseen minulle tunnelmansa. Viesti sisälsi mm. sanan "haista" ja yhden sukupuolielimen. Ymmärrän kyllä. Itsetehdyt lihapiirakat olivat enemmän kuin taivaallisia joten sellainen rasvaherkku voi todellakin aiheuttaa kateuden tunteita. 😀

Mutta se parin päivän takainen pizza siis.. Syy miksi mies ylipäätään päätyi torstai-iltana valmistamaan juurikin pizzaa, oli se, että reilu viikko sitten ostamamme basilika on suorastaan villiintynyt Herbiessä. Se vaan kasvaa ja kasvaa ja tuuppaa uutta lehteä aivan raivokasta vauhtia peittäen alleen samassa vehkeessä kanssaan majailevan korianterin ja rosmariinin. Basilikaa jouduttiin jo leikkaamaan, kun sen ylimmät lehdet kasvoivat lamppuun saakka ja alkoivat kärtsätä. Niinpä siis alkoi operaatio "valmistetaan ruokia joihin saa käytettyä paljon basilikaa".

Valmisteluja tätä pizzaa varten oli kuitenkin tietämättämme tehty jo parin viikon ajan. Olimme nimittäin jättäneet keittiömme imuroimatta. Mutta siitä lisää tuonnenpana. Ensin aletaan valmistamaan koko pizzan sielu, eli maukas tomaattikastike.

Pizzakastike

Määrä riittää kahteen alla olevan ohjeen mukaiseen pohjaan

  • 2 salottisipulia kuulota kattilassa oliiviöljyssä
  • 2 tl paprikajauhetta
  • 2 dl tomaattimurskaa
  • 1 dl vettä
  • 0,5 dl ketsuppia
  • 1,5 rkl punavinietikkaa
  • 2 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl oreganoa
  • 1 tl basilikaa
  • mustapippuria maun mukaan
  • chiliä maun mukaan

Keitä kasaan, niin että kastikkeesta tulee paksua. Meillä aikaa meni n. puoli tuntia.

Kun kastike on valmis, nosta se jäähtymään ja alavalmistaa taikinaa kuvan alla olevan ohjeen mukaan. Sekoittaessasi taikinaa, pidä huoli, että kulho on vaikkapa irrallisen leikkuulaudan päällä. Sitten keskittyessäsi taikinan vaivaamisen heilauta leikkuulautaa, niin että se osuu kastikekattilan alla olevaan pannunaluseen ja paiskaa näin ollen kattilan suoraan keittiön matolle. (mikäli leikkuuladan sun muiden asettelu tuntuu vauvalloiselta, voit toki ihan vain suoraan itse kaataa kastikkeen maahan)

Että näin. Sitä oli muhiteltu siellä kattilassa se saakelin 30 minuuttia ja sitten se päätyi matolle.

No, ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja sitten varovasti kaavitaan kastiketta talteen muutama lusikallinen paksuimpien läjien "huipulta". Muutetaan tässä vaiheessa suunnitelma kahdesta pizzasta yhdeksi, jotta saadaan soosi riittämään.

Pizzapohja

Annos n. 24-26 kokoiseen pannuun (paksun pannupizzapohjan saat tekemällä annoksen 1,5 kertaisena)

  • kermaa 1 dl
  • vehnäjauhoja 2 dl
  • leivinjauhetta reilu 0,5 tl
  • suolaa

Sekoita ainekset taikinaksi. Taikina saa olla reilusti jauhoinen.

Jauhota paistinpannu ja lorauta siihen hieman oliiviöljyä. Kaulitse pizzapohja ohueksi ja nosta paistinpannuun. (Paksun pannupizzapohjan saa paineltua pannuun suoraan käsin) Levitä kastike ja juusto ja niiden päälle muut täytteet. (Koska lämpö tulee alhaalta päin, on tärkeää laittaa juusto nimenomaan muiden täytteiden alle.) Paista pizzaa hellalla 6-8 min keskilämmöllä. Siirrä paistinpannu 175 asteiseen uuniin pariksi minuutiksi HUOM! Varmista, että käytät pannua jonka kahva kestää uunin!

Jos omistat valurautapannun, voit valmistaa pizzan kokonaan uunissa. Laita tyhjä pannu 250 asteeseen, kun pannu on kuuma, siirrä siihen valmiiksi kaulittu taikina ja täytä pizza kuten edellä. Paista pizzaa uunissa vajaa viisi minuuttia.

Pienestä haaverista huolimatta pizzasta tuli aivan taivaallisen hyvää. Täytteinä meillä oli hiemna jääkaapin perältä löytynyttä chorizoa, tomaatin siivuja, mozzarellaa ja sitä tuoretta basilikaa. Ja voi luoja, että oli maukasta! Olemme jo jonkin aikaa valmistaneet pizzapohjamme tämän ohjeen mukaan perinteisen vesi-jauho-hiiva-öljy -setin sijaan, ja paistaneet sen nimenomaan noin paistinpannun kanssa. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kastike tehtiin itse ja voi pojat, sen myötähän pizza vasta sai sielun!

Tämä pizza opetti meille, että hartaudella keiteltyä kastiketta kannattaa vaikka vähän kaapia lusikalla matolta, se on sen arvoista. Tomaattikastikkeen tärkeyden lisäksi saimme muistutuksen myös siitä miksi emme koskaan tule hankkimaan vaaleata mattoa keittiöömme.