Eilen juhlittiin murun ja hänen kaverinsa yhteisiä nelikymppisiä, jotka me vaimokkeet järkkäsimme. Teemana toimi 20-luvun kieltolakin ja gangsterihommat ja täytyy kyllä sanoa, että vieraat olivat panostaneet pukeutumiseen aivan ihailtavalla tavalla. Laitan myöhemmin muutaman muunkin tyypin asuja, mutta ensin tietenkin itserakkaasti oman lookin esittely.

Etkoillessamme mökillä piti napata myös saunan ja paljun jälkeinen ns. before-kuvan, jotta pääsisin vertailemaan mitä sitä oikein naisihminen saa aikaiseksi skumpan voimalla ja kassillisella kosmetiikkaa vajaassa tunnissa. Ja saahan sitä.

 

Mun koko viikko oli ollut niin kiireinen, että en ollut ehtinyt kompata vaatteita ja asusteita kasaan etukäteen, joten paiskoin vaan lauantaina kasan kamaa kassiin hirveellä kiireellä just hetki ennen lähtöä.     Onneksi omista kätköistä löytyi ihan kaikki tarvittava mielessä olleen flapper-tyylin kasaamiseen eikä kemujen pukeutumisen takia tarvinnut hankkia mitään.

Ihan ajan hengen mukaisia kenkiä en kaapeistani löytänyt, joten nappasin mukaan mustat peruskorkkarit ja villinä korttina nuo punaiset remmikorkkarit (yläpuolella kollaasin alareunassa), jotka on mun vanhojentanssikengät vuodelta 1999! Päädyin kuitenkin huomiota herättämättömiin Vagabondin yksinkertaisiin peruskorkoihin.

Hiuskoristeen kokosin äidin joskus Italiasta tuomasta paljettipannasta ja 30vee synttärilahjaksi tulleen shampanjapullon koristeena tulleesta sulkahärpäkkeestä. Unelmoin sellaisista ihanista 20-luvun laineista etutukkaani, mutta aikataulu oli kiireinen, joten ei ollut mahdollista alkaa harjoittelemaan uusia tukkahommia. Saman syyn takia jätin suosiolla smoky eye -meikit unholaan, ja vedin vaan paksut rajaukset.

Alla vielä koko akka päästä varpaisiin. Ei huono, vaikka ihan ite sanonkin!

mekko-La Redoute, Ellos/kengät-Vagabond/korvikset-Lindex Extended/muiden asusteiden alkuperästä ei käryä

Noi Lindexistä muutama viikko sitten heräteostoksena nappaamani Extended-malliston korvikset ei ollut mitenkään näitä kemuja ajatellen tehty hankinta, mutta kun esittelin ne eilen Tommille, niin sieltä tuli selkeä mielipide, että ne on just loistavat mun asuun. Mies toimi muutenkin eilen loistavana stylistinä antaen kysyttäessä hyviä neuvoja ja kommentteja niin tukan, laukun kuin ripsiliimankin suhteen.

Mietin nimittäin kaupassa, että otanko ripsiliiman, joka kuivuu mustaksi vai kirkkaaksi ja olin itse mustan kannalla, niin mieheltä tuli muunlaiset neuvot. "Jos et sä oo kauheesti niiden irtoripsien kans pelannut, niin sillä mustalla saattaa helposti tulla vähän sotkua, joten olisko sulle kuitenkin se kirkas parempi". On se fiksu mies! Vaikkakin noiden paksujen rajausten kanssa nyt ei olis kyllä pieni sotku varmasti haitannutkaan, mutta seuraavia ripsihommia ajatellen miehen neuvo oli oiva.

Mulla olis helvetisti muitakin tarinoita siitä miten toi mun mies vaikuttaa toisinaan siltä, että se ei todellakaan oo oikeesti mikään telineasentaja, vaan sillä on oikeesti joku Tommin tyyliin -stailausohjelma jossain Livillä tai Avalla, siihen malliin tulee varteenotettavia neuvoja niin kynsienlakkauksen kuin asustamisenkin suhteen, jos sellaisia kysyn. 😀 Ehkäpä niistä kootaan joskus postaus.


Monen kuukauden parrankasvatus tuli tänään vihdoin tiensä päähän! Postauksen lopusta löydät kuvan millainen mies karvojen alta kuoriutui.

Mun armas puolisoni viettää tänään syntymäpäivää ja mittariin pärähti keski-ikäinen lukema 40! Tavatessamme herra oli juuri täyttänyt 27 ja pidin häntä silloin jo "aika vanhana", mutta niin vaan ollaan vanhettu yhdessä eikä oo nuorempaan vaihtaminen käynyt mielessä. Ainakaan monesti.

Halusin tehdä postauksen synttäripojasta ja siihenhän tuli hyvä aihekin, kun Tommi tänään vihdoin luopui koko talven pitämästään parrasta. Tommi on aina ollut partamiehiä, mutta koko yhdessäoloaikamme hän on pitänyt turpajouhensa lyhyenä, siistinä ja rajattuna. Aina tähän talveen saakka. Joskus ennen joulua parranajoväli venähti kuin huomaamatta joten mies ajatteli sitten katsella vähän aikaa pidempää mallia. Kun takana oli pari lyhennysvapaata kuukautta päätti ukko sitten pitää törkyturpansa syntymäpäivään saakka. Ja se päivä tosiaan koitti vihdoin tänään.

Vaikka nimitinkin tätä "talvimalli" törkyturvaksi, ei se tarkoita että pitkä parta olisi ollut mielestäni ruma tai epäsopiva. Oli kuitenkin yksi asia, miksi odotin parran ajelua innolla. Nimittäin pussailu. Pussailu on vaan niiiiiin paljon ihanampaa ilman suuhun tunkevia viiksikarvoja. Huomasinkin, että viime kuukausien aikana suuteloitseminen väheni taloudessamme aivan huolestuttavasti! Nyt, kun ton kuuman uroksen huulet on jälleen helposti löydettävissä, aion ottaa kaiken menetetyn ajan takaisin ja pussailla niin, että huulet halkee! (aloitan sen nyt heti….)

*pussailutauko*

Juhlapäivän kunniaksi Tommi ei alkanut niittohommiin itse, vaan päätti testata aivan meidän nurkan taakse jokin aika sitten avatun Turkkilainen parturi Vefan palvelut ja parta saikin lähteä veitsellä leikaten. Veitsellä suoritettu parranajo oli miehelle uusi kokemus, mutta kuulema mieluinen sellainen.

Meillä on tarkoitus juhlia pyöreitä vuosia lauantaina 20-luvun kieltolaki-teemalla, joten toiveissa oli tuon aikakauden gangsterille sopivat haituvat.  Tommi näytti parturille netistä löytämänsä kuvan mieluisasta parrasta ja Vefa toteutti vision tarkasti terävällä veitsellään.

Juhliin Tommi kuulema kaipaa vähän dramaattisempaa väriä viiksiinsä, joten pääsee sitten varmaan mun Diorshow hommiin. 😀

Parran lisäksi kyytiä sai muutamat muutkin karvat. Poskien pienet ihokarvat ja näkyvät korvakarvat lähtivät avaruusliman näköisellä vahalla ja pienemmät korvauntuvat poltettiin. Alapuolella olevan kollaasin oikean ylänurkan kuvassa just ja just erottuu liekki! Ei kuulema polttanut, vähän lämpimältä vaan tuntui. Kuumimmat hetket koko sessiossa olikin Tommin mukaan ensimmäiset vedot partavaahtosudilla. Vaahto kun sekoitettiin kiehuvaan veteen.

Tässä vasemmassa ylänurkassa näkyy lattialla tuo karvaotus jonka meidän perhe nyt sitten hylkäsi ja jätti taakseen. Hei hei, oli kiva tuntea, mut ei tuu ikävä!

Naaman pesu ja partavedet vielä naamaan ja tuolista nousi ihan uusi mies. Lupauduin maksamaan operaation synttärilahjana ja olin lentää pyllylleni kassalla, kun homma oli niin halpaa. 15 euroa koko lysti! Eikä se nyt ihan nopea homma ollut tuo parran muotoilu, joten oltiin Tommin kanssa molemmat sitä mieltä, että tästä palvelusta olisi hyvin voinut maksaa vähän enemmänkin. Ja niin itse asiassa teinkin, enkä halunnut vaihtorahoja kaksikymppisestäni. Paremmin pussailtava mies on ehdottomasti jokaisen euron arvoinen! (ah hyvä kun taas muistin…)

*pussailutauko*

No millanen mies sieltä kaiken karvan alta sitten löytyi? No hemmetin komee! Äijä vaan paranee vanhetessaan. Ja nyt kyllä itse asiassa lähti naamasta vuosia parran mukana. "Näytät vähän nuorisorikolliselta", sanoin näitä kuvia ottaessa. 😀

Nyt ei kumpikaan ihan olla vielä totuttu tuohon pitkään piilossa olleeseen naamaan. Kun äsken tulin olohuoneeseen, ehdin sekunnin sadasosan ajan miettiä, että "kuka tuolla sohvalla oikein istuu??". Tommi itse kuvaili olevansa hörökorvainen pallonaama. Ja oikeassahan se onkin. Se on maailman ihanin hörökorvainen pallonaama!

Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin tuo Tommin vasemman silmäkulman roikkuminen. Tyyppi putosi reilut kymmenen vuotta sitten monta metriä katolta lyöden kasvot polviinsa. Naaman vauriot jäivät noinkin vähäisiksi, mutta lonkka ja reisi kasattiin ruuvein ja metallilevyin. En olisi sitä veristä ja ruhjeista mössönaamaa sairaalassa katsellessani uskonut, että siitä vielä noin komea otus kuoriutuisi. 😀

Että sellainen muutos pyöreiden vuosien kunniaksi. Alla vielä perinteinen Before & After -kuvapari asiaa konkretisoimaan. Melkoista. Nyt toi kuuma tyyppi livisti sänkyyn. Taidan syöksyä perään ja vaatia sata iltapusua!


Jostain oon jaksanut vielä eilen kaivaa hymyn asukuviin, mut tänään oon kyllä ollut jo niin zombie, että ei ois irronnut oikein ees irvistystäkään. Seitsemän päivän iltavuoroputken jälkeen koitti vielä tänään aamuvuoro ja kun hyppäsin aamulla auton rattiin, niin oikeesti vähän pelotti, kun olin niin töttöröö. Juttelin tuossa yhden kaltaiseni kilppariongelmaisen kanssa näistä mun lähes ylitsepääsemättömistä aamuvaikeuksista ja tuli sitten puhetta thyroxinin ottamisen ajasta ja mietittiin, että kannattaisko mun kokeilla sitä, että ottaisin osan annoksestani illalla. Voisko se parantaa mun aamuja? Kellään kilpparityypillä tästä kokemuksia?

Asukuvat on tosiaan eiliseltä työpäivältä, kun ohjelmassa oli vaalivalojaisten väijymistä kamera kourassa. Kaivoin pitkästä aikaa päähän tuon yhden mun lemppari turbaanihuivin. Se on väritykseltään jotenkin niin kesä, että se siksi lepää talvikaudet laatikon pohjalla. Mutta nyt oli jälleen aika valjastaa eläinkuosit käyttöön ja huivi passasikin kivasti yhteen noiden vaaleiden kirppissaappaiden kanssa.

Läjästä naamalähiksiä löytyi tasan tää yksi, jossa pystyin katsomaan silmänalusiani irvistelemättä. Aivan kaameet ruttuiset ja kuivat pussit ilmestyivät naamalle joka kerta, kun yritin hymyillä. Niin se vaan alkaa ikä ja väsymys näkymään naamassa. Ehkäpä tää silmäpussiahdistus ansaitsee ihan oman postauksensa, joten säästän ne havainnekuvat siihen. Osviittaa asiaan saa alla olevia kuvaa tihrustamalla.

legginssit-H&M Mama/pusero-Taillissime, Ellos/kengät ja huivi-kirppislöytöjä

Kun kerrankin päällä on jotain mitä vielä kaupoista löytyy, niin linkataanpa tuo Elloksen kepeä viskoosipusero, jota löytyy mustan lisäksi myös esimerkiksi fuksian värisenä. En tajunnut ottaa takaosasta kuvia, mutta siellä kulkee kiva napitus ylhäältä lähes alas saakka. Kokoja on 42:sta 58 saakka. (ja epäluuloisille tiedoksi: ei oo mikään mainoslinkki, kun ihan muuten vaan aattelin, että jotakutasaattaa kiinnostaa.)

Nyt kaivaudun murun kainaloon ja keskityn elokuvaan Ja huomenna nukun ainakin kahteentoista. Vannon sen.