17.09.2015 Ensitreffeillä jännittää, tervetuloa uudet lukijat!
/Bannerikuvan kengät- lähes kaikki omia, parit lainattu kaverilta/Farkut-H&M Mama/raitapaita-Junarose (saatu)/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)/
Moi, mä oon Veera. Kiva tavata. (Apua onkohan mulla huulipunaa hampaissa? Mitähän toi musta miettii?) En ole ollut ensitreffeillä vuosikausiin, sama mies on kukenut vierellä jo yli 12 vuotta, mutta muistelisin, että jotain jännityksen ja innostuksen sekaisia fiiliksiä ne tilanteet herätti ja samaan aikaan pelkäsi mokaavansa jotenkin. Ketsupit rinnuksille ja vessasta palaat hame sukkahousujen sisään jääneenä, siinä ne kauhukuvat illallisella uuden tyypin kanssa.
Nyt on vähän samanlaiset tunnelmat kirjoitella ekaa postausta täällä Me Naisten sivuilla. Vaikka bloggaminen on 8,5 vuodessa tullut kyllä jo ihan tutuksi ja blogimuuttojakin on takana jo useampi, niin silti taas jänskättää, että "apua, sinnehän voi eksyä jotain uusia tyyppejä lukemaan!" Mut mä yritän olla tässä nyt ihan rennosti olla oma epätäydellinen itseni sen sijaan, että koittaisin ensi tapaamisella kertoa kaikki parhaat juttuni ja esiintyä jotenkin normaalia säkenöivämpänä.
Jotain kai sitä olis kuitenkin ekoilla treffeillä hyvä kertoa itsestään, joten tässä tulee täysin toisiinsa liittymättömiä spontaanisti mieleenjuolahtaneita faktoja, muistoja ja minitarinoita jotka kenties kertovat yhtä jos toistakin tämän blogin valtiattaresta.
– 33v, avoliitossa, ei lapsia, lemmikkinä villakoiria (ei niitä näyttelyeläimiä, vaan sitä sohvanalusrotua), pituus 167, vaatekoko 46-48, kenkien määrä pitkästi yli sata paria
– En voi sietää hytiseviä ja tutisevia ruokia. Tutiseva hyytelö saa ahdistuksesta palan kurkkuun ja mieleen hiipii Jurassic Park -elokuva. (Muistaako treffikumppanini sen hyytelökohtauksen?!)
– Yksi elämäni mieleenpainuvimpia onnistumisen hetkiä oli se, kun ensimmäisen luokan sanelussa oli koko luokan ainoa oppilas, joka osasi kirjoittaa oikein sanan presidentti.
– Olen varma, että minulla on maailman paras poikaystävä. Vai mihin muuhun tulokseen voi nainen tulla, kun hän tulee kiukkuisena ja väsyneenä töistä kotiin ja vastaanotto on seuraavanlainen. "Kulta pitäisikö mun nyt vaan peitellä sut siihen sohvalle lepäämään ja sä voisit katsoa sen sulle nauhoittamani koiranpentuohjelman sillä aikaa, kun minä laitan ruokaa"
– Näyttäisin mielelläni aina tuolta kuin bannerin (ja postauksen ekan kuvan) kuvassa, mutta valitettavasti totuus on toisenlainen. Kun avaan puhelimen kameran ja se osoittaakin itseeni, näytän tältä:
– Tästä edellä kuvatusta syystä haluaisinkin puhelinvalmistajien säätävän hilavitkuttimiaan niin, että kameran oletusasetus osoittaisi aina pois käyttäjästä. Säästyttäisiin monelta säikähdykseltä.
– Viimeisen vuoden aikana minulta on ratkennut töissä ainakin kolmet housut. Joku yrittää kenties viestittää minulle, että kuluneet farkut ja slaavikyykky eivät ole match made in heaven.
– Ja ei, mä en ole ammatiltani kyykkyviulisti vaikka edellinen ehkä antaisikin aihetta epäillä. Olen lehtikuvaaja. Ja uskokaa tai älkää, se työ on muutakin kuin napin painamista.
– Kerron ensitapaamisilla aina itsestäni täysin järjettömiä ja irrelevantteja asioita, mutta sen te ehkä jo tajusittekin.
Tervetuloa siis uudet ja vanhat. Kyllä tää tästä käynnistyy, kun saatiin tää eka kerta alta pois. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja keskittyä postaamaan lisää räteistä ja lumpuista. Mutta on täällä toki muutakin. Jos blogini on sinulle uusi ja mietit, että miten ja mistä mä oikein kirjoittelen, niin vilkaise ihmeessä jokunen vanhakin postaus. Tässä muutama tärppi:
1. Mun tyylistä saa nopean läpileikkauksen tsekkaamalla kategorian Asut
2. Kommentointia keränneitä aiheita on ollut viime kuukausina mm. Photoshopatut läskit ja Toosan tuoksut
3. Viimeisin shopailutunnustukseni löytyy tästä postauksesta
4 Mm. sen, että kohtaako musiikkimakumme, tarkastat kategoriasta Musa, leffat ja kirjat
Joo, kiitti moi… oli kiva tavata. Haluutsä mun numeron? Tai siis blogin osoitteen… Voit tulla toistekin jos haluut.
PS. Löydät blogini myös FB:stä ja Instagramissa törttöilen nimellä @vieruska