Tällä viikolla on kuulkaa osunut kohdalle siihen malliin palstamillimetrejä ja media-aikaa, että alkaa jo ihan huvittaa ja hävettää. Tässäpä kooste tämän viikon medianäkyvyydesta:

Torstaina ilmestyneessä Me Naiset -lehdessä otamme Ullan ja Niinan kanssa kantaa yleisiin sukupuoliuskomuksiin. Jutusta selviää mm. se millaisessa tilanteessa myönnän todellakin nalkuttaneeni miehelleni. Jutun voi lukea paperilehden lisäksi myös TÄÄLTÄ.

#EVEKin alkaminen kiinnosti myös paikallisradiotamme, joten voit kuunnella höpinöitäni ohjelman tekemisestä Radio Porin -sivuilta. Siellä on kuvan yläpuolella pienet pylpyrät joista voi valita, että kuva vaiko ääni, niin sieltä ääninappulan takaa löytyy haastis!

Satakunnan Kansasta puolestaan löytyy nyt sunnuntain lehdestä todella kivastu kirjoitettu henkilöjuttu! Voin skannata jutun tännekin luettavaksi jahka tuo päivän lehti vanhenee, mutta tällä hetkellä siis luettavissa vain joko paperilehdestä tai näköislehdestä hintaan 1,70 €.

Ja juuri tätä postausta kirjoittaessani vielä bongasin ekaa kertaa #EVEKin mainoksen Liv-kanavalta töllöstä. Että sielläkin siis voi meikäläisen lärvi vilahdella. Melekosta…


"Moikka, muru! Käyn äkkiä jossain ulkona nappaamassa asukuvat, jos siellä riittäis valoa vielä ihan hetkeksi."

"No niin, OI Share appsilla asetukset kuntoon, voihan paska, akkua enää 12% jäljellä. No, kyllä se näihin kuviin pitäis riittää. Eli heitän heti takin pois, et ehdin kuvata ainakin ilman sitä."

"Ja sit sarjatuliasetus päälle… Et oo nyt tosissaan! Miten helkkarissa tää luuri sammui jo nyt!?"

Jotta semmosta tällä kertaa. Muistikortilla oli muutama testiruutu takkipäällä ja sitten tää yksi ainoa kännykänrpläys-otos päivän räteistä ilman takkia. Sit mun iLuurini päätti mennä nukkumaan. Ja turha luullakaan, ett olisin ehtinyt käymään kotona lataamassa puhelinta ja palaamaan ulos ennen pimeää. En tajuu tota mun puhelinta, toisinaan ne sinnittelee päällä ihan viimeisiin akun prosentteihin saakka, toisinaan se taas sippaa vaikka akussa olisi juuri ollut joku 10-12% jäljellä. Luotettava laite todellakin.

No mutta, kauniisti ja edustavasti kuvatussa asussa tänään siis läjä kaikkea vanhaa mustaa. H&M:n shaping skinny -farkut, Zaran teeppari, Vilan kimalluskaapu ja valoa tuomassa Vagabondin "kaunoluistimet" sekä Syster P:n vaaleanpunainen kashmirhuivi (saatu). (Koitan alkuviikosta ehtiä laittamaan huiviarvonnan pystyyn, niin joku teistä saa kans valintansa mukaisen huivin. Pysykää siis kuulolla!)

Mä kävin tänäänn hammaslääkärissä ja toki pelkäsin sitä taas etukäteen. Mua on muutaman viikon ajan aina toisinaan syödessä vihlaissut tuonne yläposkihampaisiin niin, että meinaa taju lähteä ja sitä sitten lähdin lääkärille näyttämään, kun aattelin, että siellä on varmaan reikä. Pelotti ihan sairaasti, että sitä hammasta räpeltäessä tulee se sama silmän taakse saakka säteilevä salaman omainen kipu, joten pyysin toki puudutuksen. Sitten pelkäsin tietenkin myös sitä puududtusta. Mutta täytyy sanoa, että tämän päiväinen operaatio oli ehkä, jos ei nyt sanaa miellyttävä voi käyttää, niin ainakin vähiten epämiellyttävä hampaanpaikkauskokemus ikinä. Puudutuspiikkiä en tuntenut juuri lainkaan ja vanhan paikan purkaminen ja kaikki moneen kertaan porailut sujuivat todella nätisti ilman minkäänmoista aavistustakaan kivusta.

Toki se pään sisällä kaikuva poran jyrsivä ääni saa koko ajan odottamaan, että kohta kuitenkin vihlaiseen ja itsellä on leukaongelmien vuoksi suun auki pitäminen välillä aika tuskallista, mutta mä selvisin hommasta ihan voittajana! Koko hammaslääkärivierailun ainoa vihlaisu koettiinkiin siis tällä kertaa vain kassalla 170 € laskua maksaessa. Mutta onneksi sattui just tilipäivä kohdalle, niin ei itkettänyt ihan niin paljoa. Olin itse asiassa niin tyytyväinen saamani hoitoon ja homman suorittaneisiin lääkäriin ja hoitajaan, että varasin samalle tyypille vielä uudenkin ajan, että tsekataan mitä muuta ongelmia suusta löytyy kuin tuo tänään korjattu vanha lohjennut paikka ja arvioidaan myös kaipaako mun purentakisko päivitystä tän uuden paikan myötä.

Hammaslääkärille meneminen on aina ihan yhtä kauheeta, mutta aina sitä vaan on todella iloinen sitten, kun siellä vihdoin viimein saa käytyä.

Nyt nopsaan pyykit kuivumaan ja sit lähden treffeille kahden kuuman miehen kanssa, toinen on nimeltään Tommi ja toinen Bond, James Bond.


Mulle tuli jo ihan vainoharhainen olo, että alkaako tän blogin perusteella näyttämään, että pukeutuisin vallan mekkoihin, kun niitä on näkynyt viime aikoina niin paljon, mutta selaamalla Asut-kategoriaa taaksepäin, löytyis sieltä näköjään silloin tällöin pöksyjäkin. Taitaa vaan olla niin, että mekko päällä mulla on useammin sellainen olo ja habitus ylipäätään, että haluan sen tänne blogiin kuvata. Tänään oli vuorossa Junaroselta saamani mekon ensiulkoilutus.

Tästä mekosta sanoi mieskin, että "se on kyllä kivan näköinen" ja olen kyllä varsin samaa mieltä. Jotenkin hyvin tollanen vartaloa imarteleva ja tasapainottava. Ehkä se on tuo hoikentava pystyraita, joka sen tekee. 😀 Jos jotakuta tuo sama mekko kiinnostelee, niin mulla on koko M. Mietin hetken, että pitäisikö sovittaa kokoa isompaa, mutta tulin siihen tulokseen, että tykkään mekosta juuri tälleen tyköistuvana. Löysempi yläosa olisi heti hinkkien kanssa telttamaisempi.

Michael Korsin mokkasaappaat ovat alelöytö The Outnetista. Hintaa tuli töppösille kuitenkin vähän lisää, kun varret osoittautuivat itselleni liian pieniksi. Tykkäsin saappaista kuitenkin niin, että päädyin palauttamisen sijaan ottamaan riskin ja vein ne suutarille. Postaan myöhemmin kuvia saappaisiin tehdyistä muutoksista ja kerron mitä kaikkea niille tehtiinkään. 

Maltoin kerrankin olla laittamatta tukkani ainaiselle pikkumyy-ponnarille ja olen kulkenut tämän päivän tällaisella pörröreuhkalla. Kohtuullisesti muuttuu ulkonäkö laseilla auki olevalla tukalla! Näytän jotenkin kauheen aikuiselta. 😀 

Oli muuten jännää, kun kävin eilen työpaikallani Satakunnan Kansassa, mutta tällä kertaa itse haastateltavana. Mulla oli päällä neulemekko ja tukka oli tötteröllä ja naamassa kunnon meikki huulipunineen. Oli ihan todella outo ja väärä olo hiippailla toimituksessa sen näköisenä, kun normaalisti siinä paikassa ollessani olen ryönäisemmässä lehtikuvaaja-habituksessani. Oli jotenkin vähän pelle-olo. Yksi työkaveri sanoikin, että "sä oot hirveen paljon hienompi, kun et oo täällä työvuorossa". Jep, mä tiedän! Kesän lopussakin yksi tyyppi kysyi kahvihuoneessa vastaan tullessa, että "ootko sä se bloggaaja?… Kun mä en oo koko kesänä sua tunnistanut!". Mulla on siis selkeästi kaksi täysin eri olemusta, beauty and the beast. 😀

mekko.Junarose (saatu)/saappat-Michael Kors/takki-Cubus/silmälasit-Dolce & Gabbana (saatu)/korvis-gTie (saatu)

Äh, nyt pakko tehdä vielä muitakin töitä ennen kuin läppäristä akku loppuu. Tulin tähän läheiseen kahvilaan sillä ajatuksella, että teen töitä sen aikaa, kun läppärin akku riittää. Kuvankäsittelyn sijaan olen kuitenkin vastaillut lähinnä meileihin, facebookannut ja nyt postannut, joten nyt mä otan itseäni niskasta kiinni ja vietän jäljellä olevat virrat kuvien kimpussa!