25.12.2015

Posted at 17:21h in Yleinen by
0 Likes

Jos mietit mielessäsi suomalaista maisemaa joulupäivänä, niin ihan ekana ei ehkä tule mieleen sateenkaari. Mutta niin vain tänään lounashetkemme täällä Himoksella kruunasi lahden takana upeana ja voimakkaana hehkunut sateenkaaari ja sen himmeä kaksonen. Se ihastutti ja ihmetytti koko joulunviettojengiämme lapsista vaariin ja kamerat ja kännykät lauloivat. Instagramin puolelta löytyykin kuva, missä näkyy myös yksi sateenkaaren päässä sjannut aarre. 😀

Ollaan siis joulunvietossa harvinaisen isolla jengillä, kun paikalla on minun ja Tommin lisäksi minun vanhemmat ja molemmat siskoni perheineen ja yhdellä siskon mukuloista on jo omakin perhe. Meitä on täällä siis 12 aikuista ja 2 lasta. Ei olla koskaan ennen vietetty joulua näin isolla minun perheen porukalla. 

Ruokaa on neljän päivän reissulle roudattu niin paljon, että pärjättäis täällä pari viikkoa. Pelkästään juustoja löytyy enempi kuin perusmarketin juustohyllyltä. Perus joulumeininki siis. Syömisen lisäksi ollaan sitten lähinnä lilluttu terassin isossa poreammeessa ja vaan oleiltu. Nytkin mua odottaisi poreammelillumiset, sillä kävin aiheesta melko tiukkasanaisen keskustelun äsken kummipoikani kanssa hänen vaatiessa mua kylpemään: -Jos et heti tuu mun kans poreammeeseen, et oo enää mun kummitäti!, – Mulla on kummitodistus, eikä sitä voi multa viedä, – No sit mä revin sen todistuksen! 

Joulun parhaat lahjat ovat olleet pian kahdeksan täyttävän kummipoikani mielestä kännykkä ja 2-vuotias isotätitettäväni puolestaan on aivan onnesta sekaisin saamastaan jääkiekkokypärästä. Valtsu onkin edustanut valkoinen Bauer päässään jo aattoaamun lahjojenjaosta saakka. 

Jottei mun kummitädin asemani olisi vaakalaudalla, on vissiin pian vaihdettava uikkarit ja lähdettävä joukon jatkoksi altaaseen. Leppoisaa joulua kaikille!

 


22.12.2015

Posted at 15:05h in Yleinen by
0 Likes

Heti ekan aamun jälkeistä raporttia eilen ostetusta herätysvalosta. Kyllä, heräsin lempeästi jo siihen valoon ennen kuin herätyskello ehti soimaan. Eli siltä osin toimii. Herääminen ei tuntunut kamalalta, vaan luonnolliselta. Siihen asiaan vehje ei sitten kuitenkaan auttanut, että olisin oikeasti noussut sieltä sängystä, vaan mä ikään kuin torkutin vielä pari tuntia laittamalla aina uuden valoherätyksen. 😀 Mutta tämä on se mun aikatauluttamattomien päivien ongelma, sänky ja lämmin peitto vaan houkuttavat enemmän kuin ulkomaailma.

Kun sitten vihdoin nousin, niin tunsin kyllä oloni jotenkin virkeämmäksi kuin aiempina aamuina, joten sillä valohoidolla oli ilmeisesti vaikutusta. Uskoisinkin, että ne aamut, jolloin on herättävä aikataulutetusti vaikkapa töihin, niin tuo lamppu tulee kyllä helpottamaan nousemisia selvästi, jos tämän aamun ensitunnelmiin on uskominen. Näiden aikatauluttomien päivien kohdalla pitää vähän harjoittaa vielä itsekuria, niin ehkäpä yhdesä lampun kanssa saadaan heräämiset edes jonnekin aamupäivään sen puolen päivän yli nukkumisen sijaan. Mutta ensivaikutelma lampusta siis oikein jees! Ainoo vaan, että kellon digitaalinumerot loistaa aivan liian kirkkaina. Miinusta siitä.

Välttelen tässä nyt pyykki- ja siivoushommia vielä hetkisen tässä blogin äärellä. Asukuvat on jostain parin viikon takaa, kun viihdyin useamman päivän putkeen samoissa farkuissa ja puserossa lähinnä kenkiä vaihdellen. (Edellinen versio TÄÄLLÄ). Mä olen todella iloinen, että olen pikku hiljaa oppinut käyttämään valkoista pukeutumisessani, mutta siitä valkoisen puseron kauhusta en ole vieläkään päässyt eroon. Näyttää ihanalta ja raikkaalta, mutta ruokapöydässä ahdistaa. Ja ihan vaan oman kauhuni vuoksi tarjolla on varmasti punajuurta ja punaviiniä sun muuta, jos päälläni on valkoista.  Onkohan tälle fobialle nimeä? 😀

farkut-H&M Shaping Skinny/pusero-Kaiio/nilkkurit-Ellos/huisi-Aleksi 13/korvikset-Kalevala/kaulakoru-Greenika

Tästä viime aikoja leimanneesta megaväsymyksestä huolimatta fiilikset on just nyt aika onnelliset. Edessä on useamman päivän jouloma oman perheen parissa ja meidän "sukusikajoulu" -keskusteluketjuumme paukkuu koko ajan lisää kuvailuja siitä millaisia herkkuja joulupöytäämme on tulossa. Siskon viimeisin viesti kuului, että "Banaanimaustekakku, perunasalaatti, cheddarkarpalokeksit, lanttulaatikot ja parmesaanikeksit…TEHTY!!!". En vastustele.

Hyviä fiiliksiä lisää myös tuleva vuosi, sillä jälleen kerran on jotenkin ihanasti puhtaalta pöydältä aloittamisen tunne. Mulla alkaa tammikuussa YAMK -opinnot ja töitäkin on tiedossa just sen verran, että tiedän pysyväni leivän syrjässä kiinni ainakin kesään saakka. Mutta toisaalta kalenteri näyttää ihanan tyhjältä, joten mitä tahansa yllättävääkin mahtuu työrintamalla tapahtumaan. Vuosi 2015 on ollut monella tavalla nousujohdanteinen ja toivon saman suuntauksen jatkuvan myös ensi vuonna. Jotenkin siis odottava, mutta samalla rela tunnelma.

Mut tän kämpän suhteen ei oo kyllä rela tunnelma, vaan puhdas paniikki, herran jumala mikä luola! Ihan kuin joku ois räjäyttänyt pommin täällä. Pakko vissiin alkaa huhkimaan..


21.12.2015

Posted at 21:55h in Yleinen by
0 Likes

Siitä asti, kun sairastin sen hirmuisen sängynpohjalle vieneen flunssan kuun alussa, olen ollut aivan totaalisen uupunut. Mä vaan nukun ja nukun. Vedän kevyesti 12-15 tunnin yöunet, olen muutaman tunnin hereillä hoidellen päivälle aikataulutetut tehtävät ja kun pääsen takaisin kotiin vajoan taas unille. Olen viimeisen viikon aikana nukkunut keskimäärin 16-18 tuntia vuorokaudessa. Olen aina ollut ihan kova nukkumaan, mutta tää ei kyllä ole millään tasolla normaalia.

Tässähän on sitten ongelmana myös se, että viimeisetkin rippeet ruokarytmistä katoaa, myös ihan sellainen perusasia kuin juominen jää huonolle tolalle, kun vähäisenä hereilläoloaikana ei tule lipitettyä tarpeeksi vettä vuorokauden tarpeisiin ja sekin lisää väsymystä ja huonoa oloa. Olen siis melkoisessa huonon olon limbossa.

Tiedostan, että suureksi osaksi asiaan vaikutta tuo ulkona vellova pimeys. Vaikka kuinka laitan itselleni herätyksiä aamulle/aamupäivälle, niin mun kroppa on siinä täydessä pimeydessä ihan sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä nousta ylös. Mä olen valveilla ne ajat kun mun on pakko, muulloin tunnen, että ei ole syytä olla hereillä. Kai tämä jotain kaamosväsymystä on. 

Kaamosväsymyksen ja -masennuksen hoidoksi suositellaan mm. ulkoilua, säännöllistä uni- ja ruokarytmiä, mutta entäs kun ei pääse edes siihen pisteeseen, että jaksais huolehtia tuollaisista? No sitten otetaan tekniikka avuksi ja katsotaan löytyisikö yöpöydälle mahtuvasta vekottimesta ensiapua, jotta pääsisi sitten tuonne ulkoilemiseen, hyvään unirytmiin sun muihin itsehoitokeinoihin saakka.

 

kuva: Philips

Kävin tänään ostamssa tuollaisen Philipsin Wake up Lightin. Anttilassa oli sopivasti Philipsin tuotteista -20% ale, joten tämä edullisin karvahattumalli maksoi alle 50 €. Olen toki lukenut, että ihan varsinainen kirkasvalolamppu olisi huomattavasti tehokkaampi, mutta ne olikin sitten jo huomattavast kalliimpia ja mielestäni jotenkin ahdistavia kirkkaudessaan. Liikaa kontrastia tähän todellisuuteen. Ei pysty. Niinpä siis kokeillaan tätä valon vaikutusta nyt ensin tällaisella herätysvalolla. 

Olen ainakin kuullut paljon kehuja näistä vehkeistä ja moni kaverinikin kertoo sarastusvalon helpottaneen aamujaan. Voi kun se auttaisi minuakin! Jos edes pikkuisen saisi huijattua näitä talviunisia aivojaan aamuisin kuvittelemaan, että maailmassa on pilkahdus valoa. 

Asentelen lampun yöpöydälleni tänään, pistän sen valaisemaan huomisaamuani ja toivon parasta. Huomenna ei todellakaan kärsisi nukkua koko päivää, sillä ennen joulunviettoon lähtöä olisi vielä hurjasti tekemistä. Joululomalta olisi kiva palata siistiin kotiin, joten megasiivous olis paikoillaan, lahjoja olis paketoitavana ja matkalaukkuja pakkailtavana. Ei lamppu parhaimmillaankaan toki ihmeitä tee, mutta jos sen avulla saisin edes muutaman tunnin lisää aikaa päivääni niin olis jo jees. 

Kellään kokemusta herätysvalosta? Onko ollut apua? Omia kokemuksiani voin kertoa jahka niitä kertyy.

PS. Edellisessä postauksessa olleen Zizzin alekoodin voimassaoloaikaa jatkettiin, joten vielä ehtii -20% ostoksille!