Kaupallinen yhteistyö – Zizzi

Zizzi.fi -verkkokauppa avautui vajaat pari viikkoa sitten ja laitoin blogiyhteistyn merkeissä heti pienen tilauksen vetämään. Pitkän linjan paljettiharakkana ihastuin rentoon kimaltavaan kimonoon. (Joku muukin on tainnut kyseisestä paljettihässäkästä tykätä, sillä se näyttäisi olevan tällä hetkellä loppu nettikaupan valikoimista.)

Ekalla sovituksella ajatus ole, että "plääh… näyttää ihan Hugh Hefnerin aamutakilta", mutta päätin sovitella vähän eri vaatteiden kanssa ja loppujen lopuksi totesin, että tämähän on vallan bueno loimi, kun vaan kiskoo korkkarit jalkaan, niin häipyy se aamutakki-fiilis. Että tälläviisiin simppelin kokomustan asun kimalluksenahan tää onkin sitten ihan hitti. 

Zizzi lupaa toimitusjaksi 2-5 arkipäivää ja siihen viiteen he onnistuivat paketin näin joulun allakin toimittamaan. Seurantakoodin jouduin kyllä kysäisemään meilillä asiakaspalvelusta, kun ei jostain syystä näkynyt tilausvahvistuksessa eikä omille sivuille kirjautuessa, mutta vastaus tuli kyllä pikaisesti.

Mitä Zizzin kokoihin tulee, niin kannattaa tutustua heidän sivuilta löytyvään koko-oppaaseen. Joskin on sanottava, että oman kokemukseni mukaan heidän kokonsa ovat ennemmin hieman reiluja kuin ainakaan pieniä. Tai sitten olen itse toisinaan vähän "väärän mallinen" etenkin alaosien kohdalla. Tuo kimono on kokoa M, mutta tuollaisessahan nyt ei ole koolla niin hirmuisesti väliä. Mutta esimerkiksi tilaamani housut (jotka nekin nyt loppu kaupasta) olivat koossa M itselleni hyvät vyötäröltä ja persuksesta, mutta lahkeista sitten liian isot, iin reidestä kuin säärienkin kohdalta. Mutta tämä on itselleni aika yleinen pulma ostaessa pillihousuja plussaosastoilta. Voin edes kerran elämässäni todeta olevani johonkin liian rimpula. 😀 

Mutta näin 46-48 kokoisena on minulle pääosin ollut Zizzin M-koko yleensä ok, mutta joistakin vaatteista olen käyttänyt myös kokoa S, vaikka se ei mittataulukon lukujen mukaan pitäis ihan mahtuakaan.

Mulla olis nyt jakaa teille -20% alennuskoodi tuonne zizzin nettikauppaan.  EDIT: Koodin voimassaoloaikaa jatkettiin 1.1. saakka! ja on käytettävissä normaalihintaisiin tuotteisiin. Alennuksen saat käyttämällä kassalla koodia BL9643f

-Kaupallinen yhteistyö – Zizzi

 


Mun Satakunnan Kansan työsopimuksessa lukee kyllä, että valokuvaaja, mutta eilen sain tehdä lehtikuvauksen lisäksi myös vähän toisenlaisia hommia. Tehtiin nimittäin joulun Teema-lukemistoon kuohuviinitasting -videota ja mut värvättiin kuvaamisen sijaan skumpanlipityspuuhiin. On kyllä kiva, että tällä tavoin osataan hyödyntää kunkin työntekijän vahvuuksia! 😀

Jouluun ja uuteen vuoteen sopii pikku blinbling, joten valitsin videostarailuun päälleni hetki sitten Zalandolta tilaamani Dorothy Perkinsin paljettikoristeisen pitsimekon. Punaista versiota ei enää näytä olevan jäljellä, mutta saman mekon muut värit löytyy TÄÄLTÄ. (Mulla mekosta koko 46)

Hirveen hyvin sopii tuo mekko mielestäni skumpan juomiseen! Ja nuo Pour La Victoiren huikeat mokkapumpsit taikovat sääret melko pitkän oloisiksi. Tässä kostyymissä lähtis mielellään ihan ihmisten ilmoillekin kekkeröimään.

Tykästyin mekossa värin ja kimalluksen lisäksi tuohon pieneen pystykaulukseen. Samalla se kyllä myös hieman arvelutti ja pelkäsin, että saako se kaulan näyttämään ihan olemattomalta, mutta kivaltahan se näyttää kaikin puolin. Tällainen punainen pitsimekko olis varsin eri henkinen, jos siinä olisi avonainen pääntie. Tällainen peittävämpi yläosa tekee mekosta kuitenkin varsin salonkikelpoisen.

Tämä mekko on mun mielestä taas varsin hyvä osoitus siitä, että kotelomekot passaa oikein hyvin meille pylleröillekin. Ainakin omasta mielestäni kolttu sopii nätisti omalle vartalolleni. Vyötäröähän multa ei juurikaan löydy ja sellaisen huijaisi itselleen ihan erimallisella leningillä, mutta itse viihdyn tällaisessa kotelomallissa vaikka ehkä hieman pötkylältä näytänkin. 

mekko-Dorothy Perkins/kengät-Pour La Victoire/korvikset-Benetton

Niin kovasti kuin haluaisinkin päästä ulkoiluttamaan mekkoa pian johonkin kemuihin, niin voin sanoo, että tänään ei juhliminen ole mielessä. Saattoi se skumpan maistelu jatkua vielä hieman kuvausten jälkeenkin ja tarkastettiin yhden kuplajuoman laatu vielä kuppilassakin, joten tänään fiilis on jokseenkin ameebamainen. Onneksi on sohva. Mut olispa vielä colaa. 

Mulla muuten alkoi joululomai nyt!  seuraavan kerran töitä vasta parin viikon päästä. Jouluksi suunnataan viettämään isoa perhejoulua Himokselle ja olenkin tällä kertaa joulusta ihan harvinaisen innoissani. En melkein malttais odottaa.

PS. Huomasitteko, että bannerissakin vaihtui vaatteet hieman jouluisemmiksi!


Kuva: Kuvakaappaus Me Naiset -digilehdestä.

Vastasin viime viikolla ilmestyneessä Me Naiset -lehdessä (kolmen muun naisen lisäksi) kysymykseen "pelottaako?" Oma vastaukseni oli, että ei pelota. Olen kyllä elämässäni ollut tilanteissa joissa olen pelännyt, mutta vaikka raiskauksista ja seksuaalisesta häirinnästä puhutaankin nyt paljon, niin itseeni se ei ole vaikuttanut siten, että olisin alkanut jotenkin yleisesti pelätä. 

Olen pelännyt aivan helvetisti todistaessani lähes kotiovellani tilannetta, jossa tappelunnujakka päätyi siihen, että mies uhkasi toista aseella. Uhkaaja pakeni kaverinsa suoraan suuntaani ladattu ase kädessään ja ehdin jo muutamassa sekunnissa nähdä päässäni lööpit kuinka sivullinen ammuttiin kuoliaaksi Porissa. Ehdin täpärästi piiloon suuren auton taakse ja tyypit juoksivat ohitseni. Asetyyppien kadotua nurkan taakse juoksin kadun toisella puolella olleen baarin ovelle, missä portsari oli nähnyt tilanteen. Tärisin ja sopersin pelänneeni ihan hirmuisesti. Onneksi keski-ikäinen portsarisetä oli lajia empaattinen ja turvaa huokuva ja hän sitten otti minut rauhoittavasti kainaloonsa ja sanoi, että oli ihan luonnollista pelästyä tilannetta. 

Olen pelännyt myös silloin, kun ollessani kävellen matkalla baarista kotiin, jäi autoilija seuraamaan minua. Ratkaisin tilanteen piiloutumalla matkan varrella olleen talon pihaan. Istuin siellä aikani pimeässä ja pelkäsin. Olen pelännyt nakkikiskan jonossa keski-ikäisen miehen pillastuttua minulle, koska huomautin häntä etuilusta. Pataan olisi tullut ellei toinen tervepäisempi herra olisi ehtinyt väliin. 

Huolimatta näistä ja muista kokemistani pelottavista tilanteista en ole koskaan ajatellut, että täytyisi alkaa jotenkin aktiivisesti pelkäämään ja sydän syrjällään odottamaan koska jotain taas tapahtuu. Tilanteisiin varautuminen ja ratkaisumallien miettiminen etukäteen on fiksua, mutta pelkoa ei kannata alkaa itsessään lietsomaan. 

Tietyt tahot ovat nyt kovasti koittaneet lietsoa puskaraiskauspaniikkia ja kertoneet miten me naiset ja lapset olemme niin hirmuisessa ja ennennäkemättömässä vaarassa. Samat tyypit sitten yrittävät esiintyä suurina pelastajina kootessaan katupartioita "huolehtimaan kantasuomalaisten turvallisuudesta". Tämä asia on ollut todella tapetilla täällä Porissa, missä viikon aikana ehti ainakin kolme eri tahoa ilmoittaa aloittavansa tällaisen "suojelutyön". Ja joudun sanomaan, että nyt mua ehkä hieman pelottaa. En pelkää näitä Odinin Sotureita (toi nimi naurattaa mua aina) sun muita "tavallisia huolestuneita kansalaisia" noin niin kuin henkilökohtaisesti, mutta mua pelottaa yleisellä tasolla, että mihin tää ilmiö oikein johtaa.

Nää samat tyypit, jotka kertovat olevansa huolissaan lapsia ja naisia kohtaan lisääntyneestä väkivallasta, riemuitsevat somessa ja uutisten kommenttibokseissa ihan avoimesti siitä, kun joku maahanmuuttaja on pieksetty. Väkivallalla oikein mässäillään ja samanmoisiin tekoihin yllytetään. En vaan pysty millään tavalla käsittämään tätä "huolettaa kun väkivalta maassamme lisääntyy – pitäis varmaan mennä ja tehdä pikku polttopulloisku" -logiikkaa. Saa olla mielipiteitä, saa vastustaa maahanmuuttoa ja pakolaisten vastaanottamista ja saa pelätä uutta ja tuntematonta, mutta en mitenkään pysty pitämään sivistyneinä sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat väkivallan olevan ratkaisu. 

Kysymykseen "pelottaako" minulla on siis oikeastaan kaksi vastausta. Minua ei pelota henkilökohtaisessa elämässäni muuta kuin joskus harvoin aiemmin kuvailemieni kaltaisissa tilanteissa. Mutta yleisellä tasolla minua pelottaa. Minua pelottaa se lynkkaysmieliala, joka tuntuu vikkelästi leviävän. Minua pelottaa se miten me suomalaiset jakaudumme koko ajan enemmän ja enemmän kahtia leireihin jotka eivät halua olla tekemisissä toistensa kanssa. Minua pelottaa tää vihan ilmapiiri.