07.04.2016

Posted at 11:45h in Yleinen by
0 Likes

Kaverin FB-seinällä oli eilen keskustelua aikuisuuspisteistä, niitähän sai jonkin kyselyn mukaan esimerkiksi bonus-korteista ja Aalto-maljakosta. (kaikkien puljuje kortit löytyy, mut Aallon maljakoista omistan vähän erilaisen mallin kuin sen perinteisimmän). Itse mainitsin tunteneeni oloni todella aikuikseksi pari vuotta sitten hankkiessani keittiöön mittatilausverhon Marimekon kankaasta. Se vaan oli jotenkin sellainen pysäyttävä "tää on kyllä tosi aikuista" -hetki syistä että 1. Edellisessä kämpässä roikottelin tyytyväisenä samoja kotoa perittyjä verhoja ikkunassa kaikki 9 vuotta ja 2. Tajusin, että ei mulla ennen olis rahat riittänyt mihinkään mittatilausverhoihin, mutta nyt se ei tuntunut edes erityisen kalliiilta ostokselta.

housut-S.T.I./T-paita-H&M/kengät-Zara/takki-Zara/laukku-Olympus (saatu)/rannekoru-Syster P (Saatu)

Vaikka aikuisuus on ennen kaikkea sitä, että ottaa vastuun itsestään ja kykenee huolehtimaan itsensä lisäksi kenties vielä muutamasta muustakin ihmisestä, niin olen huomannut, että itsellä on usein tullut se hassu "onpas tää nyt akuista" -fiilis juuri jonkun hankinnan kohdalla. Huomaakin ostavansa jotain mistä nuorempana vannoi, että "en sit muuten ikinä!" tai vihdoin pystyy hankkimaan ihan itse jotakin hieman arvokkaampaa ilman, että vanhemmat osallistuvat asiaan vaikkapa syntymäpäivän varjolla. Minä muistan sellaisen "jes, olen itsenäinen ja pärjäävä aikuinen" läikähtäneen sisälläni mm. viime vuonna, kun ekaa kertaa ikinä mun ei tarvinnut ison vakuutusmaksulaskun kanssa soitella vakuutusyhtiöön pyytäkseni maksua pienempiin osiin, vaan sain hoidettua roskan kerralla. Semmonen aikuisten ihmisten lasku, kotivakuutus, vastuuvakuutus, työkalujen vakuutus, matkavakuutus sun muuta. 

Se on jännä se fiilis, että vaikka on jo useamman vuoden yli kolmenkymmenen, niin toisaalta tuntee itsensä ihan kakaraksi edelleen ja kuvittelee, että on olemassa jokin tietty vaihe, kun tuntee olevansa pelkästään aikuinen. Mutta tuntuu ainakin itsellä se fiilis menevän vähän suhteessa muihin ihmisiin. Isän ja äidin kanssa sitä on mielellään edelleen usein aika lapsi. Siis siten, että kokee vahvasti heidän olevan kuitenkin monesa asiassa itseäni viisaampia, joten heitä voi kysyä neuvoa lähes asiaan kuin asiaan. Kun taas on tekemisissä itseään nuorempien ihmisten tai muuten vaan hönömpien tyyppien kanssa, on se aikusemman ihmisen rooli itsellä.

Yksi aikuisuusfiilis koettiin taas hetki sitten, kun vein erästä timanttisormusta kultasepälle muokattavaksi. Tuohon sormukseen nimittäin liittyy se, että ajattelin lapsena, että tulisin käyttämään sormusta vasta "kun olisin aikuinen". Monta kertaa vuosien aikana äiti aina kysyi joko haluaisin sormuksen itselleni (voitin sen siis 11 vuotiaana arvonnassa), mutta se tuntui tyyliltään liian aikuiselta naiselta aina näihin päiviin saakka. Nyt minä halusin tuon "aikuisuuden mittarin" itselleni ja vein sen Lindroosille suurennettavaksi. Tuntui tosi aikuiselta tollanenkin timanttisormuksen suurennuttaminen. Ei sellaiseen olis nuorempana rahojaan tuhlannut. Ennemmin ois miettinyt paljonki siitä rinkulasta sais kanikonttorissa. 

Nämä aikuisuuslöpinät tulivat nyt mieleen siksi, että näiden kuvien takki on mun mielestä ihan hirveen aikuinen omaan makuuni. En oikeastaan edes tiedä mistä se johtuu, sillä samassa Zaran loimessa liikku tuolla varmasti monta nuorta mimmiä. Mutta minun silmään toi on jotenkin sellaisen tyylikkään aikuisen naisen takki. (Mieheni mielestä se kylläkin on kuin "kylpytakki ilman huppua") 

Ehkä se fiilis tulee tuosta väristä. Olen aina pelännyt valkoisia vaatteita ja ollut varma, että pilaan ne välittömästi. Valkoiset vaatteet olivat myöskin vuosikausien ajan mielestäni ihan vaan karseita ja noloja. Mutta nyt, nyt mä ihan fiiliksissä huitelin eilen menemään toi kylpytakki päällä ja tunsin itseni vähän niinkuin aikuisen tyylikkääksi. Niin kuin olisin sellainen itsevarma aikuinen nainen, jolla on kaikki kohdallaan. Joko sitä antais itselleen luvan olla just sellainen?

Toki iloa tämän loimen kohdalla aiheutti myöskin se, että kerrankin löytyi Zarasta vaate, joka mahtui mun päälle! 99% niiden vaatteistahan on sellaista, ettei mun tarvii kattoa edes päin, saati että uskaltais oikein sovittaa. Mutta jotenkin ihmeenkaupalla olivat tämmöisen torkkupeiton onnistuneet muovaamaan mulle mahtuvaksi takiksi. (Varmaan joku hirvee kämmi käynyt ja kun se on huomattu, on 50 marokkolaista ompelijaa saanut potkut. "Meidän firmassa ei tehdä vaatteita noin isoille ihmisille!!")

Zarallahan on muuten tätä nykyä nettikauppakin, joten jos aikuisuuslarppi kiinnostaa, niin takki löytyy TÄÄLTÄ. Tosin tota koko XL ei näköjään ole. Mun yksilöni saattoi hyvinkin siis olla vain hirvittävä moka, joka pääsi liikkeeseen saakka. 

Mites teidän aikuisuuskokemukset ja pisteet? Mikä oli hetki, kun tunsit itsesi aikuiseksi?


05.04.2016

Posted at 01:13h in Yleinen by
0 Likes

Kevätauringon heittäessä kirkkaita säteitään tulee kova tarve tarkastaa miltä vaatekaapin t-paitahyllyllä näyttää. Nyt on oikea aika nakata menemään nuhjaiset yksilöt, joita tuli vielä talvella käytettä ajatuksella "ei tuo pieni reikä villatakin alta näy" ja hankkia pari pränikkää puseroa tilalle. Itse käytän mieluiten pellava t-paitoja sillä pidän niiden tekstuurista ja tuntumasta puuvillapaitoja enemmän, kaiken maailman trikoovirityksistä puhumattakaan. Rosoisessa pellavassa on minulle sopivaa huolettumuutta. 

Itse olen pellavaiset teepparini ostellut aina ihan edullisilta merkeiltä hintahaarukalla 15-30 €. Poimin tähän kolme varteenotettavaa vaihtoehtoa. Itsellä ei juuri tasan näitä linkkamiani puseroita ole, mutta samojen valmistajien aiempia pellavaisia kyllä ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen.

Esprit – hinta 25,99 € – koot XS-XL – / H&M – hinta 14,99 – koot XS-XL / Ellos – Hinta 19,95 € – Koot 34-52

Espritin paidasta löytyy mustan lisäksi värit navy, ruosteenpunainen ja vaalean sinivihreä (mikälie). H&M tarjoaa mustan, valkoisen ja tummanvihreän ja Elloksen teepparista on saatavilla perusvärit musta, valkoinen, harmaameleerattu ja vihreämeleerattu.

 

PS. Vaikka kehotinkin tekstin alussa nakkaamaan nuhjaiset vanhat t-paidat menemään, niin tsekkaathan ensin miten voisit ne kierrättää. Huonokuntoisia t-paitojia ei kannata kantaa kirppiksille enää kenenkään riesaksi, mutta esimerkiksi vaateketjuista ainakin KappAhlilla ja H&M:lla on vaatekeräys. Vie pussillinen tekstiilejä myymälään ja saat alennuskupongin! Lisätietoja täältä KappAhl ja  täältä H&M.

Mikäli kuitenkin päädyt nakkaamaan vaatteita roskiin, niin tarkasta mihin omassa kunnassasi tekstiilijäte kuuluu lajitella. Toisissa paikoissa tekstiilit kuuluvat energiajätteeseen, joissakin taas sekajätteeseen. Ennen roska-astiaan nakkaamista voi vanhan t-paidan kuitenkin käyttää vielä hyödyksi vaikkapa siivousrättinä!

 


03.04.2016

Posted at 22:34h in Yleinen by
0 Likes

Multa kyseltiin jokin aika sitten postausta siitä, että mä laitan hiuksiani. Aika sopivasti tulikin valokuvin just ikuistettua yksi sessio, joten tässäpä tämä menestystarina kuvina.

Puhdas tukka kuivana ja harjattuna, sehän on jo ihan yllättävän pitkä! Koska putipuhtaat hiukset ovat silkkiset ja liukkaat ja siksi hallitsemattomat, suihkutan niihin usein suolasuihketta tuomaan tekstuuria ja volyymiä. 

Tällä kertaa sattui olemaan aikaa, joten päätin vihdoin kokeilla itse mitä saisin pehkostani irti, kun käsittelisin sen ensin kreppaamalla samoin kuin mulle on pari kertaa #Evekin kuvauksissa tehty. Että ei muuta kuin mutsilta saatu kreppirauta tulille ja soheltamaan. (äiti luki blogista, että mulla tekee mieli kreppirautaa ja penkoi välittömästi kotoaan sellaisen ja lähetti minulle. Mitä ei äidiltä löydy, sitä ei tarvita!)

Vaikka mulla ei ole tota pitkää tukkaa kuin osassa päätä, niin sitä oli silti vähän turhan paljon mun kärsivällisyydelle, kreppaaminen kun oli suoritettava melkoisen pienissä osissa.

Mut kärsivällisyys palkittiin ja hiukset taipuivat kasarilta tuttuun muotoon. Sirottelin joukkoon vielä hieman suosikkiainettani, eli hiuspuuteria. Tässä sattui käteen Syossin purkki, mutta lähes kaikki kokeilemani ovat toimineet ihan yhtälailla. Tällä hetkellä käytössä tuon Syossin lisäksi myös mm. Biozellin ja Batisten hiuspuuterit.

Tavoitteena oli hattarainen ja karhea, helposti muotoiltava pohja ja sen mä kyllä saavutin kammattuani kreppauksia hieman auki.

Ja sitten… Tässä kohtaa siis piti olla vaan taivas rajana, että sen kuin kääntäis ja vääntäis tukkaa miten vaan ja keksi jonku siistin kampauksen. Ja niin mä tein, koitin pyöritellä sinne päin ja tuonne päin ja tökin pinnejä ja koitin laittaa kiinni tuhannella ja yhdellä tavalla. Mutta kun ei. Kun ei osaa. Eikä riitä mielikuvitus.

Aikani siinä tuhersin. Sitten meni hermot.

Ja tähän mä sitten päädyin:

Laitoin tukkani kiinni ihan niin kuin joka ikinen päivä! Paitsi että käytin siihen puuhaan puoli tuntia normaalin 30 sekunnin sijaan. Sanonpa vaan, että voi nyt helvetti.

Niin, että jos vielä kiinnostaa miten mä normaalisti laitan hiuksiani, niin just näin, mut ilman tota kreppirautasekoilua.

Että saisko olla lisää näppäriä tukkavinkkejä? Voisin tehdä tästä vaikka ihan jonku sarjan videotutoriaaleja!