Naisella pitää olla periaatteita, joista ei jousteta. Omiini on kuulunut se, että "valkoisia farkkuja en jalkaani pistä". 

No, tässä asu eiliseltä, kun olin blogiyhteistyön merkeissä Marks & Spencerin Tyylin löytöretki -tapahtumassa.

Ja siinähän on kaikkia muitakin itselle vieraita värejä. Kirkkaan keltaista! Ja petroolia! 

kuvan kaikki vaatteet ja asusteet-Marks & Spencer

Ja kuinkas sitten kävikään.. Ei jääneet lainavaatteiksi joilla patsasteltiin vain stailausnäytös. Ei. Mä ostin koko asun lukuunottamatta kenkiä ja laukkua. Halusin eritoten tuon petroolin värisen pitkän takin, mutta kun aloin päässäni yhdistelemään sitä oman vaatekaappini antimiin, tajusin, että se näyttää hyvältä just nimenomaan vallkoisen kanssa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Että semmosta. Nyt mä koitan päässäni prosessoida tätä identiteettini muutosta. Kuka ja mikä mä oikein olen, jos en mä enää osaa vihata edes valkoisia housuja?? 

Mut on mulla vielä periaatteita onneks jäljellä. Yksi niistä on, että "kermavaahtoa ei koskaan jätetä lautaselle".

 

kuvat: Laura Iisalo


Illan Olympus-oppilaat saapuvat pelipaikalle vajaan tunnin päästä, joten oli pieni hetki aikaa näpätä kuva päivän räteistä. Vaikkasin lähteväni tälle parin päivän Tampere-Helsinki -kierrokselle eilisen postauksen farkut ja pellavapaita -asussa, mutta sitten bongasingin pyykkinarulta nuo mustavalkoiset kesäpöksyt ja ajattelin juna- ja bussikyyhöttämisen olevan niissä paljon farkkuja mukavampaa. 

 

housut-Vero Moda (saatu)/pellava t-paita-HM/neuletakki-Pieces/kengät-Bernie Mev (saatu)

Siinä missä tänään kuosihousut tuntuivat oikein vaativan parikseen valkoista ja vaaleanpunaista, niin ei ole todellakaan ollut ennen. Kyseiset housut aloittavat ainakin jo kolmannen kesän palveluksessani, joten kaivoin vertailumateriaalia miten olen samat pöksyt aiemmin pukenut.

housut-Vero Moda/pusero-Masai/rotsi-Guess/kengät-Tiger of Sweden/korvikset-Uhana Design (saatu)

Varsin kiva kokonaisuus muuten mun mielestä edelleen, mutta oranssin käyttö on kyllä jäänyt mulla nykyään jotenkin paitsioon. Ja mustan määrääkin olen kyllä huomattavasti vähentänyt. Nyt tuntuu miellyttävän enempi tällainen hempeämpi fiilis. Mutta just parhaita onkin ne lempivaatteet, jotka pysyy matkassa mukana ja sopeutuu maun muutoksiin, kuten nämä housut ovat tehneet. Harmi vaan, että alkavat olla jo melko nuhjaiset, joten taitavat viettää viimeistä kesäänsä. Pitäisköhän viedä nää ompelijalle ja sanoo, että tekee samalla mallilla uudet, sillä nää on ihan just eikä melkein.

Tämä ilta siis menee kameran säädöistä suu vaahdossa puhuessa ja sitten matka jatkuu iltabussilla Helsinkiin, missä on huomenna vuorossa Tyylin löytöretki -myymälätapahtuma Marks & Spencerissä. Mä hengailen paikalla klo 15-19, jos kuljet siellä päin, niin tule piipahtamaan! Luvassa stailausnäytöksiä, tyylivinkkejä ja -20% ale kaikista normaalihintaisista tuotteista. 

 


Viime perjantain PING Helsinki -tapahtuman pukukoodiksi kerrottiin "festarit" ja jonkin verran tyypit näkyivät tuota toteuttavankin. Paljon näkyi kesämekkoja yhdistettynä farkuliiviin ja kaikenmoista teemaan sopivaa rekvisiittaa kukkaseppeleistä bändipaitoihin. Mä olin tylsä ja mälsä enkä innostunut teemapukeutumisesta, kun ei tollanen kongressihotellimiljöö mussa nyt oikein festarifiilistä herätä. 😀 Kiskoin siis aamulla päälle ehkä tylsimmän, mutta mukavimman vaatekerran mitä kuvitella saattaa. Farkut, valkoinen kauluspaita ja mustat ballerinat. 

Tää on vähän sama juttu kuin lihapullat ja muusi, se on ihan hirveen arkista ja jopa tylsää, mut silloin harvoin kun niitä syö, niin muistaa taas, että persuasiat nyt vaan on tosi hyviä. Niin on farkut, ballerinat ja pellavapaitakin. Ja olihan mulla sentään korvisten verran piristystä asussa. Minulla oli jo ennestään nuo samat Aarikan korvakorut punaisena ja olen pitänyt niitä hurjan paljon, joten ilahduin kovasti, kun löysin niistä uuden kesävärin. Ovat just hyvä pari pinkin huulipunan kanssa.

Tassuttelin melkein koko kolmen päivän reissuni viime viikolla saamillan Berni Mevin Catwalki- ballerinoilla. Bernie Mev -jalkineiden jujuna on elastisista nauhoista punottu materiaali joka mukautuu joustavuutensa ja pehmeytensä ansiosta jos jonkin malliseen kavioon. Ei haittaa liikavarpaat tai vaivasenluut. Itsellänikin toisessa jalassa pieni vaivasenluun alku ja etenkin just ballerinoista osa ei passaa jalkaani siksi, että reuna hinkkaa just siihen luupalluraan. Mut näissä kengissä ei tarvinnut tuota vaivaa muistella. Myös pehmoinen memory foam -pohja teki osansa kenkien käyttömukavuuteen.

Bernie Mev merkki on perustettu USA:ssa jo vuonna 1974, mutta Suomeen merkki rantautui vasta tänä keväänä. Valikoima ei rajoitu pelkästään ballerinoihin ja muihin mataliin tossuihin, vaan mallistossa on vakoiluni perusteella myös korkoja. Kotimaamme jälleenmyyjiä löytää ainakin Bernie Mev Suomi -fb-sivulta. 

Sen verran on miinusta annettava kengille, että omaan makuuni niiden takaosa on kyllä vähän outo eikä kovin esteettinen, kun nousee niin korkealle. Mitenkään huonolta se ei jalassa tunnu, mutta nätimpiäkin ratkaisuja voisin kuvitella. Mutta tuo etuosan hieman v-mallinen profiili puolestaan on hyvinkin nätti ja saa jalan näyttämään kauniilta ja sirolta. Myös kenkien sisäpohjalliset tuntuu menevän aika helposti vähän ruttuun ja kurttuun, joten niitä joutuu ennen jalkaan laittamista suoristelemaan, mutta se ei onneksi vaikuta mukavuuteen.

Hieman olis siis vielä kehittämisen varaa, että olisi ihan täyden kympin kengät, mutta siitä päätellen, että en ole muita kenkiä näiden saapumisen jälkeen käyttänyt, on näissä huomattavasti enemmän hyvää kuin huonoa. Viime kesän puhkikulutetut kengät oli mustat Tomsit, tänä kesänä taitaa olla Bernie Mevien vuoro.

farkut-HM+/pellavapaita-Marks & Spencer/laukku-Olympus (saatu)/ballerinat-Bernie Mev (saatu)/aurinkolasit-Le Specs/korvikset-Aarikka

Nyt olis taas vuorossa laukun pakkausta ja reissuasun valintaa. Yääk. Taidan päästä heloimmalla, kun vedän nää samat hyväksi havaitut kamat päälle ja pukeudun niihin molemmat päivät. Kassiin vaan vaihtoalusvaatteet ja meikit. Sehän on jo ihan suunnitelma, eli puoliks tehty.