18.07.2016

Posted at 19:15h in Yleinen by
0 Likes

But we're never gonna survive, unless
We get a little crazy
No we're never gonna survive, unless
We are a little crazy

You and I were like the weather
You and I like sun and rain
We deny it when you’re loosing me I’m loosing you
Maybe now we’ll find a way

'Cause I need love, love's divine
Please forgive me now I see that I've been blind
Give me love, love is what I need to help me know my name

Baby,
I compare you to a kiss from a rose on the gray.
Ooh, the more I get of you
The stranger it feels, yeah
Now that your rose is in bloom.
A light hits the gloom on the gray,
I've been kissed by a rose on the gray

Olin perjantaina (edit: eipäs kuin lauantaina, tai siis oikeesti molempina, mut Seal esiintyi lauantaina) ihan rättipoikki töiden loputtua ysin maissa, mutta en kuitenkaan malttanut lähteä kotiin, vaan jäin kuuntelemaan ja kuvaamaan Sealiä.

Siinä missä Ms. Lauryn Hill sai kuvaajat harmistumaan istumalla ekat kappaleet (kuvaajat sai olla lavan edustalla 3 biisiä), aloitti Seal keikkansa ilahduttavan räväkästi. Crazy-hitillään shown avannut herra otti lavan samointein haltuun laidasta laitaan ja näytti selkeästi nauttivan esiintymisestä. Karismaattinen esiintyjä sai ainakin eturivin huutamaan melkoisessa hurmiossa. Kuvaajien poistuttua paikalta Seal hyppäsikin alas lavalta ja antautui iloisesti fanien hiveltäväksi ja voin kuvitella, että siellä on ollut melkoisen iloista jengiä, sillä sivukorvalla kuulemieni lausuntojen mukaan laulajalle olisi ollut melkoisen monta vaimoehdokasta saatavilla. 😀

Hyvältä Seal toki kuulosti, mutta kyllä mä vähän mietin, että aika tylsää saapua ison festarin päälavalle esiintymään vain dj:n ja yhden kitaristin kera. Tämänkin artistin tuotannossa olisi potentiaalia ihan kunnon bändin kanssa esitettäväksi ja silloin olisi tunnelma voinut olla vielä monin verroin parempi. Vaikka miehen esiintymisessa ja lauluäänessä ei mitään vikaan ollutkaan, niin kyllä se vähäinen kokoonpano noin isolla lavalla vähän orvolta vaikutti.

Kyllä keikka kuitenkin ihan positiivisen fiiliksen jätti, sillä hittejähän kuultiin tietenkin vino pino ja eihän tuon miehen hyväntuulisuus ja energia voinut olla tarttumatta yleisöönkin. Ja häntä oli vielä erityisen kiva kuvatakin!


17.07.2016

Posted at 22:11h in Yleinen by
0 Likes

Nonni, nyt se on takana päin, kesän kiireisin duuniviikko. Suomi Areena ja Pori Jazzit pisti meidät kuvaajat ja toimittajat viilettämään tukka putkella ympäri kaupunkia. Ja voin sanoa, että 13 päivää töitä putkeen veti kyllä pikkuisen mehuja pois. Tämä päivä onkin mennyt lyhyttä jazzkatuvisiittiä lukuunottamatta vaaka-asennossa. 

Kaupunkimme niin kutsutun Superviikon tapahtumat tuli koettua pitkälti työn puitteissa, mutta perjantai-iltana päikkäreiden jälkeen otin itseäni sen verran niskasta kiinni, että raahauduin tihkusateessa Kirjurinluotoon katsomaan ja kuvaamaan Ms. Lauryn Hilliä. Meidän kuvaajien pettymykseksi stara aloitti keikkansa rimputtelemalla useamman biisin verran istualtaan kitaraa, joten kuvasaldo jäi olemattomaksi ja tylsäksi.

Itseäni ei sitten kyllä koko keikkakaan jaksanut innostaa. Ms. Hill vaikutti etenkin alkukeikan ajan aivan siltä kuin ei olisi halunnut olla paikalla. Monitoroinnissakin taisi olla kovasti vikaa, siihen malliin nainen huitoi koko ajan käsimerkkejä miksaajalle naamallaan murjottava ilme. Yleisöönkään hän ei ehtinyt ottaa mitään kontaktia, kun keskittyi seuraamaan lähinnä bändinsä toimintaa. 

Kyllä se meno onneksi hieman parani ja laulajakin rentoutui jossain vaiheessa keikkaa. Fugeesin hittibiisi Ready or Not kajahti jo hieman läsnäolevamman Laurynin suusta varsin mallikkaasti, mutta minä lampsin siinä kohtaa jo kyllästyneenä kohti poistumistietä. Jotain siitä esiintymisestä vain puuttui, joten koin nukkumaan pääsemisen itselleni arvokkaammaaksi kuin keikan loppuun seuraamisen. 

housut-S.T.I. (muokattu ompelijalla)/puseto-H&M/jakku-Lindex/laukku-Zara/kengät-Toms/korvikset-Aarikka/lasit-Le Specs

Kiireisestä menosta huolimatta parit päivän rätit tuli sentään tälläkin viikolla ikuistettua. Perjantaina päälle osui ihan harvinaisen siistin näköinen kokonaisuus ollakseen duuniasu. Laukku tokikin korvautui töitä tehdessä hervottomalla kamerarepulla. Koko viikko meni sen kymmenen kilon pakkauksen kanssa ihan sujuvasti, mutta tänään kun vihdoin sain olla kantamuksista vapaana, aloitti selkä ja hartiat melkoisen vihoittelun. Taitaa hartiat raukat olla ihmeissään, kun ei tuttu täyspakkaus yhtäkkiä roikukaan niiden varassa. 

Tänään puolestaan kiskaisin päälle pitkästä aikaa mekon, kun suuntasimme Jazzkadulle lounastamaan ja Lauri Porraa ilmaislavalle kuuntelemaan. Mahtava tuo valkoinen neulemekko, sillä se saa mun hyvin hyvin hentoisen päivetykseni näyttämään astetta tummemmalta. Olen saanut töissä sen verran aurinkoa, että minut erottaa jo sentään seinästä!

mekko-Ellos/laukku-Vagabond/sandaalit-HM/korvikset-Unique Design by Maria/kaulakoru-Via Minnet (saatu)

 

Nyt siis edessä paluun normaaliin arkeen. Pori hiljenee ja työt jatkuu perusmoodissa, eli poliittikkojen sijaan iltavuoroviikolla taitaa olla luvassa mm. jalkapalloa ja pesäpalloa. Huomenna kuitenkin vielä vähän Pori Jazz -fiiliksiä täällä blogissa, kun luvassa on keikkakuvia eilen esiintyneestä SEAListä. Nyt unta palloon ja jotain supertököttiä ja naamioo näille hervottomille silmäpusseille!


15.07.2016

Posted at 01:05h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen ihan varma, että siellä lukijoiden joukossa on ainakin jokunen tyyppi, jotk ovat suuntaamassa viikonlopuksi Poriin. Kyllä ainakin kannattais tulla! Huomenna Pori Jazzin lavalla mm. Joss Stone ja Lauryn Hill, joista jälkimmäinen mun on ainakin pakko nähdä. Rouvan 1998 ilmestynyt albumi The Miseducation of Lauryn Hill kuuluu ehdottomasti oman elämäni soundtrackeihin. Voi kunpa huomenna kuultaisiin vaikkapa Ex-factor, To Zion tai Everything Is Everything. Kirjurinluodolla voi olla luvassa melkoinen nostalgiatrippi!

Kuka on tulossa? 

Olitpa Porissa tänä viikonloppuna tai vaikkapa joskus toiste, niin haluan näiden kuvien myötä vinkata teille yhden kivan paikan, missä pistäytyä vaikkapa kahvilla tai viinillä.

Ihan torin laidalla, Airionkulman sisäpihalla (eli meikäläisen takapihalla) sijaitsee melko uusi kahvila ja sisustusputiikki nimeltä 2nd life. Paikka on samojen tyyppien, jotka ovat perustaneet tässä kaupungissa suureen suosioon nousseet viinibaari Elban ja hampurilaisravintola Blind Burgerin, joten hyvää tunnelmaa ei puutu 2nd lifestakaan.

Samassa paikassa voi siis shoppailla kauniita sisustustavaroita ja nautiskella kahvilan itsetehdyistä herkuista. Itsekin bongasin jo pari pikku juttua jotka haluaisin ostaa, mutta pitää odottaa että päästään ensin muuttamaan uuteen asuntoon. Sitten vasta on lupa tehdä uusia sisustushankintoja. Mutta kakulla ja skumpalla on onneksi lupa käydä jo ennen muuttoakin. Saattaa se skumppa itse asiassa tulla todella tarpeeseen, kun alan kamoja pakkaamaan. Veikkaan nimittäin, että pinna kiristyy siinä puuhassa melko nopeasti…

2nd life aukeaa aamuisin klo 10 ja on auki kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. Oiva paikka piipahtaa vaikkapa ennen Kirjurinluodon konsertteihin suuntaamista!

Hieman piilossa olevan paikan löydät, kun suuntaat kävelykadulta sisään Kauppahallin vastapäätä olevasta porttikongista (osoite Yrjönkatu 11 A) ja suuntaat aivan pihan perälle. Tai, jos lähestyt kohdetta torin puolelta, niin astu porttikongista Nappinja-nimisen liikkeen vierestä.