Näin iltavuoroviikolla ei oikein asukuvia tänne blogiin synny, sillä lempparifarkkujen, vaihtuvien t-paitojen ja päivästä riippuen Tomsien tai Crocsin ballerinojen kuvaaminen ei hirmuisesti inspiroi. Pari asukokonaisuutta voi kuitenkin tsekata tällä viikolla ilmestyneestä Kotivinkki-lehdestä, jossa esiinnyn kahden aukeaman verran Minun tyylini -palstalla. 

Vaikka tähän viikkoon ei ole taas vaihteeksi mahtunut mitään muuta kuin töitä (ma-to 42 h ja vielä pari päivää jäljellä..), niin yksikin yllätyskäänne on kuitenkin saatu aikaiseksi. Päätettiin nimittäin Tommin kanssa muuttaa! Ei olla edes etsitty asuntoa, mutta tuli sitten vähän puskista vastaan kolmio saunalla, parvekkeella ja sopivalla vuokralla. (Kun siis nykyisessä kodissamme ei ole kumpaakaan, ei saunaa eikä parveketta.) Tää on melkoinen ylläri ihan itsellenikin siitäkin syystä, että olen vannonnut, että en ihan pikku kummassa muuta, koska vihaan sitä puuhaa. 😀

Asuinaluekaan ei ihan hirmuisesti muutu, vaan keskustassa pysytään. Joskin ihan torin reunalla toistakymmentä vuotta asuneille neljä korttelin päähän siirtyminen tuntuu melkoiselta muutokselta. Olohuone meillä pienenee tässä asunnon vaihdossa, mutta se ei haittaa, sillä tulevassa kämpässä pyykit mahtuu kuivattamaan muuallakin kuin olkkarin perällä. 

Olen muutosta yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Ihan hirvee hommahan se on kaikkien kamojen karsinta ja pakkaaminen ja muuttaminen. Mutta toisaalta näen tämän just loistavana tilaisuutena tehdä kunnon inventaario. Olen jo tehnyt listaa myyntiin tai lahjoitukseen menevistä huonekaluista ja muista kodintavaroista. Asunnot ehtivät olla meillä päällekkäin, joten muutan sillä ajatuksella, että poimin täältä mukaani asiat jotka todella tahdon uuteen kotiin ja loput sitten hävitetään. En melkein malttaisi odottaa! Tekisi mieli jo alkaa pakata!


Tukan lisäksi korvikset jo vilahtivatkin eilen postaamassani kuvassa, mutta tässä olisi vielä kokonaisuudessaan sunnuntain asu. Mustavalkoinen vaatekerta sai seurakseen ripauksen kullansävyä korvakoruista ja laukusta.

farkut – Marks & Spencer / t-paita, laukku ja korvikset – H&M / sifonkijakku – Seppälä / ballerinat – Marc by Marc Jacobs

Kuvia katsoessa huomasi tän kokonaisuuden ongelman ja se on kengät. Niin söpöt ja kivat kuin nuo hiiriballerinat ovatkin, niin ne on kyllä niin lättänät, että korostavat entisestään "kainuulaisen suonylittäjän jalkaani". (Isäni luonnehdinta leveistä jaloista). Jalkani näytävät noissa melkoisilta räpylöiltä ja kun ei ole yhtään minkäänmoista kantaa, tulee kokonaisuudesta jotenkin persjalkainen. Olisi pitänyt laittaa ne korot joita aluksi mietinkin. 

Mun on siis ehkä myönnettävä, että nämä ihanaiset hiiret voisivat olla onnellisemmat jonkun toisen jaloissa, tai ainakin jonkun toiset kintut näyttäisivät näissä nätimmiltä. Mahtaisikohan omat hiirensä pian puhkikuluttanut ystäväni Iina adoptoida nämä parempaan kotiin..  Vai oisko siellä joku kiinnostunut koon 37 Marc by Marc jacobs -hiirulaisista? Pidetty vain muutamia kertoja, joten ihan priima kunnossa.

Nyyh… Mutta kun ne on niin söpöt.. 

Kenkiä lukuunottamatta kyllä tykkäsin asusta vielä kuvia katsoessakin. Mietin, että miksi oikein pidinkään vielä jokin aika sitten valkoisia farkkuja paholaisen keksintönä. Kaikesta sitä oppiikin iän myötä tykkäämään, kuten etanoista, pinaatista, sinihomejuustosta ja valkoisista farkuista. 

Illalla nää kamppeet vaihtui sitten vielä trikoisiin, kun suuntasin into piukeana pyörälenkille uudella fillarillani. 21 kilometriä mahtavuutta. Tai siis toki muutamaan viimeiseen kilsaan mahtui jo hieman toivetta matkan loppumisesta, mutta pääosin se oli vaan siistiä. Pää tyhjeni mahtavasti, kun keskittyi vaan polkemiseen ja kauniisiin maisemiin. Miksi mä en ole ymmärtänyt pyöräilyn hienoutta liikuntamuotona jo aiemmin? 


Ihan pakko postata tämän päivän kampauksesta kuva, kun tuli ihan vahingossa niin kiva "harakanpesä". Olin laittanut hiukset edellispäivänä mun ikiaikaiselle nutturalle, mutta hiukset olivat tuolloin vielä märät, joten tänään aukaistessani tukan, tuloksena oli melkoiset kiharat. Ruttasin sitten kiharat vain keoksi toiselle puolen päätä ja survoin kasaan kolme pinniä. Aika kiva mun mielestä. Huolimatta siitä, että kampaus tuo mulle vähän mieleen kakka-emojin. 😀 

Tätä tämä mun hiusten laittaminen aina on, sitä saa mitä sattuu tulemaan. Suunnitelmia ei juuri kannata tehdä.

Koko sunnuntain asu luvassa huomenna!