Kommetiboksiin tuli jokin aika sitten toive, että kuvaisin vielä ennen muuttoa jotkut asukuvat ullakolla. Minä olin jo melkein unohtanut koko ullakon, kun kesällä on vähäiset asukuvat tullut napsittua jossain kodin ulkopuolella. Tuota kuvauksellisen karua loukkoa tulee kyllä muuttaessa ikävä. Mihin mä sitten talvella asukuvastudioni oikein pystytän? 

Mutta tänään mä vielä siis saatoin kiivetä töistä töistä tultuani kameran ja valon kanssa vanhaan tuttuun studiooni ja ikuistaa työpäivän rennot releet. 

Jos oli ullakkostudio päässyt hieman unohtumaan, niin samoin oli kesän aikana käynyt tuolle camo takille, jonka nyt taas bongasin vaatehuoneestani, kun etsin sopivaa vaatetusta kyyhkymetsälle.  Jostain kumman syystä nuo maastotakki ja Kiss-paita ovat olleet tiivis parivaljakko aina siitä saakka, kun ostin ne aikoinaan yhtä aikaa UFFilta. Olen yhdistänyt ne niin farkkuihin, nahkaleggareihin kuin paljettihameeseenkin. 

Käsivarresta pilkistää edelleen mustaa söheröä. Viikko sitten olutfestareilla siihen läntätty Fat Lizardin siirtokuva tuntuu olevan vähän sitkeempää sorttia, eikä ole lähtenyt pois useista pesuista ja hinkkauksesta huolimatta. Luojan kiitos, että en pyytänyt kuvaa poskeeni! 😀

Mä niin odotan ensi viikkoa, kun mulla on vihdoin taas aamuvuoroa, sillä se tarkoittaa sitä, että iltaisin pystyy vihdoin keskittymään kamojen siirtelyyn kohti uutta kämppää. Tommi saa remppailut siellä loppuun toivon mukaan huomisen aikana, joten me päästään vihdoin ensi viikolla ihan oikeasti muuttamaan.

Mä niin odotan sitä, että pääsen järjestelemään vaatteet paikoilleen kaappeihin ja tiedän taas missä mikäkin on ja mitä omistan. Tässä on nyt nimittäin pari viimeistä viikkoa mennyt niin, että jotain rättejä on ollut jo pakattuna ja olen tehnyt kaapeissa suursiivousta, joten kaikki on ollut ihan levällään ja missä sattuu ja on pitänyt pukeutua tasan siihen mitä sattuu helposti löytämään. Mutta ihan pian mulla on uusi pukeutumishuone! (kuten mä tulevan kodin toista makuuhuonetta mielessäni nimitän :D)  

farkut-H&M Mama/t-paita ja takki -2nd hand/kengt-Toms

 


"Olisi hyvä, että vaatteet olisivat maastoon sulautuvat, esimerkiksi vihreää tai ruskeaa." Meinasi pikkusen mennä sormi suuhun luettuani eilen työlistasta tuon kommentin koskien yhtä tämän päivän kuvauskeikkaa, mun kaikki ulkoiluhommiin sopivat takkini nimittäin ovat sieltä sateenkaaren kohdasta pinkit ja punaiset. Mutta olisi saattanut haastateltavaltamme tirpat jäädä ampumatta, jos olisin ilmestynyt kyyhkypassiin neonpinkissä anorakissani, joten piti sitten alkaa kaivelemaan kätköjä.

Ja löytyihän sitä sitten loppujen lopuksi sopivaa päällepantavaa tällekin keikalle, jopa ihan vaihtoehtoja. Meinasin jo kiskoa päälleni vanhan Saksan armeijan camotakin, mutta sitten silmiin osui jotain vielä parempaa. Tommin ikivanha Haltin takki, joka ei pelkää vettäkään, oli ihan päässyt vuosiksi unohtumaan ullakon perälle. Mutta mikä loistolöytö maalitahroistaan huolimatta! Tälle vaatteelle on mulla töissä käyttöä kyllä jatkossakin, jos en halua loistaa huutomerkkinä pinkissä anorakissani tai kirkkaankeltaisessa sadetakissani.

Metsänreunassa rämpimiseen sopivia kenkiä multa puolestaan löytyy iha useammatkin. Sen verran ollaan tässä nyt jo "kahden asunnon loukussa", että jonkin verran on tavaraas jo siirtynyt uudelle asunnolle ja mun varrelliset vaelluskengät olivat aamulla väärässä osoitteessa. Kelin puolesta pärjäsin hyvin noilla varrettomilla Merrelin lenkkareilla (saatu), mutta juurakoiden ja kivien päällä ja välissä loikkiessa olisin kyllä toivonut, että jalassa olisi ollut nilkkaa tukevat kengät. Mun vasen nilkka on nimittäin lentopalloaikojen loukkaantumisten jäljiltä ihan onneton rempula, joten sitä joutuu epätasaisessa maastossa toisinaan ihan tosissaan varomaan. Mutta onneksi nämä matalatkin Merrelit ovat todella tukevat ja pitävät pohjiltaan, joten hyvin pärjäsin, kun pikkuisen katsoin askeleideni paikkoja. 

Hyvin sujui tuolla asulla maastoutuminen ja saalistakin reissulta tuli. Tehtiin siis juttua metsästyskoirista (juttu lehdessä reilun viikon päästä) ja kuvasin paria hurmaavaa haukkua ja heidän isäntäänsä tositoimissa. Ja kylläpä oli taas sellainen keikka, joka sai mut miettimään kuinka siistiä tää työ on. Pääsen kokemaan ja näkemään paljon sellaisia juttuja, joihin en ehkä muuten koskaan päätyisi. Tästä keikasta teki erilaisen myös se, että kerrankin oli aikaa olla, odottaa ja tarkkailla. Oli todella rauhoittavaa istuskella mättäällä, tähyillä kyyhkysiä ja seurata vaikuttuneena koirien uskomatonta keskittymiskykyä, kun ne istuivat hievahtamatta passipaikallaan. 

Näin ihan lähietäisyydeltä kuinka Kyyhky sai osuman ja siitä jäi leijumaan iso läjä höyheniä ilmaan linnun jo pudotessa maahan. Tiedän, että monen mielestä tuollainen näky voisi olla kamala, mutta minussa ei kuolleiden lintujen näkeminen aiheuttanut minkäänmoista ällötystä tai muita negatiivisia fiiliksiä. Mä mietin vaan kuinka hienoa olisi itse kyetä metsästämään ruokaa pöytään. Mun työkaveri nauroikin, että voisinko mä suorittaa metsästyskortin, kun hänellä olis koira, joka vois sit noutaa, mut hän ei ehkä itse tahdo metsästää. No, ehkä mä en nyt ihan heti metsästäjäntutkintoon syöksy, mutta yleistä metsässä oleilua voisin kyllä elämääni lisätä, niin hyvä ja rauhallinen fiilis sielä tuli. 

Huikee työpäivä siis. Eikä muuten maanantaikaan ollut hassumpi, pääsin silloin hepan kainaloon. I love my job. Mut muutaman viikon päästä tämä arki sitten taas loppuu ainakin toistaiseksi. 

 


Onnistuin koko heinäkuun hienosti välttelemään vaate- ja kenkähoukutukset vetoamalla mielessäni muuttoon ja siihen, että nyt on mieluummin tavarasta eroon hankkiutumisen kuin uuden hamstraamisen aika. (No okei, yhden mekon ostin mun ja Iinan laivareissulta)

No, eilen sitten viimein puolustus petti jo aamusta ja tilata kliksauttelin itselleni kengät jo ennen kuin ehdin nousta edes sängystä.

Omaan makuuni kovasti kolahtavia simppeleitä nahkakenkiä valmistava ruotsalainen Ten Points tuuppasi meiliin ilmoituksen, että nyt ois kaikki kengät tarjolla -50% alennuksella, joten kiinnostukseni heräsi välittömästi. Surffailin nettikauppaan mielessäni vaaleanpunaiset Pandora-maiharit, joita olen ihastellut monia kertoja kaupassa. Mut sitten tapahtuikin yllätyskäänne ja päädyinkin piristämään syyskenkäkokoelmaani valkoisilla kengillä! 

Hieman mä kyllä jo aloin kauhuissani miettimään, että mitenkähän nopeasti mä onnistun tuhrimaan kengät jo ihan kammottaviksi. Ja että ou nou, ei niiden kanssa ainakaan tummia farkkuja uskalla käyttää, etteivät päästä valkoiseen nahkaan sinistä väriä. Että saa nyt nähdä miten fiksu ostos nää loppupeleissä olikaan. Mut on ne nätit! Ja tuo malli on jo käytössä hyväksi havaittu, sillä omistan jo yhdet viininpunaiset vuorelliset Pandorat.

Näiden yksien ostettujen vastapainoksi olen onneksi tänään saanut poistopinosta eteenpäin viisi paria ronttosia ja rahaakin niistä tuli yhteensä enempi kuin nämä uudet maksoi. Kokonaisuutena siis kuitenkin kokoelma pienemään päin. 😀