28.09.2016 Maailman paras tapahtuma!

Onhan noita meikäläisen omia kuvia nyt viime päivinä taas sen verran runsaasti nähty, että ehkä ihan hyvä laittaa välillä astetta söpömpiä otuksia esille. Olin reilu viikko sitten sunnuntaina paikalla Helsingin Kaivopuistossa järjestetyssä Helsinki Puppy Paradessa ja voi elämä, miten ihana tapahtuma!

Siinä meinasi kuulkaa tulla ihan jo cute overdose, kun toinen toistaan lutuisempia karvakuonoja taapersi paikalle ja niitä pääsi jopa silittelemään. Voi sitä aaawwww! En kestä! Ihana!  -huudahdusten ja lässytyksen määrää. Itsellä meinasi olla ihan vaikeuksia kun olin liikkeellä yksin eikä siis ollut ketään kaveria kenelle tauotta kommentoida kaikkea näkemäänsä ihanuutta. (kaikista suloisin otus ihan postauksen lopussa!)

Mä tunnustaudun aivan todella aktiiviseksi eläinvideoiden tuijottelijaksi ja seuraan esimerkiksi instagramissa kymmeniä erilaisia koira- ja eläintilejä. @pupflix, @babyanmlpage, @harlowandsage, @thecorgiworld noin niin kuin muutamia mainitakseni. Aikoinaan jopa terapeuttini ihan kehotti mua katselemaan söpöjä eläinjuttuja joka päivä, koska se oli jossain ahdistuksen ja stressin sekoittamassa eläintilanteessa ainoa asia jonka keksin, kun hän kysyi että mitä tykkään tehdä tai mikä saa minut hyvälle tuulelle. Olen noudattanut ohjetta tarkasti näihin päiviin saakka ja hoidan mielenterveyttäni nauttimalla joka päivä annoksen söpöyttä vaikkapa koiranpentuvideoiden muodossa. Siinä pulssi tasaantuu ja pahat ajatukset katoaa mielestä, kun miettii miten ihana olisi päästä silittämään pikkuisen koiran masua. 

Usein minulta kysytäänkin, että miksi en hanki omaa koiraa, kun olen niihin niin hulluna. Minulle itselleni on ihan selvää, ettei lemmikki sopisi elämäntilanteeseeni enkä niiden ihanuudesta huolimatta halua sitouttaa itseäni kokoaikaista huolenpitoa kaipaavaan olentoon. On aivan ihanaa haaveilla omasta karvapallosta, mutta kun ottaa realismin kehiin, ei lemmikin ottaminen vain yksinkertaisesti ole minulle vaihtoehto, ei vaikka allergian puolestakin se varmaan olisi nykyään jo mahdollista. Hoidan siis koiramaniaani paijaamalla toisten karvaturreja aina kun se vain on mahdollista ja hoitamalla silloin tällöin kavereiden haukkuja. Jo 3-4 päivää koirallista elämää aina kummasti ampuu alas kaikki orastavat voisko meillä sittenkin olla koira -ajatukset.

Mutta onneksi maailma on täynnä söpöläisiä joita voi kuitenkin katsella ja ihastella. Puppy Parade olikin aivan mahtava tilaisuus saada hieman lääkettä koiransilityshinkuuni. Aion ehdottomasti olla kärppänä paikalla mikäli tapahtumaa taas uudelleen järjestetään!

Mutta kuka oli siis se omasta mielestäni kaikista söpöin olento jonka Kaivopuistossa tapasin? Tämä ihan suunnattoman pikkuruinen kääpiömäykyn pentu. Vai olikohan se, jos oikein muistan, kääpiömäyräkoiran ja kaniinimäyräkoiran sekoitus. No mutta käsittämättömän lutuinen ja pieni joka tapauksessa. Antoi silitellä itseään ja oli hirmuisen kiinnostunut mun Longchampin kassista ja koitti kovasti sen päälle kiipeillä. 

Kattokaa nyt noita silmiä… Emmääkestä!