Tänään se sitten tuli täyteen, kolkytviis! Synttäreitäni en ole juhlistanut millään tavoin, mutta parit muut kemut on viime päivinä tullut koluttua. Olen viettänyt kuluneen viikonvaihteen aikana enemmän aikaa yökerhossa kuin aiemmin koko vuonna yhteensä. 😀

Eilen oli vuorossa työpaikan pikkujoulut ja ehdin nappaamaan toimituksen nurkassa asukuvat ennen varsinaiselle kemupaikalle siirtymistä. En meinannut millään jaksaa nousta päikkäreiltäni, joten valmistautuminen meni vähän viimetinkaan minkä vuoksi vaatteiden valintaan ei jäänyt montaakaan minuuttia. Onneksi kaapista löytyy aina toimivia luottomekkoja kuten tämä vuosia vanha hapsukolttu, jossa juhlin mm. kolmen vuoden takaiset Refashion-kekkerit. Ja kenkiä ei paljoa tarvinnut miettiä, sillä Marks & Spencerin remmikorkkarit osoittautuivat edellisviikonloppuna niin mukaviksi, että mitkään korkeat piikkarit eivät käyneet mielessäkään!

Tämä on ehdottomasti suosikkini kaikista pikkumustistani, sillä hapsut varmistavat, ettei se ole vahingossakaan tylsä. Hapsut ovat myös kaikinpuolin vartalolle armeliaat viedessään heiluessaa huomion pois makkaroista ja muhkuroista. 😀

Olen viime aikoina iloinnut siitä, että olen pikku hiljaa oppinut edes hieman laittamaan tukkaani. Kiitos tästä kuuluu #Evekin maskeeraajille ja kampaajalleni, joilta olen saanut tumpelollekin sopivia vinkkejä. Eilen onnistuin väsäämään hiuksiini arkisykeröäni huomattavasti muhkeamman nutturan! Ja milläkö noinkin vähästä määrästä tukkaa saadaan aikaiseksi moninkertainen pallura? Vastaus alla olevassa kuvassa:

 

En ole vielä parempaa keinoa keksiä hiusten volyymin lisäämiseksi kuin kreppaaminen! Kävin hiukset läpi kreppiraudan kanssa todella pieni osio kerraallaan minkä jälkeen harjasin hiukset auki ja lopputulos oli kuin hiuksia olisi ollut vähintään kymmenkertainen määrä todellisuuteen verrattuna. Tätä pitäisi kyllä jaksaa harrastaa useammin. Samoin kuin ihan sitä hiusten föönaamista. Ihan liian usein arkisin tyydyn vetämään tukan sykerölle kosteana ja jopa harjaamatta. Ei sitä oikein kampaukseksi voi kutsua. 😀

mekko – La Redoute, Ellos / kengät -Marks & Spencer / laukku – Halston Heritage / korvikset – Via Minnet (saatu)

Nyt on kyllä juhlittu taas hetken tarpeisiin. Ainakin ensi viikonlopun kulutan taas ihan työn merkeissä! Mutta sen verran on tänään ollut synttäritunnelmia, että muru piti kiinni perinteestä ja teki mulle taas kakun. Nyt vaan odotellaan, että piparipohjainen juustokakku suvaitsisi hyytyä tuolla jääkapissa, niin pääsisi herkuttelemaan Linnanjuhlia katsellessa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!


Apua, on myönnettävä, että tiistaina mittariin kolahtava 35 on lähiaikoina nostattanut kepoista ikääntymisahdistusta Tiedän, että se on vaan numero, enkä mä yhdessä yössä maagisesti miksikään muutu, mutta siis herranjestas miten lähellä on sitten jo 40!

Ehkäpä tätä ikäkriisiä vastaan taistellakseni päädyin lähtemään eilisiin työporukan pikkujouluihin melko teinityylissä. 

Niin vaan minäkin vihdoin sorruin chokeriin, vaikka pitkään niitä katselinkin sillä ajatuksella, että tämä muoti on jo kertaalleen koettu, joten ei kiitos. Mutta lähes kaikkeen sitä tottuu, kun aikansa toisten yllä katselee. 

Kaulaa koristava samettinauha ja sykerökampaus veivätkin siis tunnelmat todella vahvasti omaan teini-ikään. Eikä tuo karvatakkikaan varsinaisesti ysäri-fiiliksiä karttele. Eihän tästä puuttunut enää kuin paksupohjaiset Spice Girls -kengät. 😀

Teini-ikä -larpissa suureksi avuksi oli myös yökerhossa soitettu Tiktakin Heilutaan -biisi, jonka tahdissa tanssimme työkaverin kanssa pöydällä. Ihan pieneksi hetkeksi mä unohdin täysin olevani lähes 35 vuotias ämmä. Taidan laittaa lisää Tiktakia soimaan. Ja Spice Girlsiä! 

mekko – Junarose (saatu) / karvatakki – Marks & Spencer / laukku – Zara / kengät -Vagabond / choker – Glitter / korvikset -Kooky Gems 


-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä, jotka merkitty tähdellä * –

Jes, mä oon vihdoin bussissa joka vie mut kotiin… kokonaiseksi viikoksi!! En edes muista koska olisin viimeksi saanut olla himassa noin kauan putkeen. Joskus lokakuun alussa mulla taisi olla viikon verran putkeen töitä Porissa. Marraskuussa olin laskujeni mukaan 22 päivää reissussa. Voiko tässä nyt todeta sen perinteisen, että pieninä palasina on mun leipäni maailmalla..

Tämänkertaisen parin päivän Helsingin reissun vaatteet, reikäiset lempifarkut ja pehmoinen turvaneule, tuntuivat jo siinä määrin huolettomilta mukavuusvaatteilta, (eli toisin sanoen aika tylsiltä) että en halunnut pukea neuleen alle enää mitään perus t-paitaa tai trikootoppia. Juuri kaipaamani verran skarppausta kokonaisuuteen toikin Ellokselta tilaamani kevyesti kiiltävä pliseerattu toppi*.  Heti näyttää vähän harkitummalta tuollainen perus neuletakki ja farkut -asu, kun on topissa struktuuria ja pikkuisen kiiltoa. 

Eilinen päivä ei lähtenyt oikein vahvasti käyntiin, mutta parani onneksi loppua kohti. Vedin nimittäin ensi töikseni aamulla lipat liukkaalla tiellä ja sain pienen haavan polveeni ja nilkkureiden nahkaan tuli palkeenkieli. Seuraavaksi bussiin päästyäni Vichy-pullo päätti räjähtää päälleni. Iltapäivällä velloin vähän ankeissa tunnelmissa tulevaisuuteen liittyvän epävarmuustekijöiden vuoksi ja olin jo julistamassa koko päivän ihan paskaksi, mutta ilta onneksi käänsi kurssit nousuun.

Ensin Yosan järjestämällä vegaani-kokkikurssilla loihdittiin niin törkeän hyvä paahdettu sellerikeitto, että meinasi lähteä järki ja sen jälkeen tapasin illallisen merkeissä hyvän ystävän ja kollegan, jonka kanssa keskustelu valoi minuun taas uutta toivoa ja uskoa ja sai muutenkin hyvälle tuulelle. Ravintolan hitaan palvelun aiheuttama nyreys puolestaan pyyhkiytyi mielestä ilmaisella juustokakkujälkkärillä.

Tässä kohtaa iltaa alettiin olla jotakuinkin plus miinus nolla -tilanteessa fiiliksen suhteen. Vähän negatiivista ja vähän positiivista. Plussan puolelle päivän keikautti kuitenkin illan viimeinen ihmiskohtaaminen. Salen leipähyllyllä mun ja erään miehen katseet kohtasivat ja hän hymyili minulle. Vähän ankean päivän päätteeksi mietin ihan jo siitä vieraan ihmisen hymystä, että olipa kiva ja ilahduttava juttu. Että miten paljon voikin yksi hymy ilahduttaa!

No eipä siinä vielä kaikki. Kun pääsin ulos kaupasta, oli mies mua siellä odottamassa ja muutaman sanan vaihtamisen jälkeen hän kysyi lähtisinkö joskus kanssaan treffeille. No, vastaukseni oli toki kielteinen, mutta oli silti sanottava miehelle, että hän sai kyllä lähestymisellään hymyn mun huulille. Sillä ei oo kyllä ikinä ennen elämässä tollasta tapahtunut. 

Että mitä jos vaikka hymyiltäs toisillemme enempi täällä loskan seassa kyntäessä ja jaeltais enemmän spontaaneja kivoja sanoja. Sitä voi ihan pienilläkin jutuilla piristää toisten ihmisten päivää ihan yllättävän paljon. 

toppi – Ellos* / farkut – Junarose (saatu) / neuletakki -J.Lindeberg / kengät -CK Jeans