29.04.2017 Arkikuva 17/52

Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Sanasta arki, mulle tulee ihan ekana mieleen aikaiset aamut. Ja mä en ole sitten yhtään aamuihminen. Kaikki ennen kello yhdeksää on mulle superaikaista ja tunnen itseni ihan zombieksi vähintään tunnin ajan sängystä noustuani. Omassa arjessani mulla on kyllä aika useinkin päiviä, jolloin saan nukkua rauhassa aamupäivään saakka, mutta  kyllä silti arki-sana kiteytyy mielessäni juurikin aikaiseen heräämiseen ja peilissä tuijottavaan väsyneeseen mörrimöykkyyn. Tuollaiseen kuin kuvassa. 

Tämä kuva on perjantaiaamulta, jolloin herätys soi Clarion hotellissa ennen seitsemää. Olin käynyt illalla suihkussa ja unohtanut jälleen kerran harjata hiukseni. Kun vihdoin aamulla raastoin takkukasani auki harjalla, oli lopputulos melkoisen ilmava. 

Iina laitteli jo viestiä, että hän on matkalla kohti Clarionia ja PING Helsinki -tapahtumaa ja minä kiroilin tukkani kanssa, että miten ihmeessä saan sen taltutettua sellaiseksi A) näkisi sen alta jotakin ja B) kehtais liikkua ihmisten ilmoilla. Ja voin kertoo, että ei ihan ensi yrittämällä onnistunut, vaan kyllä oli taas neiti Korhosen kampaustaidot koetuksella. Erilaisten oho, eiku – yritysten ja erehdysten jälkeen lopputulos oli kuitenkin ihmeen kiva. 

Eli paistaa se päivä risukasaankin. Tai siis, pystyy se kampa takkukasaankin. -Uunituore satakuntalainen sananlasku-