Tämä mekko pääsi viimeksi käyttöön jouluaattona, mutta siitä saakka olin odottanut jotain sopivia kemuja, jotta voisin pukea mekon jälleen päälleni. Sillä tämä Asos Curven fuksianvärinen asu nyt vaan on mielestäni ihan tajuttoman hieno ja itselleni passeli. 

Lauantain Blog Awardsien kohdalla ei siis iskenyt vaatepaniikki, mutta mitään asuun sopivaa laukkua multa ei löytynyt. Mutta kuten tämänkin asun kohdalla, myös kemumekolle löytyi kassikaveri Iinan kätköistä. Valentino by Mario Valentinon laukun värikkäät kuvioinnit sitoivat sen saumattomasti yhteen mekon ja tupsukorvisten sävyjen kanssa. Onneksi on olemassa Iinan laukku- ja kenkälainaamo!

Mun sutturakampaus syntyi avaamalla kaksi vuorokautta aiemmin tehdyn letin, pöyhimällä ja tunkemalla sekaan kolme pinniä. Vitsit mä oon oikea tukkataituri! 😀

mekko – Asos Curve / kengät – Wonders / korvikset – H&M / rannekoru – SysterP (saatu)

Seurakin oli näissä kemuissa jälleen kerran loistavaa. Näiden mimmien kanssa on blogitapahtumia koluttu yhdessä jo ainakin seitsemän vuotta! Iina ja Salla kylläkin luovuttivat lauantaina jo ennen puoltayötä, kun taas oman iltani jatkosta kirjoittelinkin jo eilisessä kenkäpostauksessa. 

Nyt meinaa taas vähän stressiä puskea, kello on jo puoli kahdeksan, mut vielä pitäis tälle illalle viimeistellä yks lehtijuttu, käsitellä tän päivän keikan kuvat ja taas kerran pakata. Aamulla nimittäin taas Helsinkiin, missä vierähtääkin aikaa aina vappupäivään saakka. Monta yötä hotellilakanoissa siis tiedossa, ihanaa!


Kuinka moni teistä miettii juhliin lähtiessä, että pitäisköhän ottaa varalta jotkut mukavammat varakengät mukaan, jos ei korkkareissa jaksakaan aamuun saakka? Mä olen itse just niitä ihmisiä, joka ei ollenkaan siedä epämukavuutta, joten heti kun korkkarit ovat alkaneet tuntua sietämättömiltä, olen suosiolla vaihtanut jalkaan vaikkapa nätit herrainkengät tai ballerinat.

Toisilla korkkareilla jaksaa pidempään, mutta kyllä esimerkiksi sellaiset kemut mitkä aloitetaan jo alkuillasta ja jatkuvat aamuyöhön saakka, ovat yleensä itselleni sellainen maraton, että päkiät ovat huutaneet hippakengissä armoa viimeistään yökerhon tanssilattialla. 

Mutta nyt lauantaina askelsin ihan hymy naamalla ja jalat kivuttomina samoilla korkkareilla ensin Bloggers' Inspiration Day päivätapahtuman ja sitten vielä illan Inspiration Blog Awards -kemut eikä tullut tarvetta vaihtokengille siinäkään vaiheessa, kun ilta jatkui virallisten kemujen jälkeen karaokeen laulamaan Raptorin Oi Beibeä.

Kun vihdoin kahden jälkeen luovutin ja lähdin kohti yöpaikkaani, eivät syynä olleet kivistävät jalat vaan tykyttävä pää. Koska en ihan tarkkaan tiennyt sijaintiani astuessani ulos Ravintola Mustasta Härästä, nappasin siihen sopivasti kurvanneen taksin ja annoin ystäväni osoitteen….ihan vain ajaakseni sillä n 500 m! Voin kertoa, että jos olisin tajunnut olevani noin lähellä kohdetta, niin olisin edelleen jaksanut kipsutella matkan korkkareissani. 😀  

Ja mitkäkö nämä unelman mukavat korkojalkineet sitten oikein ovat? No tällaiset Wondersin kauniit nahkakengät todella tukevalla korolla. Mulla ei ole vielä koskaan aiemmin ollut nuden värisiä korkkareita ja olinkin sellaisia jo useampia matkan varrella sovitellut, mutta oikeita ei vain ollut tullut vastaan. Sovittelin sitten muutama viikko sitten Ratsulassa tätä mallia ja ihastuin mukavuuteen, mutta väri ei ollut aivan mieleinen. Googalilin sitten hieman ja löysin Booztilta nämä kiiltonahkaiset kaunottaret samalla korolla ja lestillä.

Luojalle kiitos siitä, että tällaiset mummotolpat ovat jälleen muodissa! Malli on todella klassinen mantelikärkineen, joten näistä saa ajattomat kulkupelit, jotka sopivat yhteen ihan vaikka minkä kanssa. Ihastuin kenkien tuntumaan siinä määrin, että katselin jo samoja mustana, mutta olisin tykännyt niistäkin enemmän kiiltonahkaisena kuin mattana. 

Olen kuullut Wondersin kengistä paljon hyvää, mutta en ollut kyseistä merkkiä aiemmin omistanut. Nyt voin kyllä liittyä tuohon Wondersien mukavuutta ylistävien kerhoon. Kannattaa ehdottomasti tsekata kyseinen merkki, jos kaapistasi vielä puuttuu supermukavat korot. 

EDIT: Vielä lisäys koskien kenkien kokoa. (onneksi joku kysyi asiaa, olisin muuten unohtanut tämän). Käytän useimmiten kokoa 37, mutta kaikista sovittamistani Wondersin kengistä (sovittelin myös ballerinoja), oli 38 minulle sopiva. Eli omien sovitteluideni perusteella pienet koot. 


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Meneen viikon arkikuva tyylikkäästi myöhässä vasta uuden viikon puolella. Mutta jos arjen kaaos on tämän kuvan mukaista tasoa, niin liekö ihme, jos ei ihan joka aikataulustakaan pysy kärryllä.. 

Reilu viikko sitten oli asukuvapostauksessa puhetta siitä, että missä lempivaatteet asuvat. Tuoleilla, sohvalla, lipastojen päällä ja mitä näitä väliaikaisia käteviä säilytyspaikkoja onkaan. Sen vuoksi ajattelin olevan ajankohtaista ikuistaa oma rättikaaoksemme. 

Kuvassa makuuhuoneemme sen jälkeen, kun mies oli siivonnut kämppää ennen kavereidensa tuloa ja siirtänyt olohuoneessa lymyilleet vaatekasat tuohon arkun päälle muiden jatkoksi. (Kyllä, jossain siellä hillittömän kasan alla on iso puinen säilytysarkku). Pyykkinarulta kerätyt minun puhtaat vaatteet lojuvat puolestaan lipaston päällä, kun en luonnollisestikaan ole vielä toimertunut pistämään niitä kaappiin saakka. 

Mutta, iloista tässä on se, että tämän kuvanottohetkellä vaatekasoja ei ollut missään muualla kämpässämme, vaan olohuoneessa näytti siistiltä eivätkä pyykkitelineet olleet vallanneet eteistä ja kylppäriä. Tai no huijasin mä vähän, vierashuoneessa on kyllä yks kirppiskasa, mutta sitähän ei lasketa. 😀

Ajattelin setviä tuon Mount Everestin kokoisen vuoren ja puhtaat vaatteet tuosta vielä tänään, mutta eihän siihen monta päivää mene, kun ollaan taas lähtöpisteessä. Mutta sitä tää on tää arki, loppumatonta pyykin pesua, rättien viikkausta ja vaatevuorien valloitusta.