Mustat asut ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt olisi vaihtelun vuoksi sellaista kuvissa.

Näitä H&M:n tupsuja on nähty korvissani killumassa aiemmin mm. mustana ja vihreänä. Nyt nappasin kokoelmiini samat vielä tummansinisenä. Mutta mistä löytyisi kyseiset tupsut punaisina? Olen nähnyt korvikset punaisina mm. jonkin naistenlehden sivuilla ihan hetki sitten ja jonkun ihmisen instakuvassakin. Mutta yhdessäkään liikkeessä, jossa olen käynyt, ei ole punaisia korviksia näkynyt. Nettikaupasta tupsukorvikset on saatavilla tällä hetkellä vain mustana. Onko kellään näköhavaintoa punaisista? 

Olen useaan otteeseen hehkutellut mammaosastojen sukkahousuja ja farkkuja. Mutta löytyy kaapistani muitakin raskaana oleville suunnattuja kamppeita. Tämä trikoinen kynähame on merkkiä Mamalicious ja se superkorkean ja vatsalle tilaa antavan mallinsa vuoksi aivan suunnattoman mukava ja muutenkin todella toimiva kaltaiselleni ei raskaana olevalle, mutta muuten vaan keskivartalolihavalle. Oma hamoseni on jo muutaman vuoden vanha, mutta samanmoista on edelleen saatavilla kokovälillä S-XL. Itselläni käytössä koko L.

Tsekkailen aika useinkin mammamallistojen vaatteita, sillä olen tosiaan huomannut, että niiden alaosat ovat omalle vartalomallilleni usein aika toimivia. Vatsaa löytyy, mutta kintut on suhteellisen kapoiset muuhun kokooni verrattuna. Monesti esim plussamallistojen pillifarkut jotka olisivat hyvät vyötäröstä, ovat itselleni löysiä lahkeista, mutta äitiysvaatteista olen sitten löytänyt kapoisempia lahkeita housuista joihin on suunniteltu lisää tilaa vatsalle. Siinä missä tuotteiden varsinaisten kohderyhmäläisten vatsassa potkii vauva, köllöttelee itselläni tilalla ennemminkin kebabrulla. Mutta kun vartalon malli on jotakuinkin sama, niin miksipä ei samat vaatteetkin toimisi. 

Että olipa sulla mahaa sitten mistä syystä hyvänsä, niin jos normimallistojen alaosat tuntuu väärän korkuisilta ja huonon mallisilta, niin kannustan vilkuilemaan myös mammaosastojen tarjontaa. Miinuspuolena asiassa on toksi se, että siellä imetyspaitojen seassa hortoilu voi nostattaa huhuja, jos joku puolituttu sinut rekkien välistä bongaa. 😀

hame – Mamalicious / pusero – Kaiio / takki – Mango / kengät – Vagabond / korvikset – H&M

Että näin hyvin meni tämä kokomustaan pukeutuminen. Pilasin synkistely-yritykseni totaalisesti kiskomalla kaiken päälle vaaleanpunaisen takin.


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

En ole ollut koskaan mikään oluen juoja ja pystyn lähes yhden käden sormilla laskemaan ne kerrat, kun olen kumonnut kurkustani kokonaisen tuopillisen/pullollisen olutta. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja hänen rinnallaan on kyllä tullut juomia haisteltua ja vähemmän pelottavia myös varovasti kielenkärjellä maisteltua ja jos maku ei ole mielestäni ollut ”yäk pahaa”, niin juoma on ollut korkeintaan tasoa ”no ei ihan sairaan pahaa”.  

Asiassa on tähän mennessä ollut ihan vaan jokunen ”no kyllä tätä just puoli mukia juomaan pystyy” -tasoinen poikkeus. Kyseessä on tuolloin ollut yleensä jokin lambic tai sour ale, jotka ovat molemmat aika happamia pintahiivaoluita, eikä niissä juurikaan maistu mallas. Mitä enemmän oluessa maistuu mallas, sitä enemmän mulle tulee mämmi mieleen. Ja mä nautin mämmini mieluiten lusikalla kerman kanssa pääsiäispöydässä. 

Olen siis ollut aika varma siitä, että oluet eivät ole mua varten ja pitänyt tiukasti kiinni lauseesta ”oisko mitään siidereitä?”. Viime perjantaina olin kuitenkin tilanteessa, jossa sain huomata maistaneeni monta olutta putkeen kera kommentin, ”täähän on aika hyvää!” Tuli ihan sellainen olo kuin mua olis huijattu! Niidenhän kuului olla kaikkien ihan pahaa. Mitä on tapahtunut?

Vierailin siis perjantaina pikaisesti Helsinki Beer Festivaleilla, missä mieheni oli töissä veljensä panimon osastolla ja siellä minä tuoppi huulillani jouduin vihdoin nöyrtymään, että saattaa tässä sittenkin oppia ainakin joitakin oluttyyppejä juomaan. Nyt tuo Tommi ilmeisesti vihdoin pääsee sanomaan mulle, että ”minähän sanoin, että saan sut vielä juomaan olutta”. 

Millaisista oluista sitten huomasin pitäväni? No, lähinnä sellaisista joista tuli enemmin hedelmämehu kuin olut mieleen. Että ei taida mun mukista ihan heti vielä stoutia tai porteria kuitenkaan löytyä. 😀 Maistelujeni perusteella omalle ”oikeestaan aika hyvää” -listalleni pääsivät seuraavat oluet.

Sori Brewing Rasberry Punch – Vadelmalla maustettu raikas hapanolut. Tästä tuli olo, että olisin halunnut joukkoon jäitä. Eli kesäjuoma

Sori Brewing Havana Gose Ginger and Pineapple – Inkivääristä ja ananaksesta makunsa saava happaman suolainen gose.

Cool Head  Mango Sour – Huumavan hedelmäisellä tuoksulla varustettu sour ale.

Cool Head Sour Head Maracujá – Tää oli niiiiin passionhedelmäpommi! Tämä berliner weisse ei todellakaan tuntunut oluelta. 

Beer Hunter’s Mufloni Raparperi Sour – Villihiivoilla avosammiossa käytetty maalaismainen hapan raparperimehu.

Rocking Bear Brewers Skydive Mango APA – Mangolla maustettu todella hedelmäinen pale ale on ensimmäinen ’ei hapan’ -olut, joka  sai mut toteamaan, että ”tää on hyvää, voisin juoda ehkä koko pullon”

 

Aika selkeän kuvionhan nuo juomat piirtää. Minutkin saa juomaan olutta, kun laittaa siihen hedelmiä tai marjoja. 

Tommia alkoi nyt vähän pelottaa, että säilyykö hänen olutherkkunsa enää koskematta jääkaapissa. Saadaanko tästä kohta meille yhteinen harrastus? 😀

PS. Meiltä Porista tulee paljon arvostettuja oluita, tsekkaa siis esim. Beer Hunter’sin, Rocking Bear Brewersin ja Ruosniemen Panimon tuotteet!


Siis oikeesti, miten te ihmiset jotka pidätte hiuksia auki, kestätte sitä, että ne karvat on ihan koko ajan naamalla?!? Jaksoin tuossa yksi päivä oikein pitkästä aikaa föönata ja näyttää tukalle vähän suoristusrautaakin ja lopputulos oli se, että käytyäni sen verran kodin ulkopuolella, että otin asukuvat ja kipaisin kaupassa, menetin jo hermoni tukan kanssa tappeluun. Päädyin siis heti kotiin palattuani sitomaan hiukset jälleen nutturalle. Jääräpäisesti mä aina tasaisin väliajoin tätä avonaista tukkaa kokeilen, mutta huonoin tuloksin. Ei vaan pysty elämään siten, että koko ajan haroo hiuksia silmiltä ja nakkelee epätoivoisesti niskojaan. 

Hetkellisesti jo mietin koko reuhkasta luopumista ja paluuta johonkin yltäpäältä lyhyeen tukkamalliin. Mutta kun en mä sit kuitenkaan halua luopua mun nutturasta. 😀

Mut vaikka tukka olikin ihan tympeä, niin asu sen sijaan oli enemmän kuin ihana. Lempifarkut, raitapaita, hattaratakki ja puhtaanvalkoiset tennarit muodostivat todella freesin kokonaisuuden.

Olin jo pidemmän aikaa etsiskellyt kokovalkoisia tennareita niin nettikaupoista kuin Porin kivijalkaliikkeistäkin, ja ehdin jo melkein heittää kirveen kaivoon, kun kaikissa oli jotain vikaa. Jos oli nätin näköiset, niin malli oli omaan jalkaan huono, tai toisinpäin. Tai jos oli kunnossa niin ulkonäkö, lesti kuin materiaalitkin, niin hintalappu hirvitti.

Reilun viikon takaisilla Sokoksen 3+1 -päivillä kuitenkin osui silmiin nämä Puman kaunottaret viidellä kympillä ja olivat ihan justiinsa mieleiset ja mun lättäjalkaan sopivat. Jei, vihdoin sain siis viivata ostoslistalta kohdan valkoiset tennarit! Tuntuu, että ihan mitä tahansa laittaakin päälle, niin valkoiset kengät raikastavat asun. 

farkut – Junarose (saatu) / pusero – Marimekko (saatu) / takki – Mango / huivi – BeckSöndergaard / kengät – Puma / laukku – Zara

Korvikset – Poola Kataryna

Kulunut viikko meni vielä tuolla vaaleanpunaisella takilla ja bomberilla, mutta jokohan tulevalla viikolla alottaisi nahkarotsivuodenajan.. Äh, mä lähden pääsiäiseksi kotiin Kainuuseen ja sinne kyllä tarvitsee vielä sääennusteen mukaan ihan kunnon takin sääennusteen luvatessa edelleen pakkasasteita. Eli katellaan sitä nahkarotsipäiväntasausta sitten seuraavalla viikolla. 

Huomenna taas yksi koulutus ja hikoilen täällä jälleen matskujen kanssa. Että voihan nyt räkä. Miten mä saankin näistä nyt niin hirmuisen stressin itselleni ladattua? Ja hitto, arkikuvakin puuttuu vielä tältä viikolta!