Enpäs edes muista koska mulla on viimeksi ollut farkkutakki. Siitä on varmasti jo ainakin kymmenen vuotta. Niin pitkän aikaa on tuntunut, että mikään ei voi tulla minun ja nahkaisten bikertakkien väliin. M

utta aivan kuten muutkin muodin uhrit, myös minä pukeudun jälleen tänä kesänä denimrotsiin. Aiemmilla kerroilla naulakossani on aina tainnut roikkua tummempia sävyjä, joten tämä Junaroselta saamani revitty takki on mun eka vaalea farkkurotsi! 

housut – H&M / pitsipusero – Junarose (saatu) / farkkutakki – Junarose (saatu) / tennarit – Puma / aurinkolasit – Eleven Paris

Rotsi pääsi ekaa kertaa päälle viime viikolla Helsingissä, mutta ihan ei vielä noin niukalla takilla olisi pelkästään pärjännyt, joten hilluin näin vain lähinnä sisätiloissa ja ulkona lisänä oli vielä nahkarotsi. Hyvin toimi kaksi takkia päällekkäin.

Mut olipas tämäkin kyllä vallan kiva asu! Vaalea farkku tuntui ihan huutavan kaverikseen valkoisia tennareita ja leveät liehulahkeet sopivat hyvin lyhyen yläosan pariksi.

Rotsi on Junarosen mallikappale ja siksi kokoa 44. Ei siis todellakaan mahdu itselläni kiinni, mutta noudatan tämän kanssa ihan samaa filosofiaa kuin nahkarotsienkin, että niitä pidetään aina auki. Vaikka muuten liputankin oikean kokoisten vaatteiden puolesta, niin tällaiset auki pidettävät takkiyläosat voivat olla mielestäni tällä tavalla liian pieniä. Tärkeintä on, että istuu hartioista ja on sopiva hihoista. 

Paljastelin takin alta pitsipaidan läpi hieman ihoa ja Gorsenian nättejä narurintsikoita. Olen käyttänyt viime aikoina tosi paljon noita housuja ja pitsipaitaa yhdessä. Pitsin alta kuultava iho keventää niin kivasti kokomustaa, jonka olen lähiaikoina alkanut kokemaan turhan synkäksi. 

Mikäs teillä on farkkurotsitilanne? Joko löytyy tai onko hankintalistalla?


No huhhuh, nyt on kyllä todella tapahtumarikkaat ja mahtavat kuusi päivää takana. Olen nähnyt alle viikossa niin paljon ystäviä, blogikollegoita ja uusia tuttavuuksia, että en normaalisti edes kuukaudessa. Tarvitsen todellakin muutaman päivän yksinolonollauksen kaiken tämän sosiaalisuuden jälkeen.

Mutta, nyt kun olen tässä bussi matkalla takaisin kohti kotia, niin ajattelin tuupata eetteriin tällaisen sekavan eri laitteiden syövereistä löytyvästä materiaalista kootun kuvakatsauksen menneisiin päiviin Helsingissä.

Keskiviiko ja torstai kierreltiin bloggaajakemujen kanssa PR-toimistojen pressipäivillä tutustumassa (ensi syksyn) uutuuksiin. Kiinnostusta itsessäni herättivät mm. KN Collectionin hatut, Longchampin leopardilaukut ja Plantagenin söpöt kaktukset. Minulla on nimittäin nyt ekaa kertaa elämässäni parveke ja haluaisin sinne jotain kasveja, mutta koska peukaloni ei lainkaan viherrä, veikkaan sitkeiden piikkikasvien olevan ainoita jotka pysyisivät hoidossani hengissä.

Einon kanssa soviteltiin aurinkolaseja. Herra suhtautui ensiksi hyvin epäilevästi noihin Policen sinisiin plekseihin, joita halusin hänen sovittavan, mutta joutui sitten myöntämään, että nehän olikin oikeastaan aika päheät. Mun mielestä olisivat just sopivan kreisit Einolle. Itselläni kuvassa silmillä muistaakseni Valentinon pokat.

Käytiin Iinan ja Nooran kanssa Kokkikartanon tilaisuudessa maistelemassa heidän burgeruutuuksiaan. Täytyy sanoa, että Maalaishapurilaisen pihvi oli vallan maistuva. Uusi vegaaninen falafelhampurilainen jäi valtettavasti vatsan täyttymisen vuoksi vielä kokeilematta, mutta aion sellaisen kyllä napata mukaani kaupasta heti, kun sellaisen bongaan.

Reissu sisälsi ihanan paljon aikaa ystävien kanssa. Iinan kanssa ehdittiin hengata kolmena päivänä putkeen ja Jonnankin kanssa ehdittiin parantaa maailmaa ruoan äärellä.

Perjantaina oli mahtavan PING Helsinki Business Festivalin vuoro. Tämä huikea vaikuttajamarkkinoinnin tapahtuma sen kuin paranee vuosi vuodelta. Päivään mahtui nspiroivia puheenvuoroja, uusia tuttavuuksia, kannustavia keskusteluja ja tietenkin kunnon bileet.

PING on siitä hieno tapahtuma, että siellä on kaikki niin samanlaisella asenteella liikkeellä, että on helppo mennä juttelemaan uusein ihmisten kanssa. Sen kuin esittäytyy ja kysyy, että kukas sä oot. Tosi toimiva eka repla on myös, "moi, mä seuraan sua, instassa/tubessa/blogissa". 

PING järjestettiin tällä kertaa Clarion hotellissa Helsingin jätkäsaaressa. Majoituin siellä kaksi yötä viihtyisässä huoneessa, jonka sänky oli taivaallinen.

Tällä kertaa muistin myös ottaa uikkarit mukaan, toisin kuin joulukuisella Clarion vierailullani, ja ehdin lauantaiaamuna testaamaan 16. kerroksen kattoterassilla sijaitsevan upean uima-altaan, josta on näkymä koko Helsingin ylle. Hieman oli vilpakka keli tuulen ja rännän seassa, mutta uima-altaan vesi tuntui sitten sitäkin lämpimämmältä.

Lauantaina muru liittyi seuraani ja suunnattiin ystäväpariskunnan kanssa illalliselle. Unioninkadulla sijaitseva italialainen ravintola Toca sai seurueeltamme ihan täydet pisteet. Kolmen ruokalajin menu maksoi vain 45 € ja oli todella herkullinen ja yllätyksellinen. Ravintolassa ei siis ole varsinaista ruokalistaa, vaan menu vaihtuu jopa päivittäin.

Me otettiin ruoan kylkeen myös niille suunnitellut juomapaketit ja oli kyllä aivan todella toimivia makupareja. Iso peukku myös paikan palvelulle! Tänne suuntaan ehdottomasti toistekin.

Sunnuntaina saatiin seuraamme lisää porilaisia ja ohjelmassa oli Ghostin keikka jäähallissa. Ennen sitä kuitenkin taas syöpöteltiin ja juopoteltiin. Tällä kertaa Sori Taproomissa, joka valikoitui paikaksemme seurueen miesten olutintoilun vuoksi. Minäkin yllätin itseni ja tilasin pikkupikkulasillisen olutta. Kyseessä oli kylläkin nii n marjamehun makuinen juoma, että ei sitä heti olueksi uskoisi.

Keikalta ei ole kuvamateriaalia, mutta kylläpä potki hienosti Papa Emeritus ja Nameless ghoulsit. Pistivät pystyy oikein kunnon kirkonmenot. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun innostun yhtyeestä enempi vasta kuultuani livenä. Nyt menee ehdottomasti pari Ghostin albumia hankintaan.

Vappupäivää saatiin onneksi viettää viikonloppua aurinkoisemmassa säässä ja tähän keliin sopi hienosti sekä kevän eka tötteröjätski että maailmanpyöräajelu. 

Ystäväni kutsui meidät hänen ja miehensä mukaan SkyWheeliin shamppanjan makuiselle ajelulle. Juotiin siis pullo Veuve Clicquotia ja ihasteltiin maisemia. Sitten vielä Bryggeriin syömään porukalla ennen kuin me Tommin kanssa suunnattoin kotimatkalle. Aika  ihana vappu siis. Ja ihan koko reissu.